Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija


Pakko avautua, ottaa niin paljon päähän tämä tilanne miehen kanssa.



Elämä menee siihen suuntaan, että huomaan liikkuvani henkisesti kauemmas miehestäni. Alan inhota jo hänen piirteitään, tekemisiään, sanomisiaan.



Olen aivan väsynyt siihen, että teen yksin kaikki kotityöt. Olen puhunut tästä väsymyksestäni hänelle, kertonut että en jaksa yksin pyörittää kaikkea ja olla vastuussa. Ystävällisesti sanonut (monta kertaa), että en vaadi liikoja (miehellä on rankka työ ja pidemmät päivät kuin minulla) mutta jos edes omat jälkensä korjaisi. Laittaisi kengät sisään tullessa kenkätelineeseen, eikä siihen v**un oven eteen, jossa aina niihin kompastun. Laittaisi pullonsa kaappiin, eikä jätä siihen tiskipöydälle joka hemmetin kerta. Veisi josksu roskat kun roskis on täynnä, eikä heittelisi ylitäyden roskiksen päälle räkärättejään ...ja minä sitten ne nostelen lattialta ja vien roskat.





Tätä samaa rataa voisin jatkaa loputtomiin. Olen aivan väsynyt tähän tilanteeseen ja koko samperin mieheen. Tätä rataa kun jatketaan, tulee varmasti ero viimeistään 10 vuoden päästä. Olen yrittänyt omalta osaltani viedä asiaa rakentavampaan suuntaan, mutta kun mies ei tee omaa osaansa, vaikea on! Helpompaa olisi kai väistää 10 vuoden kiukuttelu ja erota nyt.

Kommentit (5)


No joo... nuo lakkoilut on aivan turhia. On vain parin päivän päästä triplasti enemmän hommia kerralla tehtävänä.



Meillä olisi puhuttavaakin, mutta tämän kaiken kiukun keskellä ei enää huvita suutaan aukaista. Seksi tuntuu vastenmieleiseltä tuollaisen kanssa. Ei koskaan halaa eikä pussaa oma-aloitteisesti, aina se olen minä, joka " pakotan" . Siltä se ainakin tuntuu.



Onko tämä vaan tätä pikkulapsiajan tuomaa kriisiä, meneekö se ohi ja kaikki muuttuu aikanaan? Vai jatkuuko ikuisesti?





ap

Sanot nuo asiat miehellesi ja käsket miettiä että haluaako jatkaa elämää kanssasi vaiko yksin. Ja että jos yhdessä jatketaan niin jonkin pitää muuttua. Sitten vaan yhteiset pelisäännöt kehiin ja eteenpäin!



Älä missään nimessä alistu miehesi palkattomaksi taloudenhoitajaksi..tsemppiä! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

meillä myös kaikki " aviollinen" kanssakäyminen loppu. Itse en myöskään tiedä mitä tekisin, olen vasta 34 v ja mietin tätäkö tämä loppuliitto on. Olisi kiva kun joku edes halaisi.



Aina välillä menen lakkoon, valkkaan pyykit, olen siivoamatta. Mut loppujen lopuksi löydän kaiken edstäni : (



Iltaisin kun lapset on saatu nukkumaan istumme mykkinä tuijottaen tv:tä mitään puhuttavaakaan meillä ei ole.


en halua alistua sellaiseen rooliin, mikä on epäoikeudenmukainen ja minun persoonaani syövyttävä, mutta en löydä ratkaisua tilanteeseen.



Jos ehdotan eroa, jos mikään ei muutu...mies luultavasti vastaa jotenkin näin: " jos se sinun mielestäsi on paras ratkaisu, ehkä meidän sitten täytyy erota" grrr*" ¤/)=#" " !! Tarvitseeko mainita, että mieheni on hyvä heittäytymään marttyyrin rooliin?



Avioliittoneuvojalle hän ei halua lähteä, se on kuulemma " ihan turhaa hömppää" .





ap

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat