Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Kuinka ihmeessä saatte lapsenne syömään? Meidän tyttö 1v5kk on ihan mahdottoman ronkeliksi heittäytynyt. Ei halua istua omassa tuolissa, pitäisi päästä istumaan " aikuisten" tuoliin, ja siinä ei sit malta istua, vaan pitää koko ajan nousta seisomaan ja kekkuloimaan. Kun yrittää antaa ruokaa, niin napoo suunsa kiinni niin tiukkaan, ettei varmasti mene murunenkaan suuhun. Yrittää kyllä itse syödä, mutta se menee vain lusikan paukuttamiseksi lautasen reunaa vasten tai muuten vaan ruuan viskomiseksi. Yritetään aina yödä samaan aikaan tytön kanssa ja se syö samaa ruokaa kuin mekin, jotta näkisi meistä esimerkkiä. Tää meidän lapsonen on siis aina ollut tosi ronkeli syömään. Syötävää pyritään antamaan vain ruoka-/välipala-aikaan, eikä pitkin päivää. Kovasti yritetään kehua, aina kun pienikin murunen menee oikein suuhun.



Tämän päivän ruokamäärä oli aamupalalla sikkare juustoa, kaksi murua leipää, puolikas kurkkuviipale ja vähän maitoa. Lounas oli noin 10 rakettispagetin palasta, murunen pasteijaa ja neljä teelusikallista jugurttia. Lisäksi tyttö saa rintamaitoa, mutta usein vasta ruuan jälkeen. Imetys on kyllä huomattavasti vähentynyt, kun yöimut on jäänyt pois, etten kyllä usko, että tuo ämmäkään veisi tilaa ruualta. Viinirypäleitä menisi kyllä vaikka kuinka paljon, mutta niitä ei uskalla paljoa antaa, kun vie mahan löysäksi. Omenakin on suurta herkkua. Niin joo, makaroonilaatikko menee kans hyvin, että on sillä joitain ruokia, jotka maistuvat. Tosiaan maha toimii joka päivä ja pissiäkin tulee ihan reilusti, että jostain ihmeestä tyttö kuitenkin ravintoa saa.



Mitä ihmettä syötätte omille vähäruokaisille? Annetteko herkkuja vai millä ilveellä olette onnistuneet ruokkimaan lapsenne? On vaan niin kamalan stressaavaa, kun tekee kaikkensa, eikä lapsi kuitenkaan syö. Eilen just nähtiin saman ikäinen lapsi, joka söi niin hyvin, avasi suun ammolleen jokaiselle lusikalle...



Kiitos, jos joku jaksaa kommentoida/tukea!



T: Monttu

Kommentit (18)

TENAVADIEETTI

> >Jo pitkään tunnettu tosiasia on, että kaksivuotiaat ovat yleensä

> >hoikkia. Lastenlääkäreiden, röntgenhoitajien, ravintoterapeuttien ja

> >turhautuneiden äitien yhteistyönä laadittiin tämä uusi dieetti. Se on

> >edullinen, vaihteleva ja ravitseva.

> >

> >1. PÄIVÄ

> >

> >Aamiainen: -Yksi keitetty muna, viipale paahtoleipää aprikoosihillon

> >kera. Syö kaksi hyppysellistä munaa, ja murenna loput lattialle.

> >Haukkaa kerran paahtoleivästä, ja hiero sitten hilloa kasvoillesi ja

> >vaatteillesi.

> >

> >Lounas: - Neljä väriliitua (värillä ei väliä), kourallinen murskattuja

> >perunalastuja ja lasi maitoa (kolme siemausta, kaada loput lattialle).

> >

> >Päivällinen: - Keksi, kaksi kymmenpennistä ja viisikymmenpenninen. Yksi

> >roska sohvan alta.

> >

> >Iltapala: - Paahda viipale paahtoleipää ja heitä se keittiön lattialle.

> >Palanpainikkeeksi neljä siemausta iltakylpyvettä.

> >

> >2. PÄIVÄ

> >Aamiainen: - Ota eilinen paahtoleipä keittiön lattialta ja syö se. Syö

> >lusikallinen vanilliinisokeria ja juo puoli pullollista vihanneksista

> >tehtyä elintarvikeväriä.

> >

> >Lounas: - Puolikas pötkylä vaaleanpunaista huulipunaa. Puraisu

> >leikkipuistosta tuodusta tupakantumpista (jonka muut perheenjäsenet

> >pakottavat sinut sylkemään pois) jääkuution kera.

> >

> >Välipala: - Nuole tikkukaramelli tahmeaksi, vie se ulos ja pudota

> >hiekkaan. Nuole jälleen kunnes se on puhdas. Tuo se sitten sisälle ja

> >pudota matolle.

> >

> >Päivällinen: - Kivi tai kuivattu herne, työnnetään ensin vasempaan

> >sieraimeen. Sekoita limonadia perunamuusiin. Syö lusikalla.

> >

> >3. PÄIVÄ

> >

> >Aamiainen: - Kaksi lettua ja runsaasti hilloa, jonka hierot hiuksiisi.

> >Lasillinen maitoa. Juo puoli lasillista, jonka jälkeen tunge lettuja

> >lasiin. Poimi eilinen tikkari matolta, nuole karvat pois ja piilota se

> >sohvatyynyjen

> >väliin.

> >

> >Lounas: - Kolme tulitikkua, kaakaojuomajauhetta ja hillovoileipä. Tunge

> >suusi täyteen leipää ja yökkää se lopulta lattialle. Kaada lasillinen

> >maitoa pöydälle ja nuole se siitä.

> >

> >Päivällinen: - Jäätelöä, kourallinen perunalastuja, kahvia (jos toiset

> >eivät huomaa).

> >

> >4. PÄIVÄ

> >

> >Aamiainen: - Neljännestuubi hammastahnaa, palanen saippuaa ja oliivi.

> >Kaada lasillinen maitoa kulholliseen maissihiutaleita. Kaada päälle

> >puoli kupillista sokeria. Kun maissihiutaleet ovat pehmenneet, juo

> >maito ja syötä murot koiralle.

> >

> >Lounas: - Syö muruja keittiön lattialta ja olohuoneen matolta. Etsi

> >tikkukaramelli sohvasta ja syö se loppuun.

> >

> >Päivällinen: - Spagettia sekoitettuna lasilliseen kaakaojuomaa. Jätä

> >lihapullat lautaselle. Toinen puolikas vaaleanpunaisesta huulipunasta

> >jälkiruoaksi.

> >

> >Dieettiä on hyvä tehostaa sopivalla liikunnalla. Tässä muutama

> >esimerkki:

> >

> >- Kieri ja vääntelehdi supermarketin lattialla, vahvista samalla

> >äänihuuliasi voimakkaalla karjunnalla. Pistä hanakasti vastaan kun

> >Securitaksen mies raahaa sinua ulos kaupasta.

> >

> >- Juokse joka paikkaan, väliin hypähdyksiä. Kaatuile säännöllisesti,

> >ylös kampeaminen vahvistaa lihaksia monipuolisesti. Muista taas

> >äänihuulet: huuda juostessasi.

> >

> >- Pyydä pukeutumistilanteisiin sparraajaa. Vastustele pukemista kaikin

> >voimin. Älä tyydy ensimmäsiin vaatteisiin, vaadi saada vaihtaa ne

> >ainakin kolmeen kertaan.

> >

Meillä on pieniruokainen 2v ja nirso 5v. Nyt on 4veekin heittäytynyt nirsoilemaan.



5v syö paljon niitä ruokia, mistä tykkää ja kaikkea muuta pitää maistaa, syömään en pakota.



4v on aina ollut todella hyvä syömään. Pienenä meni kaikki mitä tarjottiin ja suuria määriä. Nyt on tosin karsinut kokonaan ruokavaliostaan lihan, kalan ja kanan, eli vihanneksia, hedelmiä, riisiä, makaronia ja perunaa syö.



Kolmas lapsukainen olikin sitten niin ronkeli, että ihmeissäni olin, kun edellinen söi niin hyvin! Eli nyt ikää 2v. Tänään katsoin suu auki, kun söi tonnikalarisottoa monta lusikallista. Yleensä syö lämmintä ruokaa pari lusikallista ja sitten kiittää ja menee pois pöydästä. Iltapalaksi söi tänään kaksi teelusikallista jogurttia ja yhden haukun leipää. Välipalalla söi pienen lohkon omenaa ja noin 20 jäistä hernettä.



Pienempänä (10kk-1½v) syötin surutta teletappien äärellä, kun tyttö ei muutenkaan kasvanut. Hänellä oli ruuan imeytymisen häiriö (1v painoi 7.3kg) Lisäksi oli, ja on vieläkin aneeminen, eli sinälläänkin kunnon monipuolinen ruoka olisi tärkeää, muttakun ei mene. Kirjakin oli käytössä ruokapöydässä. Se tosin jäi pois, kun haluaa itse syödä, syöttää ei saa missään tapauksessa, tai kieltäytyy kokonaan avaamasta suutaan...



Meillä on vieläkin käytössä hedelmäsoseet välillä välipalana, saattaa joskus syödä jopa puolipurkkia siitä pienestä. Joskus rouskutteli mielellään ruiskorppuja, mutta ei niitäkään enään. Puuroa söi mustikkasoseen kanssa, mutta sekin on nyt pannassa. Oikein mitään lempiruokaakaan ei ole. Edes ranskalaisia ja nugetteja ei syö.



Kyllä osaa olla meinaan stressaavia välillä nämä ruokapuuhat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kaksi ja puoli vuotias, joka on huono syömään. Istuu omalla paikalla pyödässä, välillä ei pysy aloillaan ollenkaan ja syömisestä ei tule mitään.

Mietin tuossa yhdessä vastauksessa tuota sokrujen karsintaa, voisi toimia meilläkin. Toisaalta aamupalana on jugurtti. (ruokajuoma vesi, maito pullosta päikkärin yhteydessä, siksi aamujugu minusta OK).



Osittain ole lakannut ressaamasta, kun ei tuon vauhti ole vähentynyt eikä se ole sairastunut anemiaan, vaan vauhti tuntuu jatkuvan.... Meillä nykyään palataan pöytää syömään edes hiukan lisää, kun kysyn, että syötkö vai annanko koiralle (silloin muut ovat jo nousseet pyödästä ja korjaan lautasia). Ja pikkusiskon lautanen tyhjennetään aina välillä - se kateuden kantava voima.



Meillä tuo syöminen on hiukan kausittaista, vaikka ei tyttö koskaan rekkamiehen annoksia syö. Joskus kuitenkin enemmän. Ja viinirypäleet maistuu täälläkin. Kaipa nämä vähäruokaiset jollakin tavalla pärjää.



Ja kiitos tenavadietistä, täällä yritin äänetönnä nauraa kihertää.

1,5-vuotias poika, pieni kun mikä. Huono syömään ollut aina. Kun on hyvä kausi, menee ihan ok annoksia melkein mukisematta. Mutta vaikeaa on. Ja vaikeaa on äidin hillitä itseä, aina se ei onnistukaan.



Mutta ketä on " syyttäminen" ? Heh, itse minä ja mieheni ollaan oltu tosi ranttuja myös lapsena, eli mitä voi odottaa lapselta? Itse muitsan perhepäivähoidossa saaneeni melkein aina spagettia ketsupilla, kun muusta en tykännyt. Ja ala-asteella opettajakin huolestui ja puhui äidilleni, kun en syönyt koulussa mitään. Silti olen hyvin kasvanut ja nykyään syön melkein mitä vaan. Että jospa nämä meidän huonoruokaiset taaperotkin joskus:)

Itse asiassa juuri lopettelimme lounaan - tai tappelun lounaan syömisestä (Ei syönyt eikä juonut mitään) ja on todella turhautunut olo. Poikamme on nyt 1v7kk ja on tosi hoikka ja ronkeli syömään. Välillä on syönyt ihan hyvin mutta viimeiset kuukaudet ovat olleet yhtä tuskaa. Toki on kuukauden sisään tullut 4 poskihammasta, mut nyt ei pitäis senkään vaivata.



Tuntuu et ei syö muuta kuin pastaa (pelkkää) tai riisiä (pelkkää). Mitään kasviksia ei syö, ei vaikka mitä olen kokeillut (hienonnettu ja ruokaan kätketty ja palaset ja kaikki siltä väliltä). Hedelmiäkään ei syö lainkaan vaikka päivittäin niitä tarjotaan. Purkkiruokia söi ennen mut ei niitäkään enää. Suurinta herkkua on pelkät kananpalat ja ruispasta tai riisi. Illalla menee puuroa useimpina iltoina mut väliin ei sitäkään. Yosa-jogurttia söi välillä nyt ei maistu sekään (maitoallergia). Leipää voi saada menemään satunnaisesti kun istuttaa pojan katsomaan teletappeja!



Herkkuja sitten söisi mielin määrin: pullaa ja keksiä tai oatlyjäätelöä. Itse olen sortunut antamaan liikaakin herkkuja ja tuntuu et nyt ollaan kierteessä kun niitä vain kerjää. Tänään ei ole mitään herkkuja saanut ja syömisen saldo on lähes nolla. Heh, söi sentään aamupalaksi 3tl keijua suoraan lusikasta :-0



En tosiaankaan tiedä millä elää kun maitoakaan ei saa juoda ja oatlya ei juo. Huolettaa vaan koko ajan kun paino menee muutenkin siellä -20% tuntumassa. Kuulen mielelläni muidenkin keinoja saada taapero syömään.



pelokas ja vilkas

Täällä myös yksi lokakuinen-04 jonka ruokailu on yhtä kaaosta =)



Saara 1v5kk teki ensinnäkin jo alle vuoden ikäisenä puurolakon, puuro ei maistu enää ollenkaan. Nyt syödään aamu-, väli- ja iltapalalla vaihtelevasti leipää, riisipiirakkaa, jogurttia, hedelmiä, rahkaa jne.



Joinakin päivinä tuntuu että tyttö ei syö juuri ollenkaan ja joinakin päivinä ruokaa menisi vaikka kuinka. Saara haluaa syödä itse ja tulos on sen mukainen: ruokaa on siis enemmän lattialla kuin masussa. Välillä syöttötuolissa temppuillaan eikä haluta edes istua siinä saatika sitten syödä mitään. Hermot menee aika usein sekä äidillä että tytöllä.



Kysyin asiaa neuvolasta kun kävin siellä Saaran pikkusiskon kanssa. Ongelmat ruokailun kanssa on kuulemma todella yleisiä tässä iässä, se on alkavaa uhmaikää -jee :/ Ei lapsi näännytä itseään nälkään, kyllä hän sitten taas syö kun on nälkä. Meidän Saara on muutenkin aika piiperoinen, 1v3kk mitat olivat 73,5cm ja 8260g.



Hyvää kevään jatkoa sinulle Monttu ja perheellesi!

Tansku, Saara 241004, Veera 231205 & pojat -93 & -94

Koko ikänsä on syönyt vaihtelevalla menestyksellä. Nyt ollaan tehty päätös että sokerit sitten kokonaan pois ja kumma homma, ruoka maistuu. Eli jugurtit ja muut herkut on nyt kokonaan kiellettyjen listalla. RUokaaa tarjotaan vain ruoka-aikana ja jos ei kelpaa niin muuta ei tarjota. Pyritään kuitenkin siihen että ruoka on mieluisaa. Nyt sitten on alkanut jopa maistumaan. Pari viikkoa meni totutellessa mutta tänäänkin otti reippaasti aamulla aamupalaksi puuroa, mitä ei ole tehnyt sitten en muista koska.

Tsemppiä vaan kaikille, muistakaa pitää kiinni siitä että te määräätte tahdin, ei lapsi. Ja periksi ei anneta.

Kyllä meilläkin luetaan ruokapöydässä eli isi selailee kuvastoa tai lehteä ja mie mätän lusikalla ruokaa suuhun. Tai yritän. Joskus onnistuu, joskus taas ei. Päiväkodissa kuulemma syö aika hyvin, varmaan seura vaikuttaa. Pitää kait lohduttautua sillä, että kolmena päivänä viikossa lapsi syö jotain.



Lempiruuista: meilläkin maistuu pasta, jauheliha ja broileri. Puurot on hankalia, joskus maistuu parhaiten perus 4-viljanpuuro. Yleensä mannapuuro menee ihan mukisematta. Tavallista makeaa jugurttiakin olen sortunut antamaan, ihan vaan siksi, että söisi edes jotain, mutta eipä sekään aina maistu. Noh, kivasti murenee tosiaan ennalta suunnitellut ruokailuun liittyvät säännöt...



Tuo meidän tyttö on aika kirppunen; pari viikkoa sitten oli pituutta 77 cm ja painoa 9055 g. Paino oli tosin noususuunnassa!! :) Kasvaa ja kehityy kuitenkin hyvin, omalla käyrällään.

Eli jäi mainitsematta vielä, että itse jo päätin ennen lapsen syntymää, että en sitten ruokaa tuputa/tyrkytä/pakota, en ruoalla lahjo... Eli nyt tuntuu että olen vähän ristitulessa, kun pitää " harhauttaa" lasta syömään... no eihän se ole mitään pakkosyöttöä, kun kyllä sitten laitetaan ruoat pois jos hän sanoo ei ja laittaa suun kiinni. Mutta, jokapäiväistä arpapeliä se on, että onkohan se nälkä nyt sitten kuitenkin ja kun saadaan ulkovaatteet päälle ja lapsi istuu rattaisiin niin kitinä alkaa...

Aika aikansa kutakin. Ehkä ruokaa uppoaa paremmin joskus myöhemmällä iällä.

Täälläkin yks tasan 1-vuotiaan pojan äiti, joka on istunu aamun sohvalla ja itkeny ja yrittäny hymyillä tekohymyä maha tyhjänä (lue: maitoa mahan täytteenä) leikkivälle lapselleen, kun masentaa niin saakelisti tää ruokapolitiikka tässä perheessä. Välillä mietin, etten oo oikee ihminen hoitaan omaa lastani kotona, kun en saa kaveria ees syömään - jos päivähoidossa sujuiskin paremmin. Piti vaan olla 3 vuotta kotona lapseni kans, mut tuntuu, et menee kaikki ihan pieleen varsinkin näis ruoka-asioissa...



Purkkiruokaa oon yrittäny antaa, kun lannistun niin siitä, kun jotain kokkaan, eikä maistu sekään sitten. Välillä syö jotain 4 kuukautisten sosetta ja hedelmäsosetta, mut tuntuu kyllä, et näistä ruokahuolista on ihan turha puhua äideille, joiden lapset syö jo samaa kotiruokaa muiden kanssa ja syö mukisematta kaikkee uutta ja ruokaa, joissa on paloja - ei tätä ymmärrä, jos ei oo samoja huolia ollenkaan. Tunnen itteni ihan huonoks äidiks monina päivinä, kun en vaan saa tätä sujuun meillä. Mietin, mitä ite oon tehny väärin, vaikkei se sitä varmastikaan oo.



Onneks sain kaverin päiväunille ja on ollu siellä jo 2 tuntia, niin saa äippäkin tästä taas koottua ittensä ja ehkä hymyiltyä ruuasta kieltäytyjälleen aidosti, kun herää päiviksiltään. Ois sit taas aikuisempi olo, kun seuraavaks tarjoan sapuskaa, ettei masentas ja itkettäs niin paljon se supussa oleva suu. Täytyy kyl usein ihan psyykata ittensä, ettei masentas ja kiukuttas pahasti, kun pää vaan kääntyy pois lusikan eessä. Jospa se rupee sit ite vaan jossain vaiheessa syömään reippaammin, kun tuntuu, ettei omat keinot riitä opettamiseen ja ei ois ikinä uskonu, miten saakutin vaikeelta tää 1-vuotiaan lapsenkin vanhemmuus voi tuntua.



(Tulihan vuodatettua, ehkä huomenna menee jo paremmin. Mut kiitos hurjasti lohduttavista viesteistänne täältäkin!)

vähäruokainen, mutta ei kyllä ihan noin vähän syö. Ystävän lapsi söi juuri noin vähän, mutta pituuskasvussa ei ainakaan näkynyt ollenkaan eikä poika ollut mun mielestä niin laihakaan kuin äitinsä mielestä oli. Tällä pojalla oli kyllä tosi hidas aineenvaihdunta, joten järkeiltiin että johtui siitä. Kroppa käytti ihan jokaikisen hitusen mitä sisään meni :) Muistaakseni meni reippaasti yli 2 ikävuoden ennenkuin alkoi sit syömään kutakuinkin normaalisti.



Kun ei keksejä ja herkkuja anna, varsinkin sillä ajatuksella että söis ees jotain, niin uskon vahvasti siihen, että itsesäätely kyllä pitää huolen siitä että lapsi saa tarpeeksi ruokaa ja juomaa. Jotkut oikeasti pärjää noin vähällä ruoalla ja joillakin ne on vain kausia, ja ottaa taas takaisin myöhemmin menettämänsä. Ja se ohjehan on hyvä, et aikuinen päättää mitä syödään ja lapsi kuinka paljon. Itse olen esikoista aikanaan maanitellut ja rukoillut syömään, mutta edelleenhän tuo porskuttaa. Kuopus on ollut viime aikoihin asti hyvä syömään (1v.5 kk), mutta vaikka ruoka ei tahdo enää maistuakaan, niin ainoastaan iltapuuron kanssa joudun vähän pelleilemään, jotta yöllä nukkuisi. Muuten hyväksyn tytön ei:n, heti kun niin sanoo..

ihan selkeää uhmaansa vaan kieltäytymään ruuasta eli kun on nyt löydetty se oma tahto ja vapaus valita plus sitten se, ettei jäppinen yksinkertaisesti varsinkaan aamuisin malta istua viittä sekuntia kauempaa paikoillaan. Ruokapöydässä ei tarvi mennä kuin yksi asia päinvastoin kuin miten kaveri sen haluaisi menevän (eli esim. ruoka ei pysy omassa lusikassa ja hermostuu tai äiti yrittää auttaa/ ei auta ollenkaan - ihan mitä vaan ja välillä raivostuu silmittömästi eikä tosiaan edes hajuakaan että mistä??!!) niin syöminen loppuu siihen paikkaan.



No, yksi " ruoka" on ylitse muiden - murot. Ja nyt ollaan onneksi löydetty terveellinen vaihtoehto eli elovena murot- paljon kuitua, vähän sokeria ja suolaa (meni vähän mainokseksi ;)) ja näitä poika popsisi vaikka kuinka ja näitä nyt onneksi voikin hyvällä omalla tunnolla antaa! :) Että ihan vaan vinkiksi, jos muillakin nirsoilijoilla toimisi. Lycka till, tiedän kyllä tasan tarkkaan miten turhauttavaa se on kun lapsi ei syö.


Poika on nyt siis 1v10kk ja edelleen syöminen takkuaa!! Ei tätä kehtaa edes ääneen sanoa, mutta meillä poika syö vieläkin joskus niitä 5-6kk lihasoseita, siis niitä ihan sileitä pieniä purkkiruokia! Niitä vetäisi kolmekin purkkia kerralla mukisematta...

No, kaikki alkoi siitä, että pojalla on sellainen yliherkkä oksennusrefleksi, jonka on perinyt isältään ja mummoltaan. Ihan turha oli 8kk iässä edes koittaa niitä vähän kokkareisempia soseita, kun jätkä oksensi kaiken ulos ja samantien. Tämä yliherkkä oksurefleksi on ollut syynä siihen, että moni ruoka on jäänyt lautaselle tai lentänyt kaaressa kurkusta ulos.

Nirso ja epäluuloinen poika on roan suhteen ollut kyllä aina. Tuijottaa jokaista haarukallista vieläkin..ettei äiti VAAN yritä ujuttaa suuhun mitään epämääräistä...

kaikkea ollaan kokeileu, eri ruokia tarjottu- mutta kun poika ei suosstu edes maistamaan pelkän ulkonäön perusteella, minkäs teet!

Nyt poika syö hyvin pelkistettyjä ruokia- ei mitään soseutettuna tai sotkettuna. makaronilaatikkoa on ihan turha yrittää, saatikka jotain lohi- tai kinkkukiusausta tms. ruoan pitää olla selvästi esillä, eriteltynä- esim. pastaa ja broileria. Niistäkin sitten yleensä valitsee toisen, minkä syö. lounaalla saattaa syödä sitä makaroonia, muttei kanaa ja päivällisellä toisinpäin:) Mutta ei molempia (ellen mä syötä. olen koittanut nyt antaa itse syödä...)

Vihanneksia ei syö, mutta hedelmiä ONNEKSI vielä. Niitäkin kyllä valikoiden. leipää ollaan saatu menemään niin, että tehdään siitä pieniä kuutioita lautaselle ja pelkkää margariinia päällä. Kokonaista leipää ei suostu syömään tai sitten murentaa sen vaan lattialle. Puurot meni boikottiin kuukausi sitten...jeejee. Viiliä menee, myös jugurttia joskus- huom, joskus! Ei ole ollenkaan sanottua, että jos tänään suostuu syömään jugurtin iltapalaksi, että se huomenna maistuisi taas. Ei lainkaan. Tää on ihan arpapeliä!!=)



Toivossa on hyvä elää, että joskus päiväkotiin mentyä alkaisi syömään kuten muut. Nyt tää tappelu vie ihan tosissaan voimia...kun ei keksi enää, mitä sille tarjoisi....sitten sorrun niihin vauvasoseisiin, vaikkei pitäisi..mutta tässä asiassa ajattelen, että onhan nekin ruokaa ja ihan terveellisiä ja mielluummin edes niitä, kuin keksiä tai pullaa.....



zemppiä samojen ongelmien kanssa painiville!



sitruska

...se on niin turhauttavaa, kun kokkaa ja kokkaa ja ruoka ei meinaakaan kelvata. Meillä tyttö on jo 2 v 4kk, ja on oman tahdon löytämisen jälkeen ottanut ruokapöydän taistelukentäksi. Tosin pahin vaihe alkaa olla jo ohi (?) tai ehkä en enää stressaa siitä, syökö se mitään :) Oikeastaan vain iltapuuro houkutellaan koska muuten ei saa nukkua, ja jos ollaan menossa johonkin missä nälkäkiukku ei ole suositeltavaa. Meillä syötiin pitkään kirjapinon ja jos minkä viihdykkeiden kanssa, mutta rumbaa helpotti se kun päätin että olkoon sitten syömättä. Se myös auttaa kun lapsi jo ymmärtää asioita, eli voi " kiristää" tehokkaammin :)



Otin ison riskin eräänä iltana kun lapsi taas ilmoitti puurolautasen äärellä, että ei aio syödä: sanoin että ei sitten ja kuskasin omaan huoneeseen ja sanoin että että nyt sitten mennään nukkumaan ilman puuroa ja iltasatua. Voi mikä kauhistus, lapsi juoksi vauhdilla syöttötuoliin ja ulvoi että " haluu syödä..." . Nykyään kun temppuilu alkaa, sanon vaan että voit mennä sitten pois. Joskus menee, mutta yleensä syö vielä vähän. Eli meillä syömättömyys oli pääasiassa huomion hakemista ja uhmaamista. Se myös toimii, että huomauttaa että jälkiruuaksi olisi ollut rusinoita, banaania tms. herkkua, mutta ei saa jälkiruokaa jos ei syö vielä vähän.



Tsemppiä! Luottakaa siihen ettei terve lapsi kuole nälkään ruuan äärellä!

poika 1 v 6 kk. Vauva-aikana kiinteiden syömine oli tosi minimaalista,1 v täytettyään on selvästi ruokahalut parantuneet,mutta aika pieniruokainen on vieläkin ja heti jos on poikkeavaa esim.hampaat tulossa kiinteet menee huonommin,mutta maito kelpaa aina : ). Myös poikkeavissa olosuhteissa ei malta syödä ollenkaan,ihmettelen aina äitejä kahviloissa jotka lappaavat mukelolle sosetta samalla kun juttelevat kaverin kassa : )



Meilä pojalla ruoka-aineallergioita ja erikoiskorvike käytössä,tämä varmasti vaikuttaa osittain,kun ei voi antaa maistaa mitä vaan. KOrvikkeet juo pullosta ja uskon että osittain se vähentää ruokahaluja,toisaalta korvike on pojalle tärkeä vielä ravitsemuksellisesti ja en oo saanut millään ilveellä juomaan sitä muusta kuin pullosta.



Viihdykkeet pöydässä kuten kirja tms. on meille tavallista,koska pelkkään syömisen poika ei malta keskittyä ja usein innostuu aukomaa suuta kun räplää jotan muuta,huokaus,en todellakaan ajatellut et menis näin....



Vähäsistä pojalle sopivistaruoista syötän paljon niitä mitkä on lempiruokia kuten oolannin perunamuussi +bataattisose,sitä menee melkein joka päivä! Musta hyvin voi antaa nirsoilijalle sitä mistä tykkää,mutta herkkuja kannattaa välttää. Me ei ole annettu oikeastaan ollekaan,joku aikasitten sai mariekeksejä ja niitähän ois mennyt vaikka kuinka,mutta nyt on kotim.viljat muutenkin tauolla.



Älä siis koe syyllisyyttä vaikka teletapit onkin joskus avittamassa. ite pyrin siihen et ruokapöydässä kuitenkin syödään,paitsi jotain välipalahedelmää saatan tarjoilla muualla. väliin kekkuloi ja kiljuu syöttötuolissa niin et syötän sylissä joka viimeaikoina on toiminut aika hyvin.

Ite innostuu joskus syömää makaroneja haarukalla,siten et haarukka " lastataan" Lusikalla lähinnä hämmentää taikka koittaa syöttää oma ruokaansa mulle!

Pyrin kuitenkin siihen et pojalla ois oma lusikka ja opettelis osallistumaan ite ruokailuun,jospa kohta alkais lusikka menä omaan suuhun,siinä ois se hyvä puoli et silloi lapsi saa itsemääräämisoikeutta ja määrätä syömistahdin yms ite.kun tämä uhmakin kun saattaa näkyä näissä syömisasioissa.



JOkus kyllä kiristää hermoja,teidän. ja mulla on just neuvoton olo sen suhteen kun poika hetken päästä haluais maitoa ja en sittiiä etpitäiskö olla antamatta.

Hyvä päivärytmi auttaa myös,yleensä ulkoilun jälkeen maistuu meillä ja unien jälkeen hetken touhuttuaan. aamuisin ei tahdo nyt muu kuin ihana maito kelvata ja usen käy näin illallakin jos ehtii liian väsyneenksi.



kanattaa yrittää olla stressaamatta ja olla tyrkyttämättä. On kai tavallistaettä taaperoilla on tämmösiä vaiheita,jolloin ruokahalut on vähäisemmät.

Olen kuvitellut, että meidän taaperomme on ainoa joka elää melkein pelkällä pyhällä hengellä..

Jokainen ruoka-tauko on yhtä taistelua. Kaikki mahdolliset harhautukset ollaan yritetty ja saldo on aina yhtä heikko.

Olenkin ollut vähän huolissani tuosta poikasen syönnistä, koska viimeksi neuvolakäynnilläkin oli paino pikkaisen pudonnut.. mutta minkäs teet, jos suu pysyy kiinni eikä aukea millään.

Välillä on pakko ollut antaa jotain herkkua, että saisi pojan edes vähän syömään, mutta nyt annan harvemmin. Ettei ihan totu pelkkiä herkkuja syömään.

Poikanen heräsi juuri päivä-uniltaan, joten taistelu alkakoon. ( lähdemme siis syömään, tai ainakin yrittämään sitä syöttämistä :D )

Pitäkää peukkuja, että jotain menisi vatsaan asti.. :D

Tyttö 1,5 v, ja tutulta kuulostaa...

Tietyt ruoat menee paremmin, kuten makaroni ja jauhelihakastike. Herkkua myös banaani ja piltti-hedelmäsoseet. Kaikki keinot käytössä, ja välillä tulee epätoivoinen olo kun jonkun kaverin samanikäinen lapsi kylässä ja lappaa ruokaa kuin aikamies...



Itse yritän ajatella, että ei se lapsi nälkään kuole ruokalautanen edessään, ja varsinkin kun on ihan normaalikokoinen. Mutta.. ei se ihan niinkään ole, kun illalla pitää aina miettiä, että onko tänään mennyt edes suurinpiirtein kaikkea kasviksia, lihaa, hedelmää... maito kelpaa aina (pullo). Puuro myös suht hyvin uppoaa.

Minun täytyy tunnustaa, että välillä on pakko syöttää lasta teletappivideon pyöriessä, kun jos pitää esim. lähteä jonnekin, missä ei heti saa tulla nälkäkiukku. Ja kun tuosta meidän taaperosta on välillä vaikea tietää, että eikö syö sen takia kun ei ole nälkä, vai sen muun " viihteen" vuoksi. Esim. tänä aamuna yritti vain seisoa syöttötuolissa ja hoki " ei, ei.." , puuroa meni 10 teelusikallista ja maitoa vähän päälle. No, leikkipuistossa oli pian armoton nälkä.. oli ollut siis nälkä, mutta se muu " aamushow" vei huomion... Mainittakoon nyt tähän, että lapsi on luonteeltaan erittäin aktiivinen, sosiaalinen ja puhelias.



Oman ronkelimme syömistä lisännyt uusi suosikki: herne-maissi-porkkana, sormin syötynä, sekä riisimurot.



Meillä on useimmiten siinä ruokapöydällä joku kuvakirja jota katsomalla lapsi syö, edes jotain. Aina kuulee sanottavan että " on se niin hirveetä kun opetetaan lukemaan kirjaa ruokapöydässä" , mutta näin pieniruokaisen ja nirson lapsen äitinä voin sanoa että en ole niin suuri kasvattaja että olisin parempaa keinoa keksinyt. Kirjan kuvan katselu " harhauttaa" niin, että syömisestä ei tule liian suurta numeroa, ainakin meillä.





Ymmärrän kyllä huolesi, oikein hyvin.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat