Seuraa 

Olen saanut nyt lopullisesti tarpeekseni mieheni ryyppäämisestä ja yöllisistä poissaoloista. Lapseme ovat 2,3v ja 4kk vanhoja. Mitä teen? Miten pärjään? Miten paljon saan tukia jne...? Mihin neliömäärään saan täyden asumistuen.? Miten te muut olette pärjänneet? Olen aina seurustellut joten minulla ei ole omia huonekaluja jne... miehen kalusteet, miehen asunto jne... Mistä huonekalut + tarvikkeet? Olen ollut kotiäitinä ja haluiaisin jatkaa näin mikäli vain pärjäämme taloudellisesti!? Ja voiko puoliso mielestänne estää/kieltää lapseltamme hänen kummitätinsä/minun parhaan ystäväni!? Heidän riitaansa liittyy työasioihin. Hän kieltää täysin lapsemme ja kummitädin yhteydenpidon ja näin myös koittaa estää minun ja ystäväni yhteydenpidon.... Kummitäti asuu lähellä ja olisi aina valmis hoitamaan ja auttamaan lastenhoidossa jne... jotta saisin levätä. Yksin hoidan lapset ja kodin kun mies on AINA töissä tai omilla reissuillaan!

Auttakaa, olen aivan loppu tähän...

Kommentit (11)


.

[/quote]

Että aikuisen ihmisen pitäisi tulla toimeen ihan muutoin kuin sosiaalituella"



Eihän kyseessä suinkaan ole aikuiset ihmiset, vaan kaksi pientä lasta ja heidän tulevaisuutensa. Vanhemman alkoholin käyttö ja yölliset retket jättävät varmasti jälkensä heihin, ja mielestäni parempaa sosiaalituen kohdetta ei ole, kuin tällaiset kaltoinkohdellut perheet! Kelle sitä sitten pitäisi myöntää, jos ei tälle naiselle ja pienille lapsille? Täytyisikö odottaa, että mies vielä kaiken lisäksi alkaa hakkaamaan vaimoaan?



Minä suosittelisin kysyjälle, että ottaa nyt jalat alleen ja muuttaa hetkeksi esim. vanhempien luo. Jos et kerran ole töissä, ei mikään sido sinua paikkakunnalle. Kannattaisi kokeilla, muuttuuko miehen käytös mitenkään ja haikaileeko perheensä perään. Ihan helposti ei kannata palata, mutta jos saatte asiat sovittua ja miehen esim. terapiaan niin sitten voisi vielä yrittää. Jos nyt koitat vain kauniisti puhua taikka vähän muutollakin uhkailla, en sen usko muuttavan mitään, korkeintaan saa miehen uhkailemaan takaisin. Toivottavasti sinulla ei ole pelkoa miehen väkivaltaisesta käyttäytymisestä.



Kun ukko on seuraavan kerran retkillään, pakkaat vaatteet ja välttämättömät tavarat ja lähde pois. Jätä viesti miehellesi, ihan hyväntahtoinen, missä kerrot mikä on tilanne ja että sinusta ja lapsista tuntuu pahalta ettekä voi elää niin. Tietysti olisi parempi jos miehesi löytäisi sen vasta selvittyään, niin osaisi paremmin siihen suhtautua.



Ero ei ole koskaan hyvä ratkaisu, mutta ei kuvailemasi tilanne voi jatkua. Vaikka olisit kuinka hyvä äiti, jättää tuollainen lapsiin jälkensä. Heillä on parempi asua erossa isästään.



Mieti, miten saat kaiken todistettua mahdollisessa erotilanteessa. Siksi sinun on tärkeää jutella asiasta neuvolassa ja kenties käydä Kelassakin tuista juttelemassa. Ettet vaan löydä itseäsi tappelemasta lasten huoltajuudesta. Mutta muista, että lapsilla on oikeus isään, huonoonkin sellaiseen. Tällä tarkoitan sitä, että mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta viedä huoltajuutta vanhemmalta, ellei hän ole siinä jamassa, ettei millään pysty tapaamaan lapsiaan.



Voimia sinulle, ja varmasti asiat ratkeavat parhain päin. Muista olla rakentava, vältä riitaa ja koita vaan kertoa mitkä sinun tunteesi ja tarpeesi ovat, ettei sillat pala lopullisesti. Uskon, että vielä löydätte yhteisen elämänmallin, joka sopii molemmille!







Ehdottomasti otat eron!

Älä kuuntele näitä ihmisiä jotka muuta väittävät.

Päivääkään et enää katso miehesi ryyppäämistä! Sinulla ja ennenkaikkea lapsellasi on siihen oikeus.

Häpeä ei ole, se että otat täydet tuet sossusta ja kelasta. Niin aion itsekin tehdä. Enkä aio hävetä, en sitten millään.

Minun lapset on tulevia veronmaksajia ja juuri työelämästä päässyt hoitamaan lapsiani HALVALLA yhteiskunnalle kun olen/olet kotona. Mutta lapsille sinun kotona oleminen on arvokkaampaa kuin moni ehkä tajuaa. Miestäsi et tarvitse, eivätkä lapset. Sinä tiedät tämän parhaiten ja sinun on päästävä tuosta masentavasta loukusta ulos.

Suomi on vielä niin hyvä maa, että pystyt ottamaan eron, ilman että joudut kadulle ja että lapset vietäisiin huostaan.

Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hei

mielestäni sinun ei pidä missään nimessä jäädä jo s miehelläsi on viinan kanssa ongelmia. Lapset kärsii siinä kaikkein eniten. Eikä hänellä todellakaan ole mitään oikeutta kieltää lapsia tapaamasta kummiaan eikä sinun parasta ystävääsi!!!

Pidä puolesi ja lähde tai hommaa mies hoitoon!!!

Vaikeaa aivan varmasti, mutta mitkä on seuraukset jos jäät?!?!?!

Huonekalut ja muut saa varmasti hommattua sukulaisilta, ystäviltä, kaikilla on varmaan ylimääräsitä tavaraa ja kirppareilta?!?

Hommaa itsellesi ja lapsille toimiva turvaverkko.

Onko lasten isovanhemmista tässä tapauksessa apua? Niistä tukiasioista en osaa sanoa, mutta kannattaa kysyä kelasta. ja muutenkin henkista apua ja tukea ehkä neuvolasta?!?!



jaksamista ja voimia

Saatko kotihoidonkunta lisää ja muuta...

entäpä voitko saada sukulaisilta avustusta ja myös sossu varmaan auttaa? sieltä varmaankin saa(tai jokunen vuosi takaperin liekö 6-7v sitten tuttava sai jotain )huonekalu avustusta yms...

otapa rohkeasti yhteyttä neuvolaan ja kysele sieltä mitä voisit tilanteen suhteen tehdä!

en todellakaan neuvo enää odottamaan pitempään! ei varmaan muutu!

hyvä jos olet itse huomannut ja mietit jo asioita!



voimahalit! pärjäämisiä!


Uskon hyvin, etta haluat tilanteesta akkia pois, mutta oikotieta ei ole onneen eika liioin itsenaisyyteen kotiaitiyden jalkeen. Kotiaitina on TODELLA vaikea jatkaa yksin, etenkin jos ei ole omia saastoja, huonekaluja jne.



Sinuna pyristelisin vuoden paivat ja yrittaisin raahata miehen parisuhdeneuvontaan, jotta mies tajuaisi (mahdollisen) itsekkyytensa. Sinun siita rallattaminen ei auta - miehet vain ovat sellaisia. Vuoden aikana toivottavasti saat riittavasti aikaa miettia seuraavaa siirtoa, eli mahdollista tyopaikkaa, hoitopaikkaa lapsille seka asuntoa. Tukiasunnon saaminen kestaa kauan. Miehesikin varmasti tietaa tilanteesi ja ehka ymmartamattaan ottaa sinut itsestaanselvyytena, niin kuin on muuten ihan ok toimivassa suhteessa. Vuoden paasta nuorempi olisi jo miltei puolitoistavuotias ja siten valmiimpi paivahoitoon niin tilanteen vaatiessa.



Tilanne eron jalkeen ei ole helppo sekaan, joten punnitse eri vaihtoehtoja tosi tarkkaan. Toivottavasti saatte miehen kanssa asiat puhuttua ennemmin kuin paatyisitte eroon.



Voimia!



onpas pari kummallista vastausta täällä.



Helppohan se on arvostella sossun tuella eläviä kun itsellä on asiat hyvin. Uskomatonta juttua.



Äkkiä vaan pois sieltä ukon luota. Ansaitsette kaikki parempaa, ja varmasti selviätte paremmin ilmankin sitä miestä. Soitat vaan sossuun ja kyselet sieltä mitä kaikkia tukia sinulle kuuluu. se vaatii hermoja ja aikaa kun niille soittelee ja kyselee, mutta asiat vaan paperille ylös ettei mitään unohdu ja eikun selvittämään.



On myös varmaan jotain tukisysteemejä esim. neuvolan kautta jos on tollanen tilanne? Ne tietää varmaan siellä paljon kaikkia tukiverkkosysteemejä.



Tsemppiä teille ja voimia! Oikean päätöksen olet tehnyt. Hieno juttu!

Asumistuki: Kelan sivuilla on laskuri, johon voit merkitä saamasti tulot (esim kotihoidontuki, lapsilisät, elatusapu) ja esimerkiksi vuokra-asunnon vuokran. Laskuri laskee sinulle asumistuen määrään.

Kalusteet: koska lapset muuttavat kanssasi, on heidän sängyt etc kunnossa. Kierrätyskeskuksesta, kirppareilta, netistä löytyy edullisia / ilmaisia tavaroita - eihän kaiken tarvitse ensi alkuun olla uutta? Varmaan ystäväsi ja sukulaisesikin voivat auttaa?

Ero: eropapereitahan teidän tarvitse heti laittaa vireille, olet kuitenkin yksinhuoltajan lapsilisään oikeutettu kun et asu aviopuolisosi kanssa samassa osoitteessa.

Pariterapia: Tähän voitte mennä (ja varmaan kannattaakin) vaikka ette enään asuisi yhdessä.

Lasten ei ole hyvä asua epävakaassa ympäristössä jossa toinen vanhemmista käyttää (liikaa) päihteitä.

Paljon tsemppiä, varmasti pärjäät oikein hyvin yksinkin vaikkei sinulla siitä kokemusta ole. Saat ainakin päivittäisen elämän rauhoitettua kun ei mies rellestä ja ryyppää saman katon alla!

Älä kuuntele mielipiteitä meiltä ihmisiltä, jotka emme sinua, miestäsi ja tilannettasi tunne.



Selvitä ensin asiat, tee suunnitelma siitä miten edetä ja sitten ala toteuttaa. Uhkailu ei tosiaan auta, lunastamattomat uhkaukset poismuutosta vain murentavat uskottavuuttasi. Pariterapiaan (seurakunnan, väestöliiton tms.) kannattaa tosiaan hakeutua. Tiedä vaikka miehesikin näkisi, jos on lapsille parempi, että asutte ainakin vähän aikaa erillään, ja voisitte tehdä yhteisen päätöksen erillään asumisesta.



Kaikin tavoin kannattaa vaalia lasten suhdetta isäänsä eron tai erilläänasumisen aikana, koska miehesi voi olla alkoholi- ja vastuuongelmineenkin lapsilleen riittävän hyvä isä.

Asumistuki oli niin paljon ettei maksettavaksi jäänyt kun reilu satanen kuukaudessa (heillä oli 65m2 kämppä ja vuokra n. 600¿/kk). Hän sai nuoremmasta kotihoidontukea ja elatusmaksut suoraan sossusta (joka sitten karhusi ne mieheltä). Lisäksi lapsilisiin yksinhuoltajakorotus ja taisi tulla vielä jotain toimeentulotukea tms.

Hän pärjäsi paljon paremmin ilman miestään (joka ei maksanut osaansa vuokrasta ikinä suosiolla!) eikä tarvinnut mennä töihin kun vasta kun nuorempi täytti sen 3v.



Eli reippaasti vaan hankkiudut eroon ukostasi jos tuntuu ettet jaksa eikä rakkauskaan enää kukoista... Tosiasia on se että pelkkä rakkaus ja sanahelinä ei riitä eikä ruoki nälkäisiä suita!!

Sintagma:

Lainaus:


Asumistuki oli niin paljon ettei maksettavaksi jäänyt kun reilu satanen kuukaudessa (heillä oli 65m2 kämppä ja vuokra n. 600¿/kk). Hän sai nuoremmasta kotihoidontukea ja elatusmaksut suoraan sossusta (joka sitten karhusi ne mieheltä). Lisäksi lapsilisiin yksinhuoltajakorotus ja taisi tulla vielä jotain toimeentulotukea tms.

Hän pärjäsi paljon paremmin ilman miestään (joka ei maksanut osaansa vuokrasta ikinä suosiolla!) eikä tarvinnut mennä töihin kun vasta kun nuorempi täytti sen 3v.



Eli reippaasti vaan hankkiudut eroon ukostasi jos tuntuu ettet jaksa eikä rakkauskaan enää kukoista... Tosiasia on se että pelkkä rakkaus ja sanahelinä ei riitä eikä ruoki nälkäisiä suita!!




Että aikuisen ihmisen pitäisi tulla toimeen ihan muutoin kuin sosiaalituella.

Mielestäni se ei ole normaalia. Itselläni on ikävä kyllä takana yksi parisuhde, jossa toinen osapuoli yritti kieltää ja rajoittaa minun sukulaisten/ystävien tapaamisia, puheluita jne. Se ei ole minun silmissä normaalia, varsinkaan kun sukulaiset ja ystävät ovat ihan " tavallisia" eivätkä mitään ongelma-ihmisiä (esim huumeidenkäyttäjiä jne). Taitaa puolisosi jo tajuta olevansa heikoilla kun tämmöseen on ryhtynyt.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat