Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Miehen vanhemmat ostelisivat lahjoja (leluja) 3-vuotiaalle koko ajan, siis ehkä pari-kolme kertaa kuukaudessa ihan läpi vuoden, eli aina meillä kyläillessään. Mikäs sen kivempaa oikeastaan, mutta asiasta on nyt viimeisen puolen vuoden aikana tullut ongelma, koska lapsi on alkanut selkeästi odottaa, että AINA pitää saada lahjoja, ja että jokaisen, joka tulee kylään, pitäisi tuoda jotain leluja, siis kysyy ihan suoraan kaikilta että mitä toit. Syksyllä pistin stopin tälle, sanoin kaikille isovanhemmille (siis omillekin vanhemmilleni) että nyt ovat kaikki lahjonnat loppu jouluun asti. Isovanhemmat ovat tulossa kohta käymään taas, ja appi kysyi saako tuota jonkun helikopterilelun jonka oli ostanut jostain reissusta. Sanoin että eiköhän se voi odottaa jouluun. Olenko jotenkin ilkeä noita-akka, vai mitä te muut teette tällaisissa tilanteissa? Olenko vähän vanhanaikainen, kun ajattelen että tärkeintä ja parasta mitä esim. isovanhemmat voivat antaa lastenlapselle on aika ja rakkaus, ei materia.

Kommentit (7)

Minä pelkään, että lapsellani tulee samanlainen tilanne hänen vähän kasvaessaan. Miehen vanhemmat (äiti enimmäkseen) ovat ensimmäiselle lapsenlapselleen ostelleet aivan kauheasti leluja yms. Ja joka kerta lapsen ollessa hoidosssa, he käyvät kaupassa ja lapsi vaatii jotain lelua tms. ja mummohan ostaa! Ehkä hän saattaa ensin kieltää, mutta lapsen (5v.) inttäessä sortuu. AARGH! En tosiaankaan halua, että sama jatkuu meidän lapsen kanssa. Olemmekin jo miehen kanssa puhuneet, että se lahjominen saa loppua heti alkuunsa. Tai voihan se olla, ettei meidän lapselle ostettaisikaan :)



Mutta mielestäni et ole lainkaan kohtuuton, jos sanot ettei lapselle saa tuoda leluja joka kerta. Ja vielä nyt, kun joulukin on lähellä!

Meillä vähän isommat lapset (kaksi vanhinta jo kouluiässä) Anoppi tuo lähes AINA meille tullessaan lapsille jotain. Yleensä onneksi pientä, mutta myös niin turhaa. Tavarat eivät merkitse lapsille mitään ja usein otan ne talteen parin päivän päästä lattioilta ajelehtimasta. Olemme toivoneet muistamista syntymäpäivinä ja jouluna ja silloinkin vain yksi, mutta isompi ja vähän kalliimpi ja myös kovasti toivottu lahja. Jossain määrin on mennyt perille, mutta näistä tuliaisista emme pääse eroon.



Ärsyttää tuollainen turhanpäiväinen kuluttaminen. Ymmärrän tietysti anopin syyt (pula-aikana elänyt, joka tavaroiden antamisella osoittaa rakkauttaan).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja eihän niitä lapsia tule paljoa nähdyksi kun se kaiken tietävä hapannaama miniä vieressä mököttää, kun siellä vierailulla käy. Sääliksi käy omaa poikaa.

Vierailija:

Lainaus:


ja eihän niitä lapsia tule paljoa nähdyksi kun se kaiken tietävä hapannaama miniä vieressä mököttää, kun siellä vierailulla käy. Sääliksi käy omaa poikaa.




Minulla on ihanat appivanhemmat ja isovanhemmat lapselleni. Tullaan tosi hyvin toimeen ja he näkevät lasta viikoittain. Viime yön lapsi (hieman reilu 1v.) oli yökylässä. Mutta, en silti halua, että he alkavat ostella lapselle leluja ihan mielinmäärin joka viikko. Se yhdessäolo voi olla paljon muutakin kuin tavaroiden ostamista! Sinustako on sitten ok, että ensin ollaan kieltämässä ja lapsen vähän vinkuessa annetaan hänelle periksi ja ostetaan se lelu?



4

Älä vie antamisen iloa, ei se sun lapses tosta nyt niin kärsi. Entä jos toisivat aina sulle esim kukkasia, kirjoja, suklaata, hyviä lehtiä, tai jotain pieniä hauskuuksia, olisitko vielä sitä mieltä että tyttärellesi ei pidä tuoda lahjoja? ?

Kertaakaan mun ja miehen kohta kymmenvuotisen taipaleen aikana ei ole ollut mitään riitaa tai skismaa, ja ehkä tämän takia just tuntuu jotenkin inhottavalta kieltää tämä lelujen ostelu. Mutta mun mielestä kohtuus kaikessa. Jos lapsi AINA saa kaiken haluamansa ilman, että sen eteen täytyy tehdä mitään, kaivertaa sellainen mun mielestä maata kaikenlaisen kasvatuksen ja periaatteiden alta. Koskaan ei voi luvata esim. mitään sellaista, että saat palkkioksi hyvästä käytöksestä tms. vaikka auton, jota toivot kovasti, koska isovanhemmat todennäköisesti käyvät ostamassa sen heti jos lapsi vain mainitseekaan siitä. Lisäksi appiukolla on sellainen tapa, että hän oikeasti ostaa paljon leluja ihan suoraan sanoen itselleen tai sitten vain muuta, mikä häntä itseään miellyttää, ajattelematta lainkaan sopiiko se alta kolmevuotiaalle. Kauko-ohjattavat autot, autoradat tms. oli hän ostanut jo pojan ollessa 2v., ja viime kesänä hän olisi halunnut ostaa jonkun sähköisen polkuauton (jossa ikäraja muistaakseni joku 5-6v.) , mutta onneksi anoppi kielsi ehdottomasti, kun tajusi vaaratekijät.



ap

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat