Alle 2v erotilanteessa, isä haluaa vuoroviikot

Vierailija

Olemme eronneet ja pikkuinen on 1½vuotta, isä vaatii 50% mikä mielestäni ihan liikaa olla erossa äidistä. Isä on hyvä isä eikä minulla ole tarkoitusta riistää häneltä isyyttä mutta minusta tuo 50/50 on liikaa, mitä mieltä, onko kokemuksia?

Sivut

Kommentit (68)

Kurjempaa olisi, jos vain toinen tai ei kumpikaan haluaisi lasta.



Ihannetilanne olisi asua niin lähekkäin, että lapsi saisi olla päivittäin kontaktissa molempiin vanhempiin. Noin pienelle viikko näkemättä toista, kumpaa tahansa, on liian pitkä aika.

puhui aina isän kodista ja äidin kodista. Kun häneltä kysyi missä hänen kotinsa on lapsi sanoi, ettei hänellä ole kotia.



Kuka aikuinen olisi valmis vaihtamaan kotia viikon välein??



Jomman kumman aikuisen täytyy taipua etävanhemmaksi, jos kerran erota pitää. Lapsi ei saa olla se joka joutuu kärsimään

Jos vaihto on 3-4 päivän välein, niin voisi olla paljon parempi! TAi sitten tosiaan noita mainittuja päivittäisiä tapaamisia tai muita erityisjärjestelyjä. Me erottiin, kun nuorin oli 3-vuotias ja hänellekin viikko oli aivan liian pitkä aika erossa äidistä/isästä. Nyt viikko-viikko -systeemi on ihan ok, kun nuorin on 5-vuotias.



Meillä isä vaatimalla vaati tuota viikko-viikko -systeemiä. Minä olisin halunnut toisin. Haluaisin vieläkin, mutta lastenvalvojan mukaan oikeus tuskin muuttaa voimassaolevaa systeemiä, koska lapset eivät ole siihen reagoineet tms. Itse asiassa lapset haluavat asua tällä tavalla, eikä vaan jomman kumman luona.



Noin pienelle vuoroviikkosysteemi on liian raju.

jos hänellä olisi yksi koti jossa vanhemmat asuisivat vuoroviikoin, mutta se ei vaan toimi. Syyt siihen ovat;



-Vanhemmille yleensä tulee kiistaa siitä kuka pesee pyykit, kuka ostaa vessapaperin, miksi jääkaappi on taas tyhjä kun minä sen omalla viikollani juuri täytin jne. jne. Sama juttu monella mökillä joka suvun yhteisomistuksessa, milloin mistäkin tulee riitaa, kuka ostaa telkkarin hajonneen tilalle, kuka maksaa uudet tapetiti kun yksi ne haluaa vaihtaa mutta toiselle vanhat vielä kelpaisivat jne. jne.



-Vanhemmat tuskin elävät loppuikäänsä sinkkuina, he saattavat haluta muuttaa sen uuden kumppanin luokse, saada tämän kanssa lapsia jne. mikä on siinä vaiheessa sen entisen liiton lapsen asema?

Muuttaako hän isompaan asuntoon jossa isä/äiti voivat vuoroviikoin asua uuden kumppanin/perheensä kanssa, vai katoaako isä/äiti sen uuden perheensä luota joka 2. viikko entisen liiton lapsen luo...? Missä välissä lapsi tutustuu puolisisaruksiinsa...?

Kokemuksella voin sanoa vko-vko systeemistä, että se on liian pitkä. Mieheni lapsi kävi vko-vko systeemillä samassa kaupungissa asuvilla vanhemmillaan iät 4v-6v ja tuolloin 6v psykologin suosituksesta purettiin vko-vko järjestelmä ja vaihdettiin järjestelmään, jossa tyttö äidillään jokatoinen viikonloppu + 1 tai 2 arkipäivää kahdessa viikossa. Tämä paransi nopeasti tuonaikaiset oirehdinnat (yölevottomuus, painajaiset, tuhriminen) ja nyt 11v on oikein iloinen, reipas ja tasapainoinen. Kun tyttö siirtyi meille asumaan huomasin myös sen, että vko-vko aikeutti kummallisen "vastuuvinoutuman", eli kukaan ei ollut loppupeleissä vastuussa täysin lapsesta eikä kummallakaan vanhemmalla ollut selkeää kuvaa lapsen arjesta.



Elikkä siis jaksotellaan noita poissaoloja siitä "ykköskodista", minkä lapsi tarvitsee. Ja toisaalta vaikka lapsella onkin ykköskoti voidaan tapaamisia järjestää senverran säännöllisesti ja usein, että lapsi on kotonaan molemmissa kodeissa.



Noin pienten lasten kohdalla kannattaisi varmaan ryhmitellä 2 vkon jaksoon 1 yön pituisia poissaoloja sinun kotoasi, max. 2 yötä. Tai sitten vaikka niin, että isä hoitaa joitakin iltoja tai aamupäiviä tms., ei tarvitse jäädä yöksi joka kerta. Kunhan tapaaminen on säännöllistä.

Olen itse ollut 6v kun vanhempani erosivat ja koko elämäni olen käsinyt siitä miten äitini antoi niin vähän tavata isääni. sain tavata häntä vaan 2pv kuukaudessa. Nyt vanhempana ole kuullut että isäni kävi ajoi joskus pari tuntia autolla toiseen kaupunkiin että voisi katsella kauempaa kun leikin koulun pihalla. Siellä sitten katseli kyynel silmissä kun ikävöi. Eli olen kyllä sitä mieltä että kaikista parhainta olisi jos yrittäisi välttää eron kokonaan. Jos mies pettää niin se ei ole riittävä syy heti rikkoa koko perhe. Uskon sen olevan hirveetä mutta kun perhe ollaan perustettu niin vastoinkäymisiä tulee ja niistä täytyy yrittää selvitä.Tuommoinen mies on sika kyllä joka pettää että en tiedä onnistuuko suhde enään mutta pitäisi yrittää jutella asiat halki ja antaa toinen mahdollisuus lasten takia. Joku kirjoitti että mies asuu toisella paikkakunnalla salaa toisen vaimon kanssa. ihmettelen miten tämä on voinut alun perinkään tulla mahdolliseksi koska ei normaalista miehet niin paljon ole poissa kotona. tai toiset ehkä ovat. Tiedän että mies on usein hieman vähemmän lasten kanssa kun äiti mutta lapsi tarvitsee silti yhtä paljon molempia.Ainakin muutamana päivänä viikossa on isää pakko saada nähdä. Miettikää ennen kuin eroatte tarkkaan. Ette te siitä miehestä ikinä eroon pääse kokonaan. Teitä yhdistää lapsi aina minne tahansa menettekin.

erossa max 2 päivää ja nyt töissä kuukauden ajan joten oikeasti katson että minulla on lapseen 'vahvempi' side kuin isällä joka on ollut paljon jo työnsä vuoksikin poissa. Ja kun joku ihmetteli miten näin pienen lapsen vanhemmat voivat erota niin mies petti ja se siitä. Ap

vaan aikuisen! Se aikuinen voi olla niin äiti, isä, täti, setä, mummo, vaari, adoptiovanhempi jne. jne. kunhan hän on turvallinen...!



Ja on aika vanhakantainen ajatus, ettei isä hoitaisi lastaan liki tasavertaisena äidin kanssa. Toki on erilaisia tilanteita ja perheitä, mutta esimerkiksi Ruotsissa yhä useampi mies jää lapsen kanssa kotiin hoitamaan tätä, ja sama meno yleistyy myös Suomessa.

Jos ajatellaan miten hyvänä hengähdystaukona moni äiti pitää kotiäitivuosiaan, niin miksei isällä olisi samaan oikeus...? Toisaalta moni äiti väsyy vain kotona olemiseen. joten monessa perheessä lienee ideaali ratkaisu se, että esim. äiti on toisen lapsen kanssa kotona ja isä toisen lapsen kanssa.



Tottakai ihan pieni vauva joka syö rintamaitoa jne. on enemmän äidissä kiinni, mutta 6kk ylöspäin ei ole mielestäni väliä kuka lasta hoitaa OLETTAEN että esim. se ISÄ ON OLLUT SYNTYMÄSTÄ LÄHTIEN äidin rinnalla tasapuolinen hoitaja...! Eli ei niin että isä sitten joskus hyppää lapsen pääasialliseksi hoitajaksi, vaan että vastuu on jaettu syntymästä lähtien puoliksi.



Kannattaa muistaa myös se, että noin pienelle on varmaan suurempi järkytys joutua "tuntemattoman" hoiviin joka 2. viikonloppu, kun se että näkee molempia vanhempiaan tasapuolisesti lähes joka päivä.

Minulla on lapsia kahdelle miehelle. Olen sopinut niin, että ovat isillään samat viikot.

On tosiaan hyötyä nyt kun on uusi ihmissuhde kuvioissa. Saamme viettää lapsivapaita viikkoja ja seurustella kunnolla.



Odotan lasta tälle uudelle miehelle ja ongelmana on vain se, että mihin laitan tämän lapsen kun edelliset lapset ovat isillään. Haluan silti viettää omat vapaaviikot ihan rauhassa.

..Jos se kaatuu pettämiseen. Yks hailee, ajattele niiden lasten parasta. Nieleskele ja asu yhdessä, jos mies ei välttämättä halua nyt lähteä.

Kerkiää sitä eromaan sittenkin kun lapset kasvavat isommiksi ja ymmärtävät enemmän.

Silloin kun lapset on tehty, tehdään kaikki mahdollinen niiden eteen ja valitettavasti äidin on unohdettava omat tarpeensa. Laittakaa jo vihdoinkin ne lapset etusijalle elämässänne, älkääkä ajatelko itseänne... Miehiä tulee ja menee, mutta lapsella on vain se yksi isä.

vastuunpakoilujärjestelmäksi. Vanhempien välien on oltava tosi hyvät ja kommunikoivat, jotta tuo toimii. Muuten tulee juuri se, että yhteinen linja puuttuu, kukaan ei kanna oikeasti vastuuta ja kokonaiskuva lapsen arjesta on hukassa. Lapsi seilaa kahden kodin välillä kuin vieras, jonka elämää ei kukaan hallitse.



Mieheni lapset olivat vuoroviikoin avioeron jälkeen ja nyt aikuistuttua ovat sanoneet, että kokivat sen tosi huonoksi, koska kunnon kotia ei ollut lainkaan. Sanoivat, että he tulkitsivat sen ajoittain niin, että tärkein on se vapaaviikko vanhemmille, eikä heidän läsnäoloviikko. Lisäksi myöhemmin on selvinnyt yhtä sun toista kuten se vaikke, ettei toinen lapsista koko ysin aikana näyttänyt yhtään koetta kotona. Kumpikin vanhemmista vaan oletti toisen vahtivan koulua ja lapsi oppi nopeasti vedättämään, kun vanhempien välit oli viileät.

Lapsella on oltava pysyvä koti, se onko se äidin vai isän luona ei ole oleellinen kysymys. Koska on noinkin pienestä lapsesta kyse, niin täällä jo esitetty ajatus siitä, että lapsen koti pysyy ja siellä hoitava aikuinen vaihtuu olisi kannatettava ajatus.

Sitten on toinen mahdollisuus, jossa lapsi kyllä asuu jommankumman vanhemman kanssa, mutta tapaa päivittäin tai ainakin mahdollisimman usein toista vanhempaansa l. se, jonka luona ei asu hakee päivähoidosta ja viettää lapsen kanssa aikaa mahdollisimman usein, samoin vapaapäivinä lapsi saisi olla sen toisen vanhemman kanssa yhtä paljon kuin senkin jonka luona asuu.

Näitä järjesteyjä, joissa "etävanhempi" tapaa lastaan vain joka toinen viikonloppu en ymmärrä ollenkaan - lapsi ei todellakaan ole halunnut erota vanhemmastaan ja vanhempien on kokonaan unohdettava mahdolliset omat kaunansa ettei lapsi kärsi.

Luultavasti lapsen kannalta paras ratkaisu on se, että koti pysyy samana, mutta vanhemmat vuorottelevat siinä asumista. Mielestäni lapsella on yhtä suuri oikeus kumpaankin vanhempaansa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat