Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Ollaan yksi synnytys koettu yhdessä ja toinen on edessä, minulla on lisäksi yksi aiempikin synnytys. Viimeksi kaikki sujui ihan mukavasti ensimmäisten muutaman tunnin ja ensimmäisten 5 cm aukeamisen ajan, mutta sitten "räjähdin" ammeessa täysin auki ja koko tilanne meni jotenkin aivan katastrofaaliseksi. Muistan vain että huusin kuin syötävä kun minua vietiin synnytyssaliin ja lapsi syntyi saman tien liki ponnistamatta.



Ja mies ei tiennyt mitä tekisi, kauhuissaan seurasi vierestä ja pelkäsi pyörtyvänsä kun kätilöt hääräsivät, vaimo huusi, veri lensi ja kuulemma p*ska haisi.



Nyt se on jyrkästi kieltytynyt tulemasta enää koko synnytyssaliin. Sairaalaan kyllä tulee, muttei saliin. Siihen ei auta sekään, että olen kertonut olleeni esikoisesta melkein vuorokauden siellä salissa, että ei se aina ole niin vauhdikasta toimintaa, että hän voi kyllä poistua salista ponnistuksen ajaksi jne. Ei, mies vain sanoo ettei tule saliin. hän odottaa käytävällä tai kanttiinissa, ja voi kyllä olla seuranani niin kauan kuin en mene saliin. Ja minä taas niin mielelläni ottaisin miehen mukaan koko avautumisvaiheeseen, koska pelkkä miehen läheisyys vähentää aivan takuulla lääkkeellisen kivunlievityksen tarvetta. Ja kun viimeksikin kaikki tapahtui niin äkkiä, olisin varmaan hukkunut sinne ammeeseen jos mies ei olisi ollut paikalla pitämässä päätäni pinnalla ja soittamassa kelloa. :(



Mitä ihmettä teen? Pääsevätkö miehet käymään yksinään pelkopolilla, vai mitä tässä keksisi?

Kommentit (9)

Vierailija

Mieheni ei ole halunnut lähteä synnytyksiin mukaan, enkä ole häntä koettanut pakottaa. Jokaisella pitää olla vapaus valita mitä tekee ja missä omat rajat kulkevat.

Vierailija

ottaa asian puheeksi. Harmi vain meidän neuvolamme th on jotenkin vähän huono keskustelemaan mistään muusta kuin konkreettisista asioista kuten veriarvoista...



Mä olen kyllä itse ihan pattitilanteessa tuon mieheni kanssa. Toki tässä nyt on onneksi vielä melkein puoli vuotta aikaa valmistautua synnytykseen, mutta tällä hetkellä näyttää tosi pahalta. Ketään muuta en sinne huolisi kuin mieheni, eli olen sitten yksin jos mies ei suostu tulemaan mukaan.



Muiden miesten kanssa synnytyksestä puhuessaan se ei oikeastaan suostu sanomaan muuta kuin että "ei se ole miesten paikka". Sitä se hokee minullekin. :(



ap

Vierailija

Minusta olet ihan oikeilla linjoilla tuon "taivuttelun" suhteen. Ehkäpä voisit yrittää vielä kerran selvittää, mikä siinä oli niin traumatisoivaa. Tuo "ei se ole miesten paikka" on nyt jotain aivan käsittämätöntä. Perheeseen se lapsi on syntymässä.



Jos nyt yritän asettua miehesi asemaan, niin voin ajatella, että hän kokee pelkoa kahdella tavalla. Hän voi pelätä sinun ja lapsenne turvallisuuden puolesta. Tämä on sinänsä ihan ymmärrettävää, mutta reaktio on jotenkin outo. Ei kai kukaan rakastava perheen isä voi kääntää selkäänsä, jos kokee rakkaimpiensa terveyden tai turvallisuuden uhatuksi. Vaikka turvallisuus olisikin fyysisesti muiden käsissä, niin kai sitä kuitenkin haluaa olla vieressä, jos se vain on mahdollista.



No, ehkä pelko on kuitenkin pelkoa häpeästä, joka tulee jos hän avoimesti menee toimintakyvyttömäksi. Kaikkihan tunnemme lukemattomat hauskat tarinat pyörtyilevistä iseistä jne. Se on kuitenkin toisarvoista, eikä mikään syy jäädä pois.



Joskus olen kuullut jonkun isän valittavan, kun oli niin avuton olo, kun vaimo oli niin kipeänä eikä pystynyt tekemään mitään. Ehkä miehesikin ajattelee näin, eikä näe juurikaan positiivista siinä, että hän olisi mukana. Jos koetat vedota siihen, kuinka tärkeänä hänen tukeaan pidät ja mitä hän teki edellisesstä synnytyksessä sinun hyväksesi.

Vierailija

Selvää on että edellinen synnytys on aiheuttanut trauman jota ei ole syytä toistaa. Miestä ei tarvita synnytyksessä se on naisen hoidettava asia. Yhdessä synnytyksessä on mies ollut mukana ja olihan se ihana ottaa lapsi vastaan yhdessä mutta en näe sitä välttämättömäksi.



Pääasia on että isä on lapsensa arjessa syntymän jälkeen.



Synnytykseen pakotettu mies voi jättää seksielämän.

Vierailija

Seuraava synnytys ei todennäköisesti tule olemaan nini yllättävän raju joten miehen trauman voi laukaista läsnäolo "normaalissa" synnytyksessä jossa kaikki menee hyvin.

Vierailija

Miehesi voisi varmaan vaihtaa ajatuksia muiden isien kanssa? Ymmärrän tuon pelon... Luulen kuitenkin että miehesi muuttaa mielensä kun on "tilanne päällä", haluaa varmaankin nähdä lapsensa ihan heti eikä malta pysyä poissa salista... Kerro miehellesi kuinka tärkeää sinulle on että hän olisi tukenasi, tuskin hän haluaa että olosi on turvaton... Toivottavasti miehesi pääsee irti pelostaan. Tsemppiä!

Vierailija

Viime synnytyksessä nimittäin vietimme suurimman osan synnytyksestä kanttiinissa ja ulkona kävelemässä, ja kävimme vain kätilöllä tarkistuttamassa kohdunsuun tilannetta puolen tunnin - tunnin välein. Olin kipeä, mutta käveleminen ja ulkoilma auttoivat, sekä miehen läheisyys. Se oli miehen mielestä ihan ok. Samoin oli ihan ok se, että vaimo oli ammeessa alastomana ja kipeänä rentoutumassa. Kätilön tekemät sisätutkimukset miehen silmien alla olivat ihan ok, ei niistä jäänyt miehelle traumoja. Trauma jäi vain siitä katastrofaalisesta lopusta, joka kesti noin viitisen minuuttia. Eli käytännössä syöksysynnytyslopusta ja ponnistusvaiheesta.



Mies siis haluaa olla synnytyksessä mukana, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä että hän haluaa että se tapahtuu ponnistusvaihetta lukuun ottamatta jossain muualla kuin synnytyssalissa, koska hän ei A) halua tulla saliin ja B) olla paikalla ponnistusvaiheessa.



Minun on hirveän vaikea saada mies tuon ensimmäisen yhteisen synnytyskokemuksen jälkeen ymmärtämään, että synnytyssalissa tapahtuu muutakin kuin hirveää huutoa, ihmisten juoksemista ja veren lentämistä sekä vauvan singahtamista ulos. Että esimerkiksi esikoistani synnyttäessä nukuinkin siellä salissa siivosti peiton alla useita tunteja. Että ei se aina ole sellaista paniikkia kuin viimeksi. Aivan hyvin voisin myös kirjata synnytystoiveisiini maininnan miehen pelosta ja että hän haluaa poistua paikalta jos tilanne menee dramaattiseksi ja myös ponnistuksen ajaksi.



On aika kauheaa mennä yhdessä synnyttämään, jos joudun miettimään paljon sitä, että on pärjättävä ilman kivunlievityksiä mahdollisimman pitkälle, koska siinä vaiheessa jään yksin, kun tarvitsen kivunlievitystä. Että vaikka olisin kuinka kipeä, mies on mukana ja tukenani, kunhan en pystyn välttelemään saliin menon. Viimeksihän se onnistui muutamaa viimeistä minuuttia lukuun ottamatta...



Eikö tämä ole kenenkään muun mielestä yhtään ristiriitainen ja hankala tilanne? Onko tosiaan ainoa ja paras ratkaisu se, että mies missaa kokonaan toisen lapsensa syntymän, vaikka itse haluaisi kyllä tietyissä rajoissa olla mukana?



ap

Vierailija

Jos seuraava synnytys menee niin, että vietät avautumisvaiheen aikana enemmän aikaa salissa (kanttiinin ja ulkoilman sijaan), mahdollisesti mieskin siirtyy luontevasti salin puolelle - siis kokee, että sali onkin huone siinä missä muutkin tilat sairaalassa. Tai sitten ei, sitähän ei oikein etukäteen voi ennustaa. Joka tapauksessa hän tuskin tässä tilanteessa voi/haluaa "luvata" asiaa etukäteen. Yritin siis sanoa, että onhan sekin mahdollista, että mies tulee mukaan ollakseen paikalla vain salin ulkopuolella, mutta päätyy siitä huolimatta salin sisäpuolelle (jos toteaa "reitin turvalliseksi"). Etukäteen toki vaikea ennustaa eikä paineiden ottaminen asiasta etukäteen varmaankaan auta asiaa. Tsemppiä joka tapauksessa teille molemmille, miten ikinä asia lutviutuukaan!

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat