Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Mieheni ja mieheni suku yrittävät kokoajan painostaa minua töihin, kun äitiyslomani loppuu. Tyttömme on silloin vasta 9 kk ja mielestäni aivan liian nuori hoitoon. Olenkin sanonut heille, että "alle 3 vuotiaan lapsen paras paikka on olla kotona" ja he ovat kysyneet, että "miksi?"

En osaa perustella tätä asiaa, kertokaa mitä voisin tähän vastata? Mieheni sisko jauhaa mielestäni ihan sontaa, kun sanoo että heidän poikansa lähti 1 v 1 kk ikäisenä päiväkotiin, koska hän kaipasi kavereita ??

Voiko 1v 1 kk ikäinen oikeasti kaivata kavereita? Minulla ei ole mitään kokemusta lapsista, oma tyttäreni on 6kk

Kommentit (9)

Ja elä mene suvun mukana! Poikani oli 4kk kun otin sisareni lapsen hoitoon. Itse olin epävarma asiasta, ja lopulta tein päätöksen äitini ja sisareni painostuksen takia. Sisareni poika oli tällöin 1v 4kk.



Sisareni on aina ollut kova tekemään töitä ja halusi laittaa jo varhain poikansa hoitoon, että hän pääsi töihin välillä. Minä taas viihdyn lapseni kanssa kotona ja pidän tärkeänä että lapsi saa olla ensimmäiset vuotensa kotona hoidossa.



Sisareni lapselle on tullut hyvin varhain ennen 2 ikävuotta uhmaikä. Asiaa ehkä pahentaa että sisareni odottaa toista lasta pian syntyväksi. Huomaan että poika kaipaa suuresti äitiänsä ja säälin lasta. Tämä ei kuitenkaan ole hidastanut sisareni työtahtia.



Samanlaista tilannetta en omalle lapselleni halua. Olen niitä äitejä, jotka ajattelevat, että äidin paikka on kotona pienen lapsensa kanssa. Kerkeän sitten myöhemmin töihin. Odotan myös toista lastamme ja olen sanonut sisarelleni että lopetan hoidon kohta. Haluan antaa aikaa esikoiselleni enne seuraavaa vauvaa.

Muut ovatkin perustelleet asiaa jo hyvin. Mutta minä vaan ihmettelen että miksi sinun pitää perustella että haluat hoitaa omaa lastasi?? Sinun ei tarvitse, hän on sinun lapsesi. Mitäs jos pyytäisit hetiä perustelemaan miksi sinun pitäisi laittaa pieni vauva ulkopuolisten hoitoon ja nähdä häntä hereillä ehkä n 2 tuntia arkipäivänä. Miksi, eikös heidän kuulu perustella asiaa? Ja PALJON paremmin kuin nuo aiemmat surkeat yritykset.



Olen pahoillani ettei miehesi tue sinua. Minullakin oli asiassa hieman hankaluuksia, mutta erinäisten todella surullisten ja ikävien tapausten seurauksena meidän lapsi otettiin takaisin kotihoitoon ja nyt olen hoitamassa kummatkin lapset näillä näkymin mahdollisesti jopa koulun aloittamiseen saakka kotona. Täysin mieheni tukemana. Myönnettäköön että urani taitaa olla mennyttä ja raha tiukilla, mutta varmasti tästä taas jotain keksin:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mielestäni hyvä peruste on se, että noin pieni lapsi ei pysty pitämään vanhempiaan mielessä kovin pitkiä aikoja. Pieni lapsi ei sinällään kavereita kaipaa, vaikka tykkäisikin seurata muiden touhuja.



Mutta ehkä tärkein pointti on se, että jos itse haluaa viettää aikaa lapsensa kanssa eikä ole pakottavia syitä palata vielä työelämään, miksei olisi siihen oikeutettu? Miksi sitä täytyisi erityisesti perustella? Kukaan ei ole siitä syystä huonompi tai parempi.



Eri asia sitten on, jos ei ole valinnanvaraa vaan sitä rahaa todella perheeseen tarvitaan tai äiti/isä ei jostain syystä pysty lasta täysipainoisesti hoitamaan. Näitäkin tilanteita tulee, vaikka kuinka suunnittelisi. Päivähoidosta ei tarvitse tehdä mitään peikkoa. Asioita voi järjestellä, esim. työaikaa lyhentää tai tehdä osan töistä kotona.

eipä mun perusteluilla ollut väliä. Joten sanot vain lopuksi että tämä on sinun päätöksesi, ei heidän. Parasta on vain heidän tottua siihen !:) Tää aihe aina kuohuttaa mua:D Ja nyt kun oottaa, niin tekis mieli paukauttaa kaikki mikä ärsyttää niin päin naamaa..

mutta minulle on aivan itsestään selvää, että pientä lasta joka ei itseään vielä sanallisesti ilmaise, en ikimaailmassa laittaisi päiväkotiin tai muuhunkaan hoitopaikkaan. toki aivan pikkuinenkin voi nauttia muiden lasten (ja aikuistenkin) seurasta, mutta että hän tarvitsisi päivittäistä poissaoloa äidin tai isän luota, en usko.



minulle tuo kolmen vuoden raja ei ole mikään uskonkappale, mutta itse en ainakaan alle 1,5-vuotiasta hoitoon laittaisi. olen kolmen alle kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja (ilman kunnankaan elatustukia), joten rahasta nämä valinnat välttämättä eivät ole kiinni.

Ja vielä ikävämpää ettei miehesi ole sinun kassasi samaa mieltä kotihoidon tärkeydestä. Minusta 9 kk ikäinen on aivan vauva vielä. Tosi pieni päiväkotiin. Eihän monet sen ikäiset vielä juttele eivätkä kävele. Minä en ikinä raaskisi laittaa vauvaani vieraalle hoitoon suurimmaksi osaksi päivää. Minä haluan olla se, joka näkee lapsen ensiaskeleet ja kuulee ensimmäiset sanat ja muut höpöjutut kun lapsi kasvaa. Lapsuus on ainutkertaista aikaa, sitä ei saa takaisin.



En minä päiväkotia minään kamalana peikkona kuitenkaan näe, mutta ihan pientä lastani en päiväkotiin laita. Päiväkodissa on kuitenkin vaihtuvuutta hoitajien suhteen kun tulee sairaslomia ja muita poissaoloja, ja tämä vaihtuvuus saattaa hämmentää lasta, suuret ryhmät, paljon melua, sairastelukierteitä jne. Toisaalta siellä on myös leikkiä ja ohjattua askartelua, mutta mielestäni päiväkoti ei anna mitään sellaista virikettä, jota ei olisi mahdollista tarjota lapselle kotioloissakin jos näkee vähän vaivaa. Esim. ryhmässä toimimista ja sosiaalisia taitoja voi harjoitella ulkona muiden lasten kanssa tai vaikkapa perhekerhossa tms.



Ja mitä tuohon 1v 1kk ikäiseen tulee niin meillä sen ikäinen on kaivannut lähinnä äidin (ja isän) syliä.

Kysymys on mielestäni siitä, mitä haluaa lapselleen valita. Pitääkö tärkeämpänä sitä, että lapsi saa tuutin täydeltä äidinrakkautta vai riittääkö vaihtuvien hoitajien antama läheisyys ja lämpö. Haluaako kasvattaa itse lapsensa omien näkemystensä mukaisesti vai antaako kasvatusvastuun täysin vieraille ihmisille. Tykkääkö enemmän siitä, että lapsi saa omatekoista kotiruokaa vai siitä, että hänet ruokitaan lisäainepainotteisilla puolivalmiilla lämmitteillä. Onko mukavaa herättää joka aamu lapsi kiireisiin aamutoimiin vai antaako nukkua somasti omassa vuoteessaan. Tuntuuko paremmalta opettaa lasta kodinomaiseen elämään vain laitostahtiin.

Todella monta valintaa pitää tehdä, kun miettii kotihoidon tai päiväkodin välillä. Yksi välimuoto on tietenkin perhepäivähoito.

Lapsen minuus kehittyy ensimmäisen 4:n ikävuoden aikana. Itse olen halunnut olla vaikuttamassa jokaisen kolmen lapseni kehittymiseen. Olen halunnut nähdä kaikki onnistumiset, kirjata ylös mukavat tapahtumat ja antaa lapsieni nauttia lapsuudesta kotona äidin kanssa. Tämä ei tarkoita sitä, että olisimme olleet ainoastaan neljän seinän sisällä. Olemme kerhoilleet, tavanneet muita lapsiperheitä, harrastaneet ja touhunneet milloin mitäkin. Ja nämä kokemukset ovat olleet niin mahtavia, että niitä ei voi ikinä mitata rahalla.

Lapsuusaika ennen kouluikää on todella lyhyt ja ainutkertainen. Sitä ei voi elää kuin kerran kunkin lapsen kanssa ja jokainen päivä on arvokas niin lapselle kuin äidillekin. Rahalla saa lapselle kaikkea kivaa, mutta ei aikaa. Sitä aikaa, joka on lapsen kehityksen kannalta korvaamatonta.

Jos vanhemmat työskentelevät arkisin klo 8- 16, niin mitä lapselle jää? Työmatkasta riippuen lapsi pitää viedä hoitoon keskimäärin klo 7, joten herätys on aamulla klo 6. Jotta lapsi herää pirteänä tähän aikaan, hänet on laitettava nukkumaan illalla klo 19. Ja jos vanhemmat tulevat työstä n. klo 17, käydään kaupassa ja laitetaan ruoka, niin JÄÄKÖ LAPSELLE ENÄÄ OMIEN VANHEMPIEN AIKAA?

Monesti liian vähän. Sitten ihmetellään koulun ensimmäisillä luokilla, kun on levottomia lapsia, oppimisvaikeuksia, kurittomuutta jne. Silloin on enää ihan turha itkeä, jos kasvatusvastuu on annettu yhteiskunnalle, eikä tulokset olekaan toivottuja. Virhe on tapahtunut ja joskus se voidaan vielä korjata, mutta useissa tapauksissa on jo liian myöhäistä.

Valintakysymys: lapsi vai raha?

olen perhepäivähoitaja ja ammattini ja kokemukseni kautta voin sanoa, että alle 3v paras paikka kehittyä on kotona, mutta toki poikkeuksiakin on. mikäli äiti on masentunut ja kyvytön hoitamaan lastaan silloin suositellaan lapselle hoitoa,tai jos todella taloudessa tekee tiukkaa. mutta silloinkin pienelle on parempi päästä esim perhepäivähoitooon joka on kodinomaista, ja pien ryhmä (4-5 lasta). alle 3v ei tarvitse sen kummempia virikkeitä kuin mitä kotoa saa, ulkoilua, kerhoja, äiti-lapsi tapaamisia, kodintöitä, kauppakäyntejä yms. normielämää. minun omista lapsistani on vanhin 9v ja oli kouluikään asti kotona, toki kävi seurakunnan päiväkerhossa, heti kun ikä riitti ja opettajalta tulee vain positiivista palautetta. poika on fiksu, kiltti, rauhallinen, sosiaalinen, empaattinen kaikkien kaveri, huolellinen, omatoiminen, iloinen. meillä on ollut tarkka rytmi jota on joka pvä noudatettu sekunnilleen, kuri, rajat ja säännöt käytössä. toi 5v on vähän eritapaus, mutta suurimmaksi johtuu hänen kehityshäiriöistään ja neurologisista sairauksistaan, ja sen takia hän on nyt 5vuotiaana erityislastenpäivkodissa jossa saa tarvitsemansa kuntoutuksen ja terapian. meille syntyy kohta kolmas lapsi ja taas tiedän, että edessä on monta vuotta kotona oloa.



joten jos mitään ymmärsit niin tässä sulle perusteluja joita esittää ihmettelijöille.

tutkimuksia on tehty pienten lasten kotona olosta ja niitä löytyy googlettamalla tai kirjastosta.



ja vain sinä äitinä tiedät mikä on parasta lapsellesi! äläkä välitä muista vaan liity ylpeänä meihin KOTIÄITEIHIN, jotka teemme maailman arvokkainta työtä, lähes ilmaiseksi!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat