Sivut

Kommentit (189)

Vierailija

Edith Södegran - Tuska

"Onnella ei ole lauluja, onnella ei ole ajatuksia, onnella ei ole mitään.

Töytäise onneasi että se särkyy, sillä onni on paha.

Onni tulee hiljaa aamun huminana nukkuvissa pensaissa,

onni liukuu pakoon pilvikuvina sinisen syvyyden yli,

onni on sydänpäivän helteessä uinuva keto

tai rannaton meren lakeus auringonsäteiden alla.

Onni on voimaton, hän nukkuu ja hengittää eikä tiedä mistään.

Tunnetko tuskan? Hän on väkevä ja suuri, hän on salaa pusertanut kätensä nyrkkiin.

Tunnetko tuskan? Hän hymyää toivon hymyä itkenein silmin.

Tuska antaa meille kaiken tarvitsemamme – hän antaa meille avaimet kuoleman maahan,

hän työntää meidät portista sisään, kun epäröimme vielä.

Tuska kastaa lapset ja valvoo äitien keralla

ja takoo kaikki kultaiset vihkisormukset.

Tuska hallitsee kaikkea, hän silittää ajattelijan otsaa,

hän kietoo korun himoitun naisen kaulaan,

hän seisoo ovella miehen tullessa rakastetun luota.

Mitä vielä tuska antaa lemmikeilleen?

En tiedä enää.

Hän antaa helmiä ja kukkia, hän antaa lauluja ja unia,

hän antaa tuhat suudelmaa, jotka kaikki ovat tyhjiä

hän antaa ainoan suudelman, joka on tosi.

Hän antaa meille ihmeelliset sielumme ja kummalliset halumme,

hän antaa meille ylintä elämässä:

rakkauden, yksinäisyyden ja kuoleman kasvot."

Runoltaja

Te etsitte, tahdotte totuutta, te
surumieliset sankarit hurskaat.

Sen alttarille henkenne tuskan te tuotte,
sen uhriksi voimanne parhaat te suotte,
sen kangastuskaaria kultahan luotte,
se elonne huippu ja elonne määrä,
se näyttää, mi tekonne oikea, mi väärä,
te etsitte, tahdotte totuutta vain
yli kauniin valheenkin!

Mikä valhetta sitten?

Oma etsintänne,
virvojen välkkyvä, välkkyvä harha!
Mikä puhtainta totta?
Vain elämämme,
vaistojen, tuntojen tuoksuva tarha,
ei totuutta muuta,
ei hyvien, pahjoen tietojen puuta!

On elämä ainoa puu, joka kukkii
se todet ja totuudet helmaansa kätkee,
se tiedä ei oikeasta, tiedä ei väärästä,
se tiedä ei heelmäinsä hyvien määrästä,
se kuohuu vain mahloja, nesteitä pursuu,
se kasvaa, se jakaa, se tuhlaa, se antaa
ja lehvillään laulajain pesiä kantaa,
sen oksilla ainainen soittelo soi,
elo ainoa totuus on oi!

Te ette tahdo elämää, vaan etsitte totta!

Mikä totuus on sitten, te sankarit valjut?
Se on elon loppu, sen kieltäjä kylmä,
liikkumaton, täyteläinen, kalpea, jäinen
kuoleman varjo.

Mitä etsitte vielä?

Rajojen ulkona kalvas on maa,
hiljainen, kelmeä, kiihkoton, hyinen,
totuuden kehto,
äänetön, rauhaisa, lepäävä lehto,
missä ei halujen kiehuvaa maljaa,
missä ei säveltä, tanssia, naljaa
miksikä viivytte, totuus on siellä,
johon te tahdotte, jota te etsitte,
lemmitte yli elämän kauniiden vaiheitten?

-Aarni Kouta, 1906

Sinnemäki

¿Mutta jos minun on määrä lähteä nyt, ole hyvä ja kerro minulle enkelini nimi.¿
¿Enkelisi nimi ei ole tärkeä. Voit kutsua enkeliäsi nimellä Äiti.¿[/quote]

Isät on ihan yhtä hyviä enkeleitä, monesti parempiakin! Onneksi nykyään miehetkin voi olla äitejä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulla tämä:

Äiti älä itke!
Minä nukuin vaan.
Siinä nukkuessani
uni muutti vain muotoaan.

Äiti älä itke!
Pois aika katoaa:
sinun sydämessäsi
ikuisesti elää saan.

Äiti älä itke!
Näkemiin vain sanotaan.
Tiedäthän että joskus
me vielä tavataan?

Äiti älä itke!
En yksin olekaan.
Rajan ylitse minut saattoi
kaunis enkeli helmoissaan.

Suvaitsevuutta

Ja pointtisi oli? Mielestäni keskustelun aloittaja ei rajannut aihetta muuten kuin koskettava runo ja se on jokaisen omakohtainen kokemus mikä koskettaa. Kommentistasi voi päätellä sinun olevan mielipiteinesi varsin ehdoton, itsekeskeinen, empatia kyvytön ja toista ihmistä mitätöivä. Elämänkokemus kun karttuu, saattaa mielipiteesi pehmetä ja huomaat että juuri sinun mielipiteesi ei ole ainut oikea.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat