Vierailija

Mä en tiedä, mutta en voisi edes ajatella että mulla ja miehelläni ois yhteinen tili. Meillä on omat tilit ja " omat" rahat. Molemmat maksavat perheen menoja niistä " omista" rahoistaan. Eli molemmat osallistuu siis perheen elättämiseen omien maksukykyjensä mukaan. Mulla on pienemmät tulot, kun olen ollut kotona muutaman vuoden ja näillä näkymin vielä pari vuotta.



Ite olen ottanut opikseni siitä miten monille ystäville ja siskolleni on käynyt, kun on ollut miehen kanssa yhteinen tili. Mies on laittanut rahat menemään ne naisenkin rahat sieltä yhteiseltä tililtä näin on ollut muutamalla tapauksella, parilla ystävällä ja siskollani edelleen se tilanne että mies vaatii joka kauppakuitin itelleen tarkastettavaksi mihin ne " yhteiset" rahat ovat menneet ja vaatii tietoa mihin tuo " kesäkuun 24. päivä nostettu 30¿ on käytetty" .

Sivut

Kommentit (31)

Säästätkö sinne pesämunaa eron varalta vai mitä?



Vierailija:

Lainaus:


Avioliitossakin oleva voi säilyttää itsenäisyytensä edes jotenkin.

Vierailija:

Lainaus:


Tämä tilanne vaatiikin toki sen, että puolisoiden välillä on luottamus... Ei kaikista ole siihen.



Meillä siis yksi tili, ollut koko avioliiton ajan. Sille menee kaikki tulot ja siltä maksetaan kaikki menot. Yhdessä päätetään isot hankinnat (uudet kodinkoneet, talvitakit, juhlavaatteeet, vauvan vaunut jne.), mutta kumpikin puolisoista saa oman harkinnan mukaan esim. ostella vaatteita tai harrastusvälineitä, jos niitä tarvitsee. Molemmat toivoo toisensa parasta ja sen takia ei kumpikaan tuhlata. Mutta ei myöskään kytätä toisen kauppakuitteja. Luotan mieheni harkintakykyyn ja hän minun.



Rahasta on tosi harvoin riitaa. Ei ollut silloin kun oltiin köyhä opiskelijapari, jolla ei jäänyt tosiaan edes mihinkään vaatteisiin tai harrastuksiin rahaa. Eikä ole nyt, kun käydään molemmat töissä ja tienataan ihan tarpeeksi meidän tilanteeseen.



Meille en voisi kuvitellakaan muuta vaihtoehtoa kuin tämän. Tilanne on siis aina ollut sama. Välillä olen minä tienannut enemmän ja välillä mies. Mutta kuten sanoin, eihän tällainen onnistu kuin parilta, joka todella luottaa toisiinsa ja toisen haluun tehdä parhaansa perheen eteen.




jotka maksaa paljon. Mutta ei hel.. mulla ainakaan tulisi mieleeni miehen kanssa neuvotella siitä ostetaanko mulle se talvitakki vai ei. Eli jos sen tarvin niin se ostetaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ovat tottuneet lapsina siihen (kuten me kaikki), että kotona äiti ja isi maksavat, ja sitten kun ovat heti parikymppinä menneet avoliittoon/naimisiin, parisuhteessakin on ollut turvallisempaa päättää jonkun toisen kanssa yhdessä asioista.

Tavallaan ymmärrän heitä. He eivät ole koskaan joutuneet huolehtimaan yksin itsestään, eikä itsenäisyys ole heille tärkeä elämänarvo. Sen sijaan monet meistä, jotka olemme joutuneet elättämään itsemme 100% omalla palkallamme muutaman vuoden ajan ennen avoliittoa, olemme tottuneet siihen, että tuloistaan voi päättää itse.

Myös mieheni asui muutamia vuosia parikymppisenä poikamiehenä ja hänkin on tottunut siihen että miehellä on oltava " oma tili" !

Emme ole 50-50 -koulukuntaa, eli emme puolita laskuja, vaan summittaisesti katsotaan, että molemmat laittaa taloudenpitoon yhtä paljon ja sitten molemmat voi ostaa omillaan itselleen mitä lystää.

Ja tämä 2 tilin systeemi sopii meille hyvin.

Voin ostaa 80e kengät, eikä tarvii kysyä lupaa. Mies voi ostaa 80 euron tietsikkapelin, eikä kysy lupaa. Molemmat hyväksyy toistensa hankinnat, eikä kukaan nalkuta.

Laskut maksetaan sieltä, missä rahaa on; kummallakin on toistensa tunnusluvut tiedossa. Laina sattuu menemään minun tililtäni ja aika usein sitten muut isommat laskut miehen tililtä. Mitään ei lasketa eikä todellakaan tasailla mitään tuloeroja. Ok, olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meidän ei tarvitse miettiä rahanmenoa tai hankintoja, koska molemmilla on hyvä palkka (nettotulot ehkä 7 teur/kk).



Pikku vinkkinä sanoisin kaikille, että vaikka teillä olisi omatkin tilit, niin laittakaan käyttöoikeus toiselle. Jos toinen sattuisi sairastumaan tai pahimmassa tapauksessa kuolemaan, niin on aika ikävää ettei yhteisiä raha-asioita pääse hoitamaan.

meillä on kummallakin oma tili. kun toinen tienaa enemmän, tämä erotus tasoitetaan. tuntuisi hoopolta, että äitiysrahalainen kärsisi siitä että hoitaa lasta kotona eikä tee " tuottavaa" työtä. eräänlaista perheensisäistä sosiaalitukea siis... yhteiset menot maksetaan puoliksi, mutta sen jälkeen on todella helpottavaa kun kumpikin saa käyttää rahansa niin kuin haluaa, eikä toisen menot ole toiselta pois. eipä ole tullut riitoja rahankäytöstä ja taloudellisen itsenäisyyden tuntu säilyy.

Juu ostetaan mullekin talvitakki jos tarvin, mutta me keskustellaan miehen kanssa kyllä sen hinnasta. Eli mietitään, onko varaa siihen ihanaan 300 euroa maksavaan vai pitääkö tyytyä 50 euron aletakkiin. Meille tuollaiset n. 100 euroa ja yli menevät on isoja hankintoja. Kaikille eivät tokikaan ole. Mutta me emme siis ui rahassa.



Mutta itse jutun pointti kai meni sulta ohi, kun et enää muuta keksinyt...?



t. 9

Isoista hankinnoista sovitaa yhdessä. Silti kumpikin ostaa surutta uusia vaatteita tai mitä nyt tarvitseekaan, kun kohdalle sattuu. Kumpikin hallitsee rahankäytön. Kaikkea tilillä olevaa ei tarvitse tuhlata.



Mä en tajua, että tavallaan varaudutaan ennakolta siihen " jos/kun sitten erotaan, niin eipä oo epäselvyyksiä raha-asioissa" !



Kauppojen kassalla huvittaa ja kummastuttaa pariskuntien keskustelut " Maksatkos sä nyt nää, kun mä maksoin viimeksi?" tai " Lainaatko sen verran, että ostan tän hiuslakan? Kukkaro jäi kotiin, maksan heti takasin, kun päästään kotiin."



Kukin taaplaa tyylillään. Tiedän, että kaikkien kanssa yhteisen tilin malli ei toimisi. Jos jompi kumpi ei hallitse rahankäyttöä, on ehkä parasta pitää rahat erillään.




meillä on monta eri tiliä mukamas eri tarkoituksiin, jotta osataan hahmottaa mihin sitä rahaa menee jne :)



mutta rahat ovat yhteisiä ja molemmilla on käyttöoikeus kaikkiin tileihin. kummallekaan ei tule fiilistä, että käyttää toisen rahoja. meidän perhe on meidän yritys ja rahat ovat yhteisiä.



ikinä ei olla rahasta tapeltu.

" yhteiset rahat on, ja pienemmistä ostoista päätetään itse, mutta jos tarviin silmälasit tai uudet piilarit, sitten neuvotellaan miehen kanssa."

Siis OIKEESTI??? JOKU TÄÄLLÄ TARVII MIEHENSÄ LUVAN SILMÄLASIEN OSTOON??? Vuonna 2006 ???

on omat tilit , omat tulot ja menot.

Tätä käytäntöä edesauttaa se että olemme molemmat ns. nuukia rahankäytössä - siis aina on molempien tilillä vähintään 1500-2000 ¿. Emme ole tuhlailevia, molemmilla on osakkeita ja rahastoja. Seuraamme talousasioita ja teemme itsenäisesti sijoituspäätökset.

Kummallakin omat tilit mitä oli ennen suhdettakin. Yhteenmuutossa hankittiin yhteinen tili jonne kumpikin laittaa rahaa kuukausittain, kummallakin tähän tiliin pankkikortti. Toimii hyvin. En kai olisi mennyt naimisiin, jos en voisi luottaa mieheni harkintakykyyn.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat