Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Siis ymmärrän että esim. pitkäaikainen salasuhde loukkaa ja on vaaraksi liitolle, mutta että yksi känninen syrjähyppykin voi pilata jonkun av-mamman ELÄMÄN...



Taidan olla outo kun en osaa yhtään eläytyä. Olen entisessä elämässäni sekä pettänyt että tullut petetyksi, mutta ei se minusta mikään maailman mullistavin asia parisuhteessa ole.



Itse arvostan uskollisuutta ja odotan sitä myös mieheltän (ei pettämisiä kummallakaan) mutta en pelkää hysteerisesti hänen uskottomuuttaan. Jos hänellä olisi yhdenillan juttu jossain, niin mitä sitten...?

Kommentit (5)

Mun olisi paljon vaikeampi antaa anteeksi esim. miehen väkivaltaisuutta suhteessa lapseen tai muhun. Jos mies löisi lasta, niin me lähdettäisiin heti lapsen kanssa, ei olisi mitään keskusteltavaa. Jos mies pettäisi, niin loukkaantuisin, mutta olisin valmis jatkamaan suhdetta. Pettäminenhän olisi vain oire meidän huonosta suhteesta.

Puolison pettäminen on kuitenkin tosi paha asia parisuhteelle. Minä olen sitoutunut puolisooni ja suhteeseemme niin henkisesti kuin fyysisestikin, meillä on yhteinen elämä, ja rakastamme toisiamme. Tähän rakkauteen ja yhteiseen elämään kuuluu seksielämä, se on meidän kahden kaunis, yhteinen juttu. En pystyisi harrastamaan seksiä kenenkään toisen kanssa, koska se merkitsee minulle paljon enemmän kuin vain fyysistä kontaktia - se merkitsee rakkautta, välittämistä, läheisyyttä. Jos pettäisin miestäni, tuntisin lianneeni kaiken sen yhteisen, mitä meillä on.



Vaikka sinä et ajattelisikaan näin, vaikka sinulle seksi olisi vain teko jonka voi noin vain suorittaa, oletko ajatellut, että jollain toisella asiaan kuuluvalla henkilöllä voi olla enemmän pelissä? Entä jos miehesi ajattelee niin kuin minä? Tai rakastajasi? Tai rakastajasi mahdollinen puoliso? Saatat satuttaa ihmisiä todella syvästi pettämällä.



Rakkaus, uskollisuus ja sitoutuminen ovat parisuhteen perusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minua on petetty useasti nykyisenkin parisuhteen aikana muttei maailma ole kaatunut eikä taivas tippunut niskaan. Ilmeisesti tämä pettäminen on maailman pahin asia niille joilla ei ole suurempia vastoin käymisiä elämässään. Itse olen seurannut monta vuotta äitini pieksämistä, ja kasvoin siinä ympäristössä, joten tiedän että on pahempaakin kuin pettäminen.

Pettäminen veisi pois pohjan elämältä, en jaksaisi enää, eroaisin. Olen antanut anteeksi nyrkillä lyömisen (yksi kerta) ja liiallisen juomisen yhdessä vaiheessa. Mutta en voisi unohtaa sitä, että mies ei arvostaisi yhteistä rakkauselämäämme.

Me kumpikaan kun emme ole harrastaneet seksiä kenenkään muun kuin toistemme kanssa. Meille seksi on meidän kahden välinen kaunis, intiimi, ihana juttu ja jos jompikumpi hyppäisi vieraan punkkaan niin jotain särkyisi peruuttamattomasti.



Mutta en minäkään pelkää miehen uskottomuutta hysteerisesti - itseasiassa en pelkää ollenkaan. Ajatuskin siitä on oikeastaan aika absurdi.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat