Seuraa 

Mietin vain, että mitenhän tuo alkuraskauden pahoinvointi oikein etenee?



Itselläni pahoinvointia on ollut parin viikon ajan ja nyt se yht'äkkiä on tiessään! :o Olen oikein koittanut "paastotakin" saadakseni verensokerin laskemaan ja pahoinvointia aikaan, mutta ei muuta kuin kova nälkä vaivaa. Muuten oireet suunnilleen ennallaan, tosin mahatuntemuksiakin on vähemmän.



Olin alkuviikosta alkuraskauden ultrassa, jossa tosin kaikki oli hyvin, mutta eihän se mitään takaa. Taustoista johtuen on vieläkin kamala pelko, että jos vaikka tulee keskeytynyt keskenmeno, joka todetaan vasta seuraavassa ultrassa rv 12...



Mutta kaikenlaiset kokemukset pahoinvoinnin etenemisestä olisi tervetulleita: oliko jatkuvaa, loppuiko aikaisessa vaiheessa, oliko vaihtelevaa eli välillä parempia päiviä ja taas pahoinvointia...? Kiitos!



Hermoheikko-Killa rv 7+5

Kommentit (10)

Mäkin jännitin ihan kauheesti ihan kaikkea Aatua odottaessa. Vasta jossain viikoilla 15+ uskalsin ajatella, että ehkä tää tästä...



Mutta mulla tosiaan pikku-quuta odottaessa oli pahoinvointia vaan noin viikko, jossain välillä 6+ ja 7+, mutta sitten se meni ohi ihan kokonaan. Olin silloin just alottanut uudessa työpaikassakin, mutta hyvin pystyin tekemään töitä (ja myös salaamaan alkuraskauden. :)



Aatun kanssa alkuraskaus oli sit ihan erilainen. Pahoinvointi alko jo ennen plussatestiä ja sitä jatku vaihdelleen jonnekin viikolle 12 asti. Tosin, vikan kerran taisin oksentaa vielä viikolla 16, mutta siis sellanen jatkuva vellova olo helpotti 12 viikkoon mennessä. Tosi erilailla siis meni alkuraskaudet mulla. (Keskeytynyttä km:ää en juurikaan kestä muistella, mutta siinä siis oli myös melko /tosi huono olo, ja kaikki raskausoireet jatkui, kunnes viikolla 13 todettiin suureksi järkytykseksi ultrassa eloton alkio.)



Toivotan sulle ihan mahdottomasti vaan tsemppiä ja uskotaan ja toivotaan, että kaikki menee hyvin!



Halirutistus

-Q-

nyt vaan onnellinen että se pahoinvointi on mennyt ohi!



Mä itse oksensin 11 viikkoa putkeen, että en millään ymmärrä jos joku tuon olon väkisin yrittää saada aikaan.

Ja mullakin on taustalla keskeytynyt keskenmeno.. Jolloin ei muuten ollut yhtään paha olla koko 12 viikon aikana.



Koetas nyt vaan rentoutua, vaikka se onkin helpommin sanottu kun tehty. Mahassakin asukas voi paremmin kunnet stressaa!



m-maitoparta 34+6

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mulla on ollu oireita ensin tissien arkuus, sitten väsymys, etova olo ja OKSENTAMINEN! Ei tää mitään mukvaa puuhaa ole, mutta on se sen arvoista :) Ennen tätä oli yks raskaus joka päättyi 27.2.2009 rv:t oli 8+4 ja yhdet menkat välissä ja taas raskaana. Nyt rv. 6+4 ja LA: 25.12.09 ja ensimmäinen ultra tosiaan ja kahden viikon päästä. Tarkistetaan kohdun kunto ja sikiö. ;)

tosi outoa että joku itkee pahoinvoinnin perään.eikö ole mukavampa voida hyvin ja kun olet pirteämpi ja hyvin voiva niin kaikki tämä vaikuttaa kasvavaan sikiöön positiivisesti! itsellä ainakin pahoinvointi vei kaikki voimat ja työssä olo oli NIIN hankalaa ja kaupassakäynti yhtä tuskaa kun jo ruuan näkeminenkin yökötti.vaikken oksentanutkaan kuin kerran niin se oli oli jotain mitä en halua takaisin. Sinulle ehtii tulla vielä tässä 9kk aikana niinpaljon muuta valiteltavaa että ole huoletta iloinen ku pahoinvointi loppui. odota vaan kun olet 20+ viikoilla niin alkaa paikat renkata ja tiedät todellakin olevasi raskaaaaaaana!!:D



L ja rv 38

Ymmärrän sen aivan täysin! Itelläkin km takana ennen tätä raskautta, ja kyllä todellakin jännitin pahoinvoinnin kanssa, ja kaikkien muidenkin oireiden! Mutta ainakin mulla pahoinvointi aaltoili ihan reilusti. Toisina päivinä ei ollut yhtään huono olo, ja toisina todella hirveä. Välillä saattoi olla useampi päivä, kun olo oli aika normaali, ja tosissaan ihmettelin että tässäkö se nyt sitten oli. Mutta sitten taas parin päivän päästä maattiin kamalassa kuvotuksessa ämpäri kainalossa. :)



Ikävä kyllä se on vaan niin, ettei niistä oireista voi kauheesti mitään sanoa. Se on vaan ootettava se.. no koko raskaus oikeastaan, mutta varsinkin se 12vko raja. Tosi tylsää, raskasta ja kamalaa, mutta niin se vaan on tehtävä. Mutta koita rauhottua, koska mitään syytä stressiin ei sinänsä ole! On suurempi todennäköisyys, että kaikki on mainiosti, kuin sitten sille huonommalle vaihtoehdolle.



virva, 19+0

monta raskautta takana ja aina pahoinvointi kestänyt noin 14 rv:lle. Viimeisimmässä raskaudessa joka päättyi km:oon, oli tilanne se, että aluksi oli pahoinvointia mutta se katosi, rv.llä 9 tuli vuotoa joka loppui alkaakseen ja jatkuakseen viikon. Lopuksi rv 11 todettiin km, raskaus oli päättynyt noin rv 7. Jokaisella kuitenkin niin erillaisia nuo raskaudet ettei niitä voi yksi yhteen vertailla.

Kiitos ihanista kannustavista viesteistä ja kokemusten jakamisesta! :) Kai se sitten on paras uskoa, että ei tuolla pahoinvoinnista tai -voinnittomuudesta voi paljon päätellä, se tulee ja menee, niin kuin haluaa.



Ja ihmettelijöille tiedoksi, että mielelläni olisin ihan normaali nainen, joka olisi tullut luomusti raskaaksi, joka osaisi nauttia täysillä raskaudesta ja jonka suurin huolenaihe olisi onko äitiyspakkaus tarpeellinen vai turha. Mutta näin tämä ei vaan minun kohdallani mennyt ja onneksi ainakin saman kokeneet tämän ymmärtävät.



Killa rv 8+0



Ps. Pahoinvointi alkoi uudelleen eilen illalla ja jatkuu edelleen! Jee! Heti on taas paljon rauhallisempi olo! ;)

Mulla alkoi pahoinvointi heti viikolla 6 ja pahin vaihe kesti n. 1 kk ja pahoinvointi loppui kokonaan viikolla 12. Mutta tiedän paljon tapauksia, jossa pahoinvointi on kestänyt vain 2 viikkoa, joillakin etova olo puolestaan tuntuu vain hetken aikaa alussa ja lähtee sen jälkeen pois. Toiset taas saattavat voida pahoin koko raskausajan. Joten ei siitä pahoinvoinnista itsessään pysty mitään päättelemään.



Neuvoisin käymään ultrassa vaikka yksityisellä gynekologilla aina silloin tällöin, niin sitten saisit olla ainakin vähän rauhallisemmin mielin. Ultrassa kun voi käydä ihan niin monta kertaa kuin haluaa, eikä siitä ole haittaa äidille eikä sikiölle.



Äidin stressaaminen ei voi aiheuttaa keskenmenoa, joten siinä mielessä voit olla aivan rauhassa, vaikka stressaisitkin kovasti. TIedän hyvin tunteen, koska itse olen kova jännittämään ja stressaamaan, ja oli vuosi sitten kesäkuussa keskenmeno, ja koko tämän raskausajan olen nyt myös stressannut ja jännittänyt sitä, meneekö tääkin kesken. Mutta vaikka olen miten stressannut, ei siitä muuta haittaa sikiölle ole, kuin korkeintaan hän vaistoaa stressihormonin ja potkiskelee tällöin hieman enemmän. Vaarallista se ei kuitenkaan ole. Olen kysynyt lukuisilta synnytyslääkäreiltä, terveydenhoitajilta ja kätilöiltä, voinko aiheuttaa itse keskenmenon esim. stressaamalla, ja kaikki ovat sanoneet, ettei se ole mitenkään mahdollista. Joten oikein paljon tsemppiä ja hyvää odotusta sulle! Eiköhän kaikki tule menemään ihan hyvin, ja ennen pitkää pystyt myös nauttimaan odotuksestasi, usko pois! :)



Fanny81 + salamatkustaja (rv 34+6)

Tiesinhän mä, että varmaan tulee stressaavaa aikaa raskaus olemaan, kun se lopulta saatiin alulle, mutta se yllätti ettei edes tuo eka ultra tilannetta rauhoittanut, kuin hetkeksi, kun huolenaiheet vaan vaihtui... :S



Toivotaan, että tämä on ihan normaalia sitten. Enkä mä tietenkään mitään tolkutonta yrjöämistä halua, mutta etova olo sai jotenkin asian tuntumaan todellisemmalta. Jos saisin valita, niin mieluummin kärsisin aiemmasta pahoinvoinnistani, kuin tästä epävarmuuden tunteesta.



Maitopartakin varmaan (toivottavasti) tarkoitti ihan hyvää, mutta täytyy sanoa, että itse olen kyllä oppinut lapsettomuusiakoinani välttämään ketään kehoittamasta olemaan stressaamatta. Sitä kun ei aina voi itse valita. Varsinkaan ei helpota, kun tietää että oikeasti sillä voi olla vaikutuksia vauvaan. Teen tietenkin parhaani ja parhaiten minua on auttanut muiden kokemukset erilaisista asioista. Siksipä tätäkin täällä kyselin...



Killa

Kiti 89

Hei! Lapsettomuus ongelmasta 10 vuotta kärsinyt, nyt kumppani vaihtunut ja yksi keskenmeno takana. Nyt raskaana, ja tiedän sen jo ennen plussaa tästä voimakkaasta pahoinvoinnista yms. Itseäni tämä keskustelu auttoi kun luin muiden kokemuksia. Varsinkin kun nyt sama huolenaihe. Pahoinvointi on päättynyt. Mut siihen sain jl täältä vastauksen joten voin olla kevyemmällä mielellä asian suhteen. Nyt vain jännitetään ja pelätään sujuuko kaikki tällä kertaa paremmin ja pidempään. Päätin että tällä kertaa koitan nauttia tästä ajasta sen minkä saan. Oloinen päivineen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat