Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Siis sellaisen joka ihan vaan huvikseen veisi isomman (alle 3-vuotiaan tai nippa nappa sen ikäisen) päiväkotiin 5 pv/vko 9 h/pvä ihan vaan koska siihen on oikeus?



Nyt tietysti joku sanoo että " naapurini tekee just noin" .



Mistä te voitte tietää mikä naapurinne tilanne on? Jos on perheongelmia, masennusta, lapsella erityislapsen tilanne tms? Eikö ole hyvä, että emme tiedäkään muista ihmisistä yhtään sen enempää kuin mitä he haluavat kertoa? Ajatelkaa jos pk-paikkoja pitäisi hakea johonkin " tarpeeseen" perustuen? Eikö se nakertaisi koko systeemiä?



Minä ainakin jaksan uskoa siihen, että jokaisessa perheessä tehdään päätökset lasten päivähoitoa koskien juuri niin perusteellisesti ja hyvin kuin vain mahdollista. Eli jos äiti on väsynyt ja tarvitsee kaiken ajan pärjätäkseen vauvan kanssa, niin miksei hän voisi ajatella että isompi lapsi pärjää paremmin päiväkodissa? Voi olla että pk:ssa ajatellaan että voi kauheeta, miksi näin, mutta miten he voivat tietää mikä tilanne kotona on? Halutaanko että joku virkailija käy kotona tarkistamassa joka perheen tilanteen? Ja miten se sitten leimaisi lapsia ja perheitä?



Miksei voida luottaa siihen, että jokainen tekee parhaimpansa, oman kykynsä ja jaksamisensa mukaan?

Kommentit (13)

- muu tai itse - että 8-kuisen lapsen paikka ei ole päiväkodissa. Eikä esikoisen paikka oli täyspäivähoidossa, jos äiti/isä on kotona.



Eikä tarvitse mennä äärimmäisyydestä aina toiseen. Ihan hyvin voi hoitaa lapset kotona esim. 4- ja 2-vuotiaiksi ihan itse ja mennä sitten taas töihin. Ei siinä ehdi kärsiä työt, eikä kärsi lapset.

Valitettavasti ap näin ei ole, ja jos tosissasi niin luulet, on pakko todeta että olet elänyt pumpulissa. Yllätys, yllätys; äitiys ei poista itsekkyyttä, laiskuutta eikä ilkeyttä. On olemassa paljon naisia, jotka tekevät lapsia koska niin " kuuluu tehdä" , saadakseen lomaa töistä tai saadakseen ihanan vauvan (joka sitten kasvaa ärsyttäväksi taaperoksi).



Heille ei tuota minkäänlaista ongelmaa viedä esikoinen hoitoon pitkäksi päiväksi itkemään ikäväänsä, jotta äiti saa omaa aikaa. He perustelevat käytäntöään juuri noin: ette voi tietää meidän perheen tilannetta, eiköhän jokainen äiti ole lapselleen paras ja tiedä mikä on meidän perheelle parhaaksi jne.



Ei, jokainen äiti ei ole lapselleen paras, eivätkä kaikki osaa automaattisesti toimia oikein.



Siksi ulkopuolisten on hyvä puuttua asiaan, ei utelun-/tuomitsemisenhalusta, vaan siksi että se on lapsen paras. Ajatella, että on olemassa vielä ihmisiä jotka jaksavat ajatella myös muiden lasten parasta, ei pelkästään niiden omien!



Minä kannatan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista koskemaan perheitä joissa hoitopaikka tarvitaan jostakin seuraavasta syystä:

-opiskelu

-työnteko

-esiopetus yli 5v. lapselle

-perheen tukitoimet (mielenterveysongelmien, sosiaalisten ongelmien takia)

-lääkärin toteama sairaus



Muut pystyvät hoitamaan lapsensa itse, kuten kuuluukin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kielellisten syiden tähden maahanmuuttajalapset halutaan hoitoon viimeistään 3-vuotiaina. Mun lapsi aloitti myös päivähoidossa, vaikka olin kuopuksen kanssa yhä kotona, koska hänellä oli kielellisiä vaikeuksia. Kuopuksella ei ole ollut vastaavia kielellisiä hankaluuksia, joten en tiedä mitä tein väärin. Mutta esikoisen puhe parani huomattavasti päiväkodissa ja hän pääsi ikäistensä tasolle.

se on aina just se naapuri. epäillään että se vaan huvittelee vauvan kanssa ja laittaa isomman päiväkotiin virikkeitä saamaan. ei meillä vaan noin. meillä pidetään lapset kotihoidossa!

Äiti ei ole väsynyt, ei vaan halua hoitaa molempia, eikä olla kotona. Yhteensä piti äitiyslomaakin vain 14 kuukautta, 7 kuukautta per lapsi ja kuopuksen aikana esikoinen hoidossa täyttä päivää. Sitten heti töihin.

Vierailija:

Lainaus:






Eikä tarvitse mennä äärimmäisyydestä aina toiseen. Ihan hyvin voi hoitaa lapset kotona esim. 4- ja 2-vuotiaiksi ihan itse ja mennä sitten taas töihin. Ei siinä ehdi kärsiä työt, eikä kärsi lapset.




Äidin mielenterveys saattaa kärsiä pahasti jos hänellä ei ole tukiverkkoa vaan on yksin lasten kanssa yhteensä neljä vuotta. Siihen mielenterveyden korjaamiseen ei mene mikään lyhyt aika. Ja koko perhe kärsii varmasti.

Jos on henkinen terveys noin heikoissa kantimissa, niin jättää lapset tekemättä. Eihän ne hermot sitten muutenkaan voi kestää lapsiperheen elämää tai elämää ylimalkaan. Paras ennaltaehkäisevä tukitoimi tällaisen riskiryhmän kanssa on kyllä pakkosterilointi.

meillä 3v2kk ikäinen esikoinen kävi kuopuksen syntymästä saakka 3pvää/vko, yleensä tuollaiset 7h/pvä p-kodissa koko sen ajan kun mä olin pienemmän kanssa kotona äitiys, vanhempain ja hoitovapaalla. Kuopus aloitti 1.5 vuotiaana p-kodin ja nyt molemmat tekee 4pvää/vko.



Syy: lapsi ei halunnut luopua kavereistaan, eli itse halusi jatkaa. Joka kerta kun aamulla sanoi, että ei halua mennä, niin ei tarvinnut mennä, noita aamuja mahtui puoleentoista vuoteen alle 5.

Niin, mutta jos kaikille ja kaikkialla olisi se " harkinnavarainen" oikeus, niin kaikenkaikkiaan paikkoja olisi vähemmän ja miten niiden tarve yleensä laskettaisi? Kuka voisi arvioida, että mitenkä paljon milläkin alueella olisi a) työssäkäyviä tai opiskelvia, joiden lapset tarvitsevat hoitopaikan b) juuri nyt työttömiä muttta kohta hoitopaikan tarvitsevia tai c) nyt juuri ihana äiti hoitaa kotona, mutta ei tiedä mitä tapahtuu.



kuka on pätevä näitä arvioimaan, etukäteen tai sitten kun tilanne on ns. päällä? jo nytkin, kun päivähoito-oikeus on KAIKILLA, on alueita, joilla ei riitä hoitopaikkoja kaikille tarvitseville. Miten sitten, jos niitä ei enää lain mukaan tarvitsekaan olla kuin harkinnanvaraisesti? Kuka enää voi taata mitään hoitopaikkaa kellekään missään?

Vierailija:

Lainaus:


Kielellisten syiden tähden maahanmuuttajalapset halutaan hoitoon viimeistään 3-vuotiaina. Mun lapsi aloitti myös päivähoidossa, vaikka olin kuopuksen kanssa yhä kotona, koska hänellä oli kielellisiä vaikeuksia. Kuopuksella ei ole ollut vastaavia kielellisiä hankaluuksia, joten en tiedä mitä tein väärin. Mutta esikoisen puhe parani huomattavasti päiväkodissa ja hän pääsi ikäistensä tasolle.




Kaikkien pitäisi hoitaa lapset kotona kolmevuotiaaksi. Ja sitten taas ihmeteltäisi, että miksi naisen euro on vaan 80 senttiä.



Miksei missään puhuta, että subjektiivinen päivähoito-oikeus kulkee käsikädessä yleisten työelämän ja sukupuolten tasa-arvon kanssa? Kun kaikkea ei voida saavuttaa, syyllistetään naiset? Joko siitä, että yleensä tekevät lapsia tai sitten siitä, että eivät osaa/jaksa hoitaa niitä tarpeeksi hyvin?



Entäs jos ainut malli olisi vaan se vanhanaikainen, tehdä lapset ja hoitaa ne itse tai suvun voimin? Kodin ulkopuolelle ei voisi mennä töihin, eikä väsyä saisi? Pitäisi kaikkien asua vanhempiensa ja muun suvun kanssa samassa pitäjässä, jotta apua löytyisi, jos ei enää jaksaisi?



Kyllä se vaan on niin, että nykyisin apua ei enää naapureilta ja sukulaisilta tule, vaan uupuneet äidit (joiden miehet joutuvat tekemään töissä pitkää päivää) syyllistetään siitä, että he käyttävä LAIN SUOMAA OIKEUTTA laittaa lapsi päivähoitoon, sinne missä niin monien lähteiden mukaan tarjotaan ammattilaisten järjestämää kehittävää ja virikkeellistä hoitoa, sosiaalisten kykyjen harjoittamista ja kaikkea muuta hyvää.



Teet niin tai näin, aina väärin. Joku muu osaa kertoa, miten ne lapset olisi pitänyt hoitaa. Varmaan haastavat meidät äidit oikeuteen ennen pitkää: joko siksi että yritimme hoitaa lapsia kotoa tai siksi että laitoimme lapset päiväkotiin jonkun mielestä väärään aikaan. Aina joku muu tietää paremmin.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat