Vierailija

Olen muutamasta ketjusta lukenut, että lasten hyvää käyttäytymistä palkitaan tarroilla. Pari tyhmää kysymystä asiasta:

- mihin niitä tarroja laitetaan?

- laittaako vanhempi vai lapsi?

Sivut

Kommentit (23)

jatkuvasti toistettuna käytöksestä tulee rutiinia, jota eläin tekee edes miettimättä vaihtoehtoja. Tehokkainta on vielä epäsäännöllinen vahvistaminen ja se, että palkkioitten koot vaihtelevat. Ihminen ei lopultakaan eroa paljon muista eläimistä. Eläinten kouluttamisen perusperiaatteet eivät eroa merkittävästi edes aikuisten ihmisten johtamiskirjallisuuden neuvoista puhumattakaan lastenkasvatuksesta.



Vierailija:

Lainaus:


Eikö lapselle riitä oppimisen ilo, ilo siitä että oppii tekemään jotain itse ja vanhemmat siitä kehuu ja kannustaa ja antaa ylimääräistä huomiota? Tukeeko tuo tarrojen ansaitseminen oikeasti sisäisen motivaation syntymistä? Kyllähän se varmaankin toimii, mutta mitä lapsi siitä oppii - suoriutumaan ulkoisten palkkioiden vuoksi? Mitä sitten, kun lapsi on teini-ikäinen, millä silloin pitää palkita, tarrat eivät taida enää silloin riittää kannustimeksi?

Aina kun on aihetta palkita tarralla, annan lapsen itse valita haluamansa tarran, minä irroitan sen ja annan hänen käteen ja hän laittaa sen haluamaansa kohtaan tarrataulussa. Yleensä laitan kynällä vielä päivämäärän tarran alle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ehdottoman vastaan tuollaista systeemiä. Mutta niin kauan kuin innostus ja kiitos ja uuden oppimisen tuoma ilo tehoaa lapsiin, niitä ei tarvita. Mietin vain, että tarrojen tms. muiden ulkoisten palkitsemiskeinojen " piilo-opetussuunnitelmaan" kuuluu, että lapsi oppii niistä myös sen, että jotain kannattaa tehdä vain senkin vuoksi että siitä saa jonkin tavarapalkinnon. Tarpeeksi usein tai yksinomaan toistuessaan tuollainen oppimismetodi myös helposti saa aikaan sen, että tavaran (mitä tarrakin on) saamisesta tulee tulee toiminnan keskeinen motiivi.

Eikö lapselle riitä oppimisen ilo, ilo siitä että oppii tekemään jotain itse ja vanhemmat siitä kehuu ja kannustaa ja antaa ylimääräistä huomiota? Tukeeko tuo tarrojen ansaitseminen oikeasti sisäisen motivaation syntymistä? Kyllähän se varmaankin toimii, mutta mitä lapsi siitä oppii - suoriutumaan ulkoisten palkkioiden vuoksi? Mitä sitten, kun lapsi on teini-ikäinen, millä silloin pitää palkita, tarrat eivät taida enää silloin riittää kannustimeksi?

Kun on viisi ruksia, saa jonkun pienen palkinnon, esim. tarra- arkin, tikkarin, my little pony lehden tms.

Käytetään 5 vuotiaalla ja toimii hyvin...mutta ei liian hyvin (niin että sais viiden päiviän välein oll ostamassa jotain uutta.

Aluksi laitoin niitä paperille ' taulukkoon' , kun niitä oli tietty määrä, niin lapsi sai jotakin. Nykyisin on tarrakirjat, joihin lapsi itse saa valita ja laittaa tarran esim. kun on siivonnut huoneensa ilman tappelua.

Se toimi hyvin aikansa. Kunnes ei enää motivoinut häntä. Kannattaa kokeilla kyllä!



Meillä ei saanut tarroilla koskaan lelua eikä karkkia. Sai valita, mitä kivaa tehdään. No, tuon ikäistä oli helppo höynäyttää: yleensä hän halusi hampurilaiselle, niin sitten mentiin ikään kuin sinne ei muuten koskaan pääsisi.... Tai hän halusi ratikkamuseoon tai jotain.



Kiukutteli kaikista vaatteista ja kaikesta mahdollisesta, jos piti lähteä jonnekin. Otimme tuolloin tarralistan käyttöön. Hyvin sujuneesta aamusta sai tarran seinällä olevaan listaan. Yhdestä täyttyneestä rivistä pääsi käymään karkkikaupassa. Tuo auttoi pukemisessa. Tulihan siinä joskus uhkailtuakin, että jos et nyt tee tuota, ei tule tarraa. Joskus myös unohdin antaa tarran, kun eivät enää oleet niin merkityksellisiä. Sitten kiitin ja annoin positiivista palautetta muuten, jolloin poika usein itse muisti, että tarra unohtui.



Nykyisin aamut sujuvat paremmin ja tarrat ovat unohtuneet, mutta joskus muistaa ja sanoo, että nyt on koko rivi saamatta : )

Ja miten nuori lapsi ymmärtää tarrailun tarkotuksen ja sen viiveen, et palkkio tulee vasta esim viiden tarran jälkeen? on miettiny et toimisko 3,5 vuotiaalle omassa sängyssä pysymiseen?

Valitse teille sopiva systeemi:



Meillä nyt esimerkiksi esikoinen saa itse liimata Miina& Manu tarrakirjaan kaksi tarraa aina kun on kakannut pottaan.



Monesti kait tarrat liimataan esimerkiksi jääkaapin ovessa olevaan listaan ja kun kasassa on sopiva määrä tarroja (etukäteen sovittu esim. 5-10 riippuen lapsen iästä jne.) niin saa jonkin isomman palkinnon.



Tarroilla palkitsemista on käytetty nyt viikon verran omassa sängyssä nukkumisesta. Ajattelin kokeilla, kun muuten omassa sängyssä pysymisestä olis pitänyt käydä kovat taistelut tytön kanssa. Ainakin meillä 5- vuotias innostui heti asiasta. Tarrojen jälkeen on pysynyt omassa sängyssään joka yö :) Sen sijaan meillä 3,5 -vuotiaalle tarrojen merkitys ei auennut samalla tavalla. Ei osaa ilmeisesti kokea taulukkoa samalla tavoin motivoivana kuin vanhempi.

Kannattaa kyllä kokeilla! Mutta toisaalta en itse ymmärrä, että kaikesta alettaisiin jakelemaan tarroja..

Siinä 9-vuotias raahasi koko hökötyksen tarroineen talon pihalle, repi taulun apinanraivolla silpuksi ja hyppi sen päällä heitellen silppua ympärilleen. Sellaisen uuden rakentaminen 10 kertaa päivässä käy jo työstä.

Yhtä reippauspistettä symboloi magneetti jääkaapin ovessa olevassa reippauspistetaulukossa. Kolmesta reippauspisteestä saa reippauspastillin, joka on xylitol-pastilli. Magneetit on helppo nollata taulukosta, kun palkinto on lunastettu.



Meillä on myös renttuilutaulukko, jossa kolmesta pisteestä joutuu rappusille istumaan ja miettimään.



Aloimme käyttää tätä, kun lapsi oli vajaa 2,5 -vuotias. Toimii meillä kuin häkä. Nykyisin ei juurikaan tarvitse huonon käytöksen kohdalla muuta sanoa kuin: " Tämä on viimeinen varoitus, jos jatkat, tulee renttupiste" . Lopettaa lähes aina tuittuilun siihen.



Hyvää käytöstä olemme saaneet myös kivasti vahvistettua. Esim. itse syömistä, oma-aloitteista potalla käymistä, kaunista käytöstä (kiitos, käsipäivää vieraille, lääkärikäyntien rauhallisuutta ym.) Kun sanomme lapselle jo etukäteen, että saa reippauspisteen, jos tietty tilanne menee sovitusti, niin hyvin toimii.



Samalla tulee syötyä xylitolia, joka on muutenkin terveellistä. Joitakin lapsia varmasti motivoi jokin muu palkinto paremmin.



Mutta siis toimii jo alle 2,5-vuotiaalla. Testattu ja todistettu ainakin yhdessä perheessä :)

Siinä on portaita, joita noustaan ylöspäin. Lapsi saa palkinnoksi valita tarra-arkeista haluamansa yksi kerrallaan. Kun pääsee yläportaalle, saa valita kaupasta tietynhintaisen tavaran. Toimii ja on hauskaa!

Tietysti, jos lapselle riittää pelkät kehut niin hyvä niin. Silloin ei tarvita muuta. Yleensä näin ei 100% ajasta ole.



Näillä tarra- ym. palkkiosysteemeillä saadaan paljon myönteistä aikaiseksi. Ei tarvitse niin paljon uhkailla ja kiristää ja korottaa ääntään ja raivostua, kun on jokin lasta motivoiva tsydeemi käytössä.



Kyllä minä teini-ikäisenkin kanssa voisin kuvitella keksiväni jonkin kivan palkkion hyvästä käytöksestä. On se mukavampaa kuin alituinen motkotus, joka ei kuitenkaan toimi ja polarisoi vanhemman ja nuoren tilannetta.

Siinä yhteydessä se on kiristyksen tuntusta, ei tollasista toiminnoista pidä palkita tai rankaista! Kehua kyllä voi ja pitääkin, mutta ei sinällään jättää palkitsematta.



Me ollaan käytetty tarraruudukkoa kotitöistä; 2 tarraa saa hyvällä mielellä ja hyvin tehdystä mm. siivouksesta tai roskien viemisestä, yhden tarran tehdystä kotityöstä vaikka olisikin kiukutellut / vastustellut tai pitkittänyt tekemistä. 20-25 tarrasta on saanut valita kylpyläuinti tai elokuvareissun. On toiminut hyvin 4-7-vuotiailla.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat