Vierailija

Meillä on uhmaikäinen esikoinen ja oon raskaana. Mulla on aivan hirveetä pahoinvointia; käytännössä oksennan monta kertaa päivässä. Kun mies tulee töistä, hän syö ja lähtee harrastuksiinsa joka ilta. Nyt olen vaatinut mieheltäni,että olisi edes muutaman illan kotona hoitamassa lasta. Mä oon tosi loppu ja mies ei tunnu ymmärtävän.

Kommentit (12)

Olen osittain samaa mieltä kanssasi, mutta toisaalta myös eri mieltä. Vaimo ei ole miehensä kasvattaja eikä opettaja. Vastuuta miehen käytöksestä ei voi vaimolle sälyttää. Jos aikuinen mies ei osaa käyttäytyä aikuisen miehen tavoin niin silloin on hänen itsensä aika ottaa itseään niskasta kiinni. Ei se vaimon tehtävä ole.

Ole nyt onnellinen kun on vasta yksi lapsi. Väsymys alkaa tosissaan, kun toinen syntyy... Tai varmasti olet sillonki onnellinen, mutta lepoaikaa on tuplasti vähemmän. Miehesi tuskin tulee tuosta muuttumaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muista sitten ap että mies saadaan kätevimmin hoitamaan lasta väkisin esim. sillä tavalla että kun hän tulee töistä ja menee paskalle, niin huudta vaan ovelta että " mä meen nyt heippa, kato Janicaa!" .

Tämä on oikeutesi ja myös velvollisuutesi miehesi kasvattajana ja opettajana. Hän kyllä tajuaa että " hitto mä oon ollu pönttö" ja alkaa heti ottamaan vastuuta.

Sano miehellesi jonain päivänä, että tänä iltana tai huomen illalla menet jonkun tuttavan luo käymään ja jätät vanhemman lapsesi kotiin. Siten miehesi on jäätävä lapsen kanssa kotiin. Ainakin testaa miehesi reaktio. Kerro asia rauhallisesti ja aivan kuin olisi maailman luonnollisin asia, että sinä olet menossa ystäväsi luo käymään tai ystävän kanssa kahvilaan istumaan.



Jos miehesi suuttuu ja sanoo, että ei varmasti jää kotiin, niin silloin suosittelisin perheneuvojaa.



Jos hän sanoo, että asia on selvä, niin silloin teillä on ollut vain Venus/Mars - ongelmia. Eli mies ei ole aina ymmärtänyt, mitä oikein ajat takaa.

kun usein se tilanne muuttuu, mies/nainen onkin ihan toisenlainen lasten kanssa/odotusaikana. Mulle kävi ihan samalla tavalla, todellinen herrasmies, ja ihana rakastaja muuttui lapsen myötä ihan toiseksi ihmiseksi, alkoi tulla kovasti omia menoja ja harrastuksia.



Mikään puhuminen ei meillä auta, ja se tunne, että mies on mun puolella, että vedetään yhtäköyttä on totaalisesti kadonnut. Mä saan pärjätä lasten kanssa ihan miten tykkään, ja mies saa kaikki edut. Vaihtoehtoja en löydä muita kuin että yrittää jaksaa ja kestää, lapset kasvavat, pääsen töihin ja elämä jatkuu.

Ymmärrän pointtisi, mutta itse olen samassa tilanteessa kuin ap. Mielestäni on kohtuutonta, että minun täytyy luopua muistakin haaveistani (esim. toisesta lapsesta) siksi, että mieheni on epäkelpo. Suurin toiveeni --hyvä elämänkumppani-- kariutui jo, pitäisikö minun siis luopua muistakin haaveistani? Eihän siinä ole mitään järkeä.

Tottakai sinä sanot miehellesi että sinä et nyt kulta voi mennä iltaisin mihinkään kun olen niin huonovointinen raskauden takia. Kyllä miehesi nyt pitää ottaa enemmän vastuuta lapsen hoidosta. Vaikkei sinulla olisi pahoinvointiakaan niin on aika erokoista, että miehesi käy joka ilta jossain. Mikä oikeus hänellä siihen on, kai sinäkin kaipaat vapaa-aikaa.



Tee asialle jotain jo nyt, jos annat tilanteen jatkua siihen asti että lapsi syntyy, olet liian väsynyt tekemään mitään.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat