Sivut

Kommentit (19)

ja en myöskään ymmärrä, olisiko kaikkien kannalta paras lopputulos, jos molemmat vanhemmista kävisivät esim. oikeusteitse taistoon siitä kenen luona lapset asuvat jne.



kunnioitan suuresti niitä, jotka ovat pystyneet löytämään omanlaisensa, toimivan ratkaisun. oli se sitten niin, että lapset ovat pääsääntöisesti isällä tai äidillä. kyllä kai aikuisen pitäisi pystyä pohtimaan nämä asiat läpi ja löytää joustovalmiutta, sillä asenne, että minun lastani ex.aviopuoliso/lasten isä/äiti ei saa -lapset ovat minun- tuskin monessakaan suhteessa vastaa lasten tarpeisiin.

Itse haluaisin olla enemmän tekemisissä lapseni kanssa, käydä vanhempainilloissa, kevät yms. juhlissa. Osallistua koulun vanhemmille tarkoitettuihin tapahtumiin... mutta mutta, kun lapseni isä ei ikinä minulle näistä tapahtumista ilmoita. Sitten kuulen jälkikäteen, että näitä on ollut. Nyt lapseni käy oikojalla, minua kiinnostaisi tietää mitä sinne suuhun nyt tehdään, mutta taaskaan isä ei tunnut tietävän, eikä edes mukamas muista oikojan nimeä, että voisin itse kysyä. Että tällaista. Syystä tai toisesta, tulee sellainen olo, että lapseni isä haluaa minut pitää erossa lapsetani.

Surullinen äiti

Vaan hengittää täytyy: elää ja hymyillä, vaikka lapsi torjuu äitinsä, vaikka on menettänyt tämän yhden. Eroperheessä lapsi voi tehdä valinnan ja kieltää toisen vanhemman kokonaan. Syy torjumiseen ei varmaan koskaan selviä. Suru on suunnaton. Elää täytyy, kun on muitakin lapsia ja vain tämä yksi elämä elettävänä. Muiden lasten kanssa menee hienosti. Toivoa on annettu, että joskus lapsen aikuistuttua minun ja hänen suhde korjaantuu.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat