Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

.

Sivut

Kommentit (41)

Lainaus:

Juutalaisuudessa, josta kristinusko on peräisin, on itsestäänselvää, että neitsyenä mennään naimisiin. Mooseksen laissa sanotaan, että neitsyeen vietelleen miehen on otettava tämä nainen vaimokseen.



Näemme helposti tämän asian rajoitteena ja kahleena, mutta se oikeasti suojelisi erityisesti naisia. Ei-toivottuja raskauksia ja tauteja olisi paljon vähemmän, samoin psyykkisiä ongelmia liian aikaisesta seksielämän aloituksesta, mihin liittyy nuorilla myös hyväksikäyttöä, humalassa sekoilua ja leimaamista "huoraksi".



Toisaalta, kristinusko tarjoaa suunnattoman armon seksiasioissa töpeksineille. Kun Jeesuksen eteen tuotiin aviorikoksesta kiinni jäänyt nainen, hänet haluttiin kivittää. Ainoa, joka ei halunnut (vaikka Mooseksen laki olisi sen sallinut) oli Jeesus.








joka aikoo mennä naimisiin, ei ole kielletty harrastamasta esiaviollista seksiä. Muistanko nyt väärin vai onko raamatussa joku tällainen tulkinta? t. 26

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onko esim. Irlannissa pakko tehdä keskeytyksiä? Entä jos pääsisit sairaalaan Suomessa, jossa tehdään keskeytyksiä vain äidin terveyttä uhkaavista syistä? Ainakin Lohjan sairaalan sivuilla näin kerrotaan.

Hyviä tekoja en missään vaiheessa määritellyt, siis, että mikä sitä hyvää on. Kaste on hyvä, samoin usko. Jumala sen lopulta punnitsee, että mikä on oikein ja mikä väärin.



Karma, vapaus ja hyvyys ovat sanoja. En usko, että nämä sanat omaavat mitään pahaa energiaa, joka automaattisesti tekevät niistä Jumalalle kelpaamattomia. Tiedän toki, että näin monen mielestä on.



Itse en ole dogmeihin kumartavaa tyyppiä. Tietyt pääasiat ovat minulle todella tärkeitä, mutta ihmisen jälki on liian voimakas myös Raamatussa, jotta voisin sitä pitää ylempänä auktoriteettina kuin itse Jumalaa.



Raamattua tulkitaan niin omituisesti. Meidän ajasta käsin. Esim homoja koskevat säädökset eivät käsittele aikamme tasa-arvoista kahden aikuisen ihmisen rakkaussuhdetta. Siihen aikaan oli tapana, että rikkailla mihillä oli rakastettuinaan nuoria poikia, jopa lapsia.



Samoin avioerokiellon oli takoitus suojella naista. Mies saattoi Jeesuksen aikaan heittää vaimonsa pihalle palanee ruoan tähden. Naista kohtasi tällöin ankea tulevaisuus huono-osaisena naisena.



Naispappeuskiista on täysin typerä. Alkuperäiskäännöksen mukaan Paavali kehoittaa naisia olemaan juoruilematta seurakunnassa joka on sittemmin käännetty "nainen vaietkoon seurakunnassa" ja siitä on sitten vedetty omat johtopäätökset. Kreikan proffa oikein painotti luennolla tätä kohtaa ja kehoitti meitä vetämään omat johtopäätökset.



Mutta mutta asiaa olisi paljon, mutta mun on mentävä nukkumaan. Ja tämä sivustokin tökkii koko ajan, ainakin 4 viestiä on hävinnyt täysin. Toivottavasti tämä tulee perille!



T: Ap

Emme ole kuuluneet kirkkoon pitkiin aikoihin, koska olemme olleet mukana "vapaissa" piireissä. Olen nyt halukas liittymään kirkkoon mutta hämmentynyt, koska niin monet ovat opettaneet, että lapsikaste on väärin, epäraamatullista, suorastaan noituutta. Voisitko lyhyesti perustella lapsikasteen? Onko perusteita olettaa, että varhaiset kristityt, Paavalin aikalaiset, kastoivat sylivauvoja? Tämä asia on minulle erittäin tärkeä.

Ymmärsin, että olitte molemmat ev.lut.kirkosta. Siksi jäin ihmettelemään kasteen puutetta. Se kun kuuluu kirkkomme peruselementteihin. Tapanne toimia ei oleyhtään sen huonompi. Te teette juuri niin kuin koette sydämessänne oikeaksi. Omantunnon lakiin on hyvä luottaa, Jumala on sanonut kirjoittaneensa lain sydämeemme. Turhan usein emme usko tätä sydämen ääntä. Oma sydämeni käski minua kastamaan lapseni ja sille aion olla uskollinen.



Minä en näe tavassanne toimia mitään väärää. En koe, että lapsenne olisivat huonommassa asemassa pelastuksen kannalta. Kirkon opin kannalta tämä ei mene dogmaattisesti oikein, mutta ei kaiken pidäkään mennä. Tämän sanon taas yksityishenkilönä. Teologina minun olisi suositeltava lasten kastamista.



T: Ap

Et kuitenkaan ilmeisesti (anteeksi, mutta toivottavasti) ole ev.lut. kirkon pappi. Pappina voisit ottaa kantaa kasteeseen, pelastukseen, uskoon, mihin tahansa.

Nyt kun esität omia mielipiteitäsi "teologina", tulee sellainen kuva, että teologian opiskelu on jotain "itse uskon näin" -argumenttien opettelemista. Teologian tieteellisyys ei tule esiin vastauksissasi ja se vahvistaa sitä surullista kuvaa yliopistollisesta teologiasta, että se on raamattukoulu ja ev.lut. kirkon pappisseminaari.



Itse olen sekä teologi ja pappi ja jos esittäytyisin "teologi vastaa hetken" vastaisin erilailla kuin jos esittäytyisin "pappi vastaa hetken". Edellisessä voisin kertoa, mitä eri vastausvaihtoehtoja kysymyksiin on, pappina voisin tehdä tämän saman, mutta vain siinä toisin oman henkilökohtaisen vakaumukseni esiin tai kertoisin näkemyksistä ev.lut. kirkon opin näkökulmasta..

turhauttavaa. Ihmisillä on mitä ihmeellisempiä näkemyksiä uskonnoista ja niiden sisällöistä. Mielestäni on hienoa, että keskusteluja käydään, mutta jotain faktojen tsekkausta voisi harjoittaa jokainen.



Puhutaan ihan mitä sylki suuhun tuo ja esitetään se jonain totuutena. Sellainen saa sekäkarvani nousemaan pystyyn. Varsinkin kun ymmärtää, ettei ihmisten ennakkoluuloihin/fundamentalismiin pysty monestikaan vaikuttamaan. Kun on jotain päätetty, niin siinä pysytään. Se ei ole kovinkaan hedelmällinen lähtökohta keskustelulle uskonnosta/uskosta.



Ja aivan varmasti kirjoittelen itse yhtä tyhmiä juttuja asioista, joista en omaa tarpeeksi tietotaitoa. En siis nosta itseäni millekään jalustalle. Monet jutut vaan tuntuu niin turhilta riidan aiheilta. En myöskään lue lehdistä taisteluista esim homoliittojen puolesta/vastaan tai naispappeuskädenväännöstä. Jonkin verran toki, mutta en liikaa. Siinä saa vaan päänsä kipeäksi.



T: Ap

Ei hyvää tekemällä pääse taivaaseen. Sakramentit ovat asia erikseen. Hyvän tekemisellä tarkoitan toisten palvelemista jne. Ilman uskoa nämä teot ovat turhia. Usko liittyy kuitenkin vahvasti ev-lut.kirkossa kasteeseen. Kasteen on lahja Jumalalta, aivan kuten uskokin. Samanlainen sakramentti on ehtoollinen. Siinähän jaetaan leipää ja viiniä, mutta Jumalan lahjana näiden tuotteiden välityksenä välittyykin Jeesuksen ruumis ja veri - armo ja pelastus.



Ilman uskoa kasteen omaaminen tai ehtoollisen nauttiminen on kuitenkin turhaa. Jeesus kuitenkin uskoi, että lapsella on luonnostaan uskoa ja juuri se usko on se oikea, koska se ei pyri todistelemaan mitään, se vain uskoo.





T: Ap

Tilanteita on niin erilaisia, ettei niitä voi mielestäni niputtaa kaikkia yhteen pinoon. Lapsillanne on uskoa ja uskova yhteisö ympärillä, se on hieno asia.



Miksi ihmeessä olisi pitänyt mainita erikseen, että vauva sai kasteen? Jos sanotaan, että kasteelle mentiin perhekunnittain, niin se käsittää koko perheen.



T: Ap

On hyvä, että ilmaiset kertovasi mielipiteesi yksityishenkilönä, etkä kirkon edustajana,koska esim. kuoleman jälkeisen elämän kriteerit "vapauteen ja hyvyyteen" (taivaaseen?) pääsystä ei ole luterilaisen opin mukaista. Pelastus ei todellakaan perustu siihen, miten hyvin on elämänsä elänyt, vaan Jeesuksen sovitukseen ja uskossa häneen turvautumiseen.



Lainaus:

Mutta jos kysyt omaa mielipidettäni, niin olen sitä mieltä, että kuoleman jälkeen on elämää. Se "muodosta" en osaa tarkemmin sanoa, mutta minulla on uskomus, että elämänsä hyvin eläneet pääsevät sielunsa muodossa "vapauteen ja hyvyyteen". Pahaa tehneet jäävät kiertämään karmansa kera välitilaan, josta voivat mahdollisesti vielä päästä valoon tai sitten pahaa tehneet tuhoutuvat kuolemassa (=helvetti, joka ei siis näkemykseni mukaan ole kuitenkaan tulinen järvi, vaan kaiken loppu).



Seurakunnan merkitys uskovan ihmisen elämässä saattaa olla ratkaiseva. Toiset pysyy totuudessa seurakunnan uskon varassa ja toiset vaikka istuisivat luolassa koko elämänsä. Itse olen mystiikkaan taipuvainen ja saan suurimmat hengelliset inspiraationi/herätykseni yksinäisyydessä hengellistä kirjallisuutta lukien. Seurakunnan merkitystä en kuitenkaan halua vähätellä, koska se tosiaan on toisille elintärkeä tekijä uskossa. Toisten usko voi kannatella vaikeina aikoina ja epäilyksessä.



Usko on joka tapauksessa näkemykseni mukaan lahja Jumalalta, joten jos sen on saavuttanut jotain muuta kautta, kuin seurakunnan välityksellä, voi sitä silti pitää totena. Ja uskohan riittää.



T: Ap

Paljon vaikeempi on rakastaa esim. äärimmäisen itsekeskeisiä tai toisia manipuloivia ihmisiä. Mutta siltikin, homoseksuaalisuuden harjoittaminen on Raamatun mukaan synti, samoin kuin monet muutkin asiat jotka on vastoin Jumalan tahtoa. Mä uskon että Jumalalle homot eivät ole mikään ongelma. Jos joku homo kääntyy sydämestään Jumalan puoleen, niin Jumalalla on hänelle ratkaisu.



Lähimmäisen rakkaus ei merkitse sitä, että syntiä, pahuutta ja vääryyttä hyssytellään ja hyväksytään. Eihän lapsenkaan kolttosia pidä hyssytellä, vaan tehdä hänelle selväksi oikea ja väärä ja antaa hänelle rajat. Ihminen voi tehdä ruumiillaan mitä haluaa, koska hänellä on vapaa tahto ja valinta. Mutta Jumalan rakkaus on sellaista, ettei se hyväksy ihmisen satuttavan itseään. Homoseksuaalisuus on väärin tästä syystä. Helvettiin siitä ei joudu, kuten ei mistään yksittäisestä synnistä. Helvettiin joutuu se, joka katsoo ettei tarvitse synneilleen lunastajaa, Jeesusta Kristusta.

olisin kiinnostunut kuulemaan mielipiteenne asiaani sekä pappina että teologina!

T. 25

Sinä, joka vastasitkin jo, kiitos vastauksesta! Ulkomaille lähteminen ei tule kyseeseen, perhe ei voisi lähteä mukaan ja ennemmin vaikka jättäisin koko urani kuin jättäisin perheeni. Tuo Lohjan sairaala alkoi kiinnostamaan, mutta osa erikoistumisesta pitää aina tehdä yliopistosairaalassa, johon ei virkaa heru jos kieltäytyy keskeytyksistä. Ikävä kyllä.

Puhut karmasta ja hyvästä elämästä pelastuksen ehtona ja kiellät helvetin ikuisen kärsimyksen. Ymmärtääkseni sielu on iankaikkinen, se ei voi kuolla. Ja kun olemme kristittyjä, uskomme kohde on Kristus, ja hyvä elämä ei pelasta, vaan Kristus pelastaa kun uskomme häneen. Voit elää erittäin huonon elämän, tulla sen lopulla pelastetuksi ja päästä taivaaseen. Tai voit elää suurenmoisen elämän tehden hyväntekeväisyyttä, käyttäytyen sivistyneesti ja äärimmäisen uhrautuvasti, mutta silti päätyä helvettiin, koska turva ei ole Jumalassa vaan omassa hyvyydessä. Tuo vaatimus hyvästä elämästä tiputtaa ainakin meikäläisen heti sinne helvetin puolelle.

Tähän liittyy vielä sellainenkin asia, että liitto on Raamatussa aina sinetöity verellä. Veriliitto tehtiin Nooan ja Jumalan välillä, kun hän vedenpaisumuksen jälkeen uhrasi eläimiä Jumalalle. Samoin tapahtuu ympärileikkauksessa, sekä ristinkuolemassa. Myös hääyönä avioliitto sinetöidään verellä, kun pari on ensimmäistä kertaa yhdynnässä ja immenkalvo repeää. (Ainahan näin ei tosin käy, mutta periaatteessa kuitenkin).



Nykyään yleinen moraali ei vaadi neitsyyttä morsiamelta, mutta en usko että tämä Raamatun linja olisi vanhentunut. Joskus kristittynä oleminen ja Jumalan seuraaminen merkitsee selkeää poikkeamista valtavirrasta ja sen moraalikäsityksistä. Näin oli juutalaisen kansankin laita. Sen ympärillä elävillä kansoilla oli sellaisia jumalanpalvelustapoja kuin lasten uhraaminen, veren juonti sekä temppeliprostituutio. Jumala vaati ehdottomasti kansaltaan puhtautta näissä asioissa.

Juutalaisuudessa, josta kristinusko on peräisin, on itsestäänselvää, että neitsyenä mennään naimisiin. Mooseksen laissa sanotaan, että neitsyeen vietelleen miehen on otettava tämä nainen vaimokseen.



Näemme helposti tämän asian rajoitteena ja kahleena, mutta se oikeasti suojelisi erityisesti naisia. Ei-toivottuja raskauksia ja tauteja olisi paljon vähemmän, samoin psyykkisiä ongelmia liian aikaisesta seksielämän aloituksesta, mihin liittyy nuorilla myös hyväksikäyttöä, humalassa sekoilua ja leimaamista "huoraksi".



Toisaalta, kristinusko tarjoaa suunnattoman armon seksiasioissa töpeksineille. Kun Jeesuksen eteen tuotiin aviorikoksesta kiinni jäänyt nainen, hänet haluttiin kivittää. Ainoa, joka ei halunnut (vaikka Mooseksen laki olisi sen sallinut) oli Jeesus.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat