Nyt vinkkejä kehiin, pian 8- vuotiaalla aivan mahdoton uhma!

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Tuntuu jotenkin niin helpottavalta lukea täältä, että muut painivat saman asian kanssa. Meillä toisluokkalainen tyttö. Niin ihana ja toisena hetkenä niiiiin........huh! Alkaa olla voimat je keinot vähissä. Kolme isompaa lastani jo aikuisia, enkä muista vastaavaa heidän kanssaan. Varmasti haasteita ollut silloinkin, aika kultaa muistot.

En usko, että mitään poppakonsteja on olemassa tilanteen muuttamiseksi. Tänä päivänä kasvattaminen on vaan niiin paljon haastellisempaa kuin ennen.  Lapset "aikuistuu" aivan liian varhain.

Voimahaleja meille kaikille äideille ja isille <3

Vierailija

Kyllä on niin tutun kuuloisia haasteita. Minulla alkaa olla voimat pois pojan 8 v kanssa. Aamut ovat erityisen hankalia. Poika saattaa herätä ihan hyvälläkin tuulella mutta sitten kun pitäisi laittaa vaatteet päälle niin menee vinkumiseksi ja lopulta itkuksi kun SUKAT ja KALSAREITTEN lahkeen on niin haasteelliset, ei vain mene hyvin. Mikään ei auta, ei se että varataan reilusti aikaa pukemiselle, ei se että otetaan erit sukat tai kalsarit, minä en saa auttaa jne. Lopputulema on tietysti se, että kiire tulee ja minä vielä kaiken kukkuraksi myöhästyn töistä (onneksi on liukuva työaika), koska poika menee minun kyydillä aamupäivähoitoon koululle.

Lisäksi jatkuva nahistelu pikkuveljen 6 v kanssa, pikkuveli ärsyttää ja 8 v raivostuu. Rääkyminen ja märy ovat ihan hirveää kuunneltavaa.

Ja tottakai isän luona vieraillessa ja koulussa menee hyvin, mikä on tietysti hyvä juttu niin kuin sekin että minä olen se luotettava aikuinen jolle voi kiukutella. Mutta kun ei meinaa jaksaa.

8v. äiti

Niin on tuttua tämä, kuin puhuisit minun pojastani! Katsoin vietiketjun päiväystä ja nyt olisikin mielenkiintoista tietää minkälainen nuori tytöstä kasvoi, onko murrosikä ollut paha ja mitä konsteja keksit tuohon tilanteeseen vai menikö 8v. Uhma itsestään ohi! Meillä tällähetkellä siis 8v. Poika, kaikki päivät yhtä taistelua, raivoo, määräilee, puhuu epäkunnioittavasti vanhemmilleen, kaikki asiat kotona tuntuu olevan vaikeaa ja tappelua varsinkin minun kanssani. Itse työskentelen myös päiväkodissa ja sieltä melun keskeltä sitten kotiin vääntämään samoista asoista! Kokoajan ajattelen että kai tämäkin on vaan taas yksi vaihe ja ikään kuuluvaa, mutta jotenkin tuntuu että kestää nyt melkosen kauan tämä vaihe? Voi kun lukisit tämän, olisi niin ihana kuulla miten teillä tilanne ratkesi ja mitä apuja sait!? 😊 Terveisin väsynyt vääntämiseen...

Vierailija

Meillä kanssa poika (kohta 8v) saa kovia raivokohtauksia, valitettavasti tosin koulussa. Kotona on lähestulkoon koko ajan hyvällä käytöksellä. Ei tunnu auttavan mitkään oikeuksien karsimiset ja arestit. Nuo aiheuttavat vain sen että kotona mököttää ja hokee että on tylsää. Koulussa sitten saattaa yhtäkkiä jostain pienestä asiasta alkaa räyhäämään ja vähintään 2-3 kertaa viikossa ollaan kotiin yhteydessä mikä taas sitten vie oman jaksamisen aika tiukoille.

En tiedä sitten olisiko jotain kevääseen liittyvää koska viime vuonna eskarissa ensimmäiset 6-7kk menivät tosi hyvin ja sitten näihin samoihin aikoihin alkoi sielläkin räyhätä ja loppuaika olikin kaikenlaisen selvitysten kuuntelua ja tekoa eskarin suuntaan. Nytkin siis syyslukukaudesta sai käytöksestä täyden arvosanan ja maaliskuun melkein loppuun meni kaikki aivan hienosti, mutta sitten taas alkoi tämä. Itse on pahoillaan sitten jälkeenpäin, tänäänkin tuli kotia ja hoki että ei ikinä opi käyttäytymään. Koulussa itsessään on saanut kokeissa koko ajan pistettä tai kahta pistettä vaille täysiä pisteitä.

No, kohta saadaan aika perheneuvolaan, pitää katsoa mitä ne siellä tuumaavat.

Nana

Mieleeni tulee, että poika ei saa huomiota tarpeeksi:

Erot ottaa koville ja se on ensimmäinen menetys. Sitten lapsi menettää äidin toiselle miehelle ja sitten vielä kilpailijalle "uusi lapsi", joka saa lähes kaiken huomion...

Lapsi ei itse tiedosta välttämättä tätä, mutta ei saa huomiota riittävästi ja voi pahoin ja kiukkuaa.

Jokainen lapsi tarvitsee omaa aikaa molemmilta vanhemmilta ja niin että vanhempi tekee jotain hänelle mieluisaa kahdestaan. Lähtee pois kotoa niin kukaan muu ei häiritse heitä. Sylikin on vielä tarpeen, lapselle pitää sanoa, että hän on tärkeä ja rakas, vaikka ei känkkäränkkähetkellä aina siltä tuntuisikaa. 

Menkää lapsen asemaan, eiköhän ne kiukut siten karise :)

Kolmen lapsen täydellinen ja y...

Vanha ketju, mutta pakko kommentoida, että kyllä on ihminen maailman paras kasvattaja just tasan niin kauan kun saa sen erittäin vaikean lapsen. Sen, joka ei tee läksyjä, uhmaa, heittelee tavaroita, huutaa ja on epäsosiaalinen ja uppiniskainen. Sitten se valkenee, miten helvetin vähän pystyn näiden ihmiten alkujen kehittymiseen vaikuttamaan. Sitten sen käsittää, miten erittäin vaikean lapsen "kunnolla kuriin pistäminen" ja "uhman nitistäminen" on sitä pahinta, mitä voit tehdä. Mitä korkeampi kuri, sen pahempi uhma.

Ei auta kuin kaikkensa rakastaa ja toivoa, että siitä ihminen kasvaa.

niinno

Aika vähän kommentteja tullut mihin lopputulokseen ja ratkaisuun ovat tulleet. Itelle tulee mieleen että kuritus esim. piiska ja asia hoidettu ehkä n. 10 min kun vertaa koko päivän taisteluihin Huh mitä rääkkiä lapselle! Lapset on vanhempiensa kaltaisia seikka joka harmittaa monia. Lapset aistivat hermostumisen ja välinpitämättömyyden ja sydämettömyyden.

Vierailija

Nostan vähän tällaista ketjua. Puhuttaisiinko välillä kasvatusasioista. Enkä kaipaa tänne nyt mitään supervanhempia, vaan ihan tavallisia suhtkoht "normaalien perheiden" vanhempia, jotka ovat helkutin väsyneitä jatkuvaan marinaan, ulinaan, suoranaiseen vittuiluun ja ylipäätään kaikenlaiseen teini- ja/tai uhmaikäisen käytökseen n. 7-11 vuotiaiden lastensa kanssa.

Vierailija

Meillä 8v poika, täyttää keväällä 9. On kavereita, koulussa menee aika kivasti on avulias, kiltti, muut huomioon ottava, puolustaa muita, reipas ja iloinen muutenkin. Mutta saa sillon tällöin jäätävän raivokohtauksen (yleensä aamuisin) ja huutaa, potkii, raapii, lyö ja repii. Ei anna halata, juoksee karkuun tai tönii pois. Ei kerro missä vika vaan alkaa yks kaks vaan mököttää ja sitten alkaa tuo kaikki muu. Näinä aamuina yleensä mennään kouluun myöhässä tai reilusti myöhässä. Ne kestää n. 20 min joskus pidempäänkin. Homma laukee yleensä sillä kun poika itse antaa itkulle periksi kun ei meinaan edes hengitys kiukkuitkun takia kulkea :(  Siinä vaiheessa haluaa halata ja itku muuttuu väsyitkuksi johtuen kohtaukseata. Tämän jälkeen päästää normi aamutoimiin ja hetken päästä pyytää anteeksi. Mitään yhteistä tekiää en ole näihin kohtauksiin keksinyt mikä ne laukasee. Niitä ei ole paljon. Parin vuoden aikana ollut ehkä kymmenkunta. Viime aikoina enempi. Käytiin keväällä juttelee koulun psykan kanssa ja kertoi sen olevan normaalia ekaluokkalaiselle. Tarha loppuu ja koulu alkaa jolloin pitää alkaa enempi huolehtimaan itse asioista ja tekemisistä. Myös väsymys tekee näitä kun koulussa pitää skarpata ja keskittyä ja varsinkin kevät lukukauden loppu puolella alkaa väsymys näkymään enempi. kehotti tarkkailemaan jos näkee että kohta räjähtää niin viedä ajatus johonkin muualle esim. kysyä näitkö unta, mitäs eilen koulussa oli tai jos vloppuna tulossa jotain. Muuten hyvä muttakun se alkaa sekunnin sisällä ilman varotusta :/ Sanoi että jos alkaa lisääntymään ja jatkuu kovin pitkälle toista luokkaa niin hän voisi jututtaa poikaa kerran tai kaksi. On tästä myös pojan kanssa juteltu mutta kuten arvata saattaa alkaa hieman ehkä panikoimaan ajatusta jutella jonkun muun aikuisen kanssa :/ Monesti soitto isälle (joka on jo töissä siinä vaiheessa kun me vasta heräillään) auttaa kun ei minua enään usko. 

Vaikkei noita kohtauksia ole viikoittain enkä välillä edes kuukausittain mietityttää silti tuo lyöminen ja potkiminen. Entä se kerta kun saa sen koulussa :(

Isosiskonsa 11v sai näitä myös mutta ei yhtä pahoja eikä paljon/kauan. Eskarin kevät lukukaudella alkoi jo teini ikä näkymään niskojen nakkeluna ja vastaan sanomisilla sekä kiroilulla. Se onneksi loppui. Edelleen sillon tällöin ottavat isän kanssa yhteen kun neidin on saatava sanoa viimeinen sana. Ja osaa olla välillä niin raivostuttava näsäviisastelullaan että meinaa pää räjähtää! Mutta pahimman uhman yli alkaa pinnan alta kuoriutua viisas nuoren naisen alku jonka kanssa voi keskustella muustakin kun huoneen siivoamisesta tai läksyjen teosta :)

Se ottaa aikaa vähemmän tai enemmän mutta kun kotona asiat on tasapainossa niin lapsikin on. Ainakin suurinpiirtein :D 

Mutta vielä tuosta pojasta. Jos jollakin vastaavaa niin mielellään kuulisin ja apujakin vastaan ottaisin. Tempperamenttia saa ja pitää olla. Liian kiltti eikä sinisilmänen saa olla koska tässä maailmassa ei sillä valitettavasti pärjää. Luotettavuutta ja avuliaisuutta käytetään hyväksi jo tarhaiässä :(

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat