Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (59)

Minua 60-luvun tyttö, jota kiusattiin koulussa kuulovammani takia ja kotona odotti tyranni-isä, joka usein antoi selkään mistäkin älyttömistä syistä. Äiti vain pieksäsi suutaan, että minusta ei ole mihinkään koskaan. En tajunnut, koska mulla on kuulovamma. Nykyään ovat herttaisia minulle, en tiedä mistä johtuu, mutta olen silti katkera heille. Minulla ei mene hyvin, koska kärsin usein masennusta ja on elämässäni tapahtunut aivan liikaa, mm. avioero, työpaikkakiusaamista ja lopulta jäin työttömäksi, mutta asun nykyisen miehen kanssa maalla ja on mukavaa. 2 poikaa minulla sentään on, ovat elämäniloni. Vanhemmalla pojallani oli ongelmia. Häntäkin äitini haukkui, että mulle tuli kauhean paha mieli. Vanhempani eivät tunne minkäänlaista omaatuntoa, eivät tunne mitään tehneensä väärin ja porskuttavat hyvinvoinnissaan.



Kyllä se vaikuttaa seksuaalisuuteen, tuntee tarvitsevansa aikuisena piiskaa ns. fetissiin. Liittyy isään, mies joka antaa tytölle piiskaa, saa aikuisena vääristymän kuvan seksistä. Omia lapsiani en koskaan pieksää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen saanut vitsaa 8V lähtien 14V otettiin äitin vyö käyttöön saan etelleen myös vitsaa saan vyötä pyllylle kevyesti piiskaus on napakampi pitän tätä oikeana olen 15 V poika.

Olin kiltti ja arka lapsi.

Kahdesti muistan saaneeni piiskaa.

Ensimmäisen kerran siksi kun joku oli repinyt valokuvia perhealbumistamme. En tiedä kuka niitä oli repinyt, mutta kaikki lapset saivat 'varalta' piiskaa.

Toisen kerran sain piiskaa kun pelkäsin lääkäriä niin paljon etten uskaltanut vastata hänen esittämiinsä kysymyksiin.



Ei todellakana ollut oikein minulle. En hyväksy edes ajan tapana.

Piiskaa tulee harvoin pakko tapauksissa tietän etukäteen milloin saan äiti piiskaa kahten kesken kun toiset ovat pois kotoa joutun otottamaan joskus 3-5 päivää piiskaa ototan äitin syliin pääsyä piiska sattuu kovastikin pitän tästä kuria oikein käytettynä hyvänä.

Oliko se aivan oikein sulle? Hyväksytkö sen, sen ajan tapana?. Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee oli sanonta ja sen nykypäivänä huomaa kun tehdään mitä sattuu tietäen ettei siitä tule sen kummempaa meillä ei tullut mieleenkään tehdä mitään tarkoituksella kun tiedettiin että siinä kärsii oma nahka ja sen minkä tein ajattelemattomuuttani oli paikallaan vähän aiheellistakin saada kyytiä elikä koivuniemen herraa jota sanoimme risuista

Olen saanut vitsaa Äitiltä 7v sain tappelin vastaan kaikin tavoin äiti riisui housuni kintuihin otti vasempaan kainaloonsa minut sai piiskattua pikku pyllyni tämän jälkeen annoin äitin piiskata olin sylissä 11vuotiaana kiukuttelin monta päivää äiti koitti piiskata minua kuivalla piiskalla ei tullut mitään kysyin haitaanko uusivitsa sain hakea pyysin äitiä piiskaamaan pyllyni punaiseksi koska olin ollut kauhean ilkeä pyllypunoittikunnolla kun nousin äitin sylistä otin äitiä kaulasta kii halasin kuiskasin kiitoksen äitin korvaan tämän jälkeen hainitse vitsan riisuin housu äiti riisui aina pikkarit pyllyni sai aina paljon vitsaa 16v sain viimeisen vitsa käsittelyn vitsa ie vohingoitanut minua.

Ja se oli sen ajan tapa, Monesta muusta asiasta tuli ihan oikeat traumat, esim. siitä että piti nukkua yksin omassa huoneessa.





Sinänsä kyllä piiska tuli huonosta aiheesta, eli ymmärtämättömyydestä ja vahingosta (siis viimeisin, jonka muistan). Ja minusta typerintä oli että äitä jälkeen päin katui sitä ja rupesi hoitamaan risun jälkiä. Jos jotain tekee niin tekee sitten kunnolla eikä rupea katumaan! Kunnioitus meni.

...vaurioitti enemmän kuin muuten rakastavan ja ihanan äidin tukkapöllyt. Vaikka en hyväksy minkäänlaista fyysista väkivaltaa, perustellussa rangaistuksessa on suuri ero sadistiseen mielivaltaiseen tai itserakkaaseen rangaistuksen jakelemiseen verrattuna. Aikaisempi vaurioittaa, jos rangaistuksen antaja on muutenkin viileä ja välinpitämätön tai ei ole varma, rakastaako hän. Jälkimmäinen vaurioittaa aina.



Äitini teki selväksi, jos en jotain saanut tehdä ja millainen rangaistus tulee, jos en tottele ja yleensä rangaistukset olivat fyysisiä (harvoin tein mitään tuhmaa, olin todella kiltti lapsi, voi olla että äidin kuri teki minusta kiltin). Kuitenkin äitiäni kunnioitin, toisin kuin isääni joka kuritti mielestäni naurettavista syistä.



Tiesin aina ettei äidille saa ryppyillä tai tulee kamalat huudot ja luunapin/tukistuksen uhkakin oli, vaikka harvemmin niitä tuli. Isäni sen sijaan jakeli rangaistuksia ihan rändömisti eikä koskaan selittänyt niitä. Ne perustuivat siihen, että häntä nyt vaan piti totella. Vihasin häntä aina todella paljon ja pidän isäni henkistä väkivaltaa (hän nauroi minulle aina, haukkui, ei puhunut koskaan muuten kuin huusi jostain, mitä tein "väärin") paljon pahempana kuin niitä muutamaa tukistusta ja luunappia, mitä äiti joskus aiheesta antoi... Sain luunappeja ja tukistuksia, jos tein pikkusiskolle jotain pahaa, mitä tapahtui kyllä harvoin, koska rakastin siskoani aina. Samoin kävi, jos kiusasin muita tai olin epäkunnioittava äitiä kohtaan. Isäni uhkasi usein hakata minut ja yrittikin mutta äiti tuli aina väliin. Äitikin on myöntänyt, että olisin varmaan joutunut isän kädestä teholle, jos äitiä ei olisi ollut vaan isä olisi kasvattanut minut yksin. Vaikka molemmat vanhemmat käyttivät fyysisen väkivallan uhkaa, en koskaan ollut äitiä kohtaan epäkunnioittava, vaikka siitä rangaistus olisi ollut lievempi (tukkapöllyä) vaan vittuilin enemmän isälleni ja olin todella uhmakas ja ivallinen, vaikka tiesin etä hän vielä joskus hakkaa mut. En vaan voinut sietää hänen tyrannimaista ja sadistista tyyliään ja sanoin hänelle usein, etten kunnioita häntä tippaakaan (ja hän yritti hakata minut, ei pärjännyt minulle sanoilla, joten piti ottaa väkevämmät keinot käyttöön, säälittävää).



Äitini kurin siivittämänä opin kyllä olemaan kiusaamatta ja muutenkin huomioimaan muut enkä koskaan ollut itserakas hemmoteltu teini, millaisia nykyään näkyy pilvin pimein. Rangaistusten antamatta jättäminen ja se että antaa lapsen olla itserakas ja satuttaa muita, tekee lapesta maailman keskipisteen ja hirveän ihmisen (jos hän on sen luontoinen, että hänestä saattaa sellainen tulla).



En kuitenkaan kannata fyysisiä rangaistuksia, en edes tukkapöllyä, vaikka en ole äidille katkera niiden antamisesta. Tukkapöllyt olivat hyvin pieni osa siitä, mitä äiti oli minulle. Hän oli aina halunnut lapsia, palvoi maata jalkojemme alla, meinasi saada slaakin aina kun meille vähänkin kävi jotain pahaa ja halusi joka päivä olla kanssamme ja kuulla mitä meille kuuluu. Hän oli aina aidosti kiinnostunut kuulumisistamme ja oli äärimmäisen käsrivällinen ihminen (ja on noita kaikkia yhä). Hän oli aina olemassa minua ja siskoani varten, oli aina halunnut lapsia ja minä ja siskoni olimme aina äidin kanssa olohuoneessa heittämässä läppää emmekä koskaan kotona ollessamme sulkeutuneet yksin omaan huoneeseemme, koska äidin ja siskon kanssa oli niin hauskaa :D Suhde vanhempiin on monimutkaisempi kuin se, antaako äiti joskus yhden tukkapöllyn. Jos tiedät äitisi rakastavan sinua ennen mitään muuta, tiedät säännöt ja silti teet väärin, tavallaan ymmärrät saavasi rangaistuksen, koska siitä oli sovittu. En ehkä itse tekisi samoin, mutta en ole äidille katkera, tuskin edes muista tilanteita. Muistan vain äidin olleen muutaman kerran hyvin lähellä tukkapöllyä :D



Äiti myös kuunteli murheitani yömyöhään, vaikka hänen piti lähteä aamuviideltä töihin. Hänen koko elämänsä pyöri ympärillämme, hänellä ei ollut omia harrastuksia, hän halusi olla kanssamme. Isä sen sijaan vyöryi kuin sotamursu makuuhuoneesta ja käski lopettaa säälittävän itkemisen ja olla hiljaa, arvatkaa olinko :D. Nostin kauhean mekkalan siitä, miksi kunnioittaisin hänen käskyään, kun hänkään ei kunnioita minua, että hän ei ole isäni kun ei käyttäydy kuten isä, että hän ei koskaan tee eteeni mitään, ei edes silmiin katso, saati ole kiinnostunut minun ongelmastani (en minä huvikseni itkenyt yöllä), joten en minäkään ole kiinnostunut hänen tarpeistaan tai ole häntä huomaavinani. Sanoin aina suoraan, mitä ajattelin ja olin hyvin rohkea lapsi ja herkkä sille, jos joku kohtelee toisia epäkunnioittavasti. En vieläkään ota mitään paskaa keneltäkään. Siskoni ja äitini syyttävät minua välillä siitä, että pilasin kodin ilmapiirin provosoimalla isääni ja äiti sanoi kerran: "Tajuatko sinä, että isä varmaan tappaisi sinut, jos en olisi paikalla". Minä siihen: "Ja se ei huolestuta sinua??? Onko se muka normaalia". Minun syyllistämisestäni olen äidille ja siskolle eniten katkera, mutta siitäkin hyvin vähän, koska 99,99% heidän kanssaan viettämästäni ajasta on ollut ylivoimaisesti elämäni parasta ja turvallisinta aikaa. Siitä huomaa, ettei mikään asia ole mustavalkoinen, vaikka täysin väkivallattoman perheen lapsi varmaan kauhistelisi perheolojani, voin sanoa, että äitini luultavasti näytti paljon useammin rakkautensa eikä koskaan ollut välinpitämätön tai viileä. Se on lapselle tuhoisampaa kuin se mitä äitini teki minulle.



Aikuisena ajattelen, että on ristiriitaista kasvattaa kivulla ja kieltää samalla sen tuottaminen. Äidin rangaistukset olivat sen tyyppisiä, että haluanko todella että minulle tehtäisiin noin. "Älä tee muille, mitä et itselle haluaisi tehtävän". Tosin vaikka olisin mitä tehnyt toiselle lapselle, äiti ei koskaan käyttänyt luunappia tai tukkapöllyä vahvempaa. Ja vielä niitäkin enemmän vihasin kuunnella äidin huutoa ja valitusta :D

"Monesta muusta asiasta tuli ihan oikeat traumat, esim. siitä että piti nukkua yksin omassa huoneessa."



Niinpä! Itse sain onneksi nukkua äidin vieressä niin kauan kuin halusin, koska hän ei halunnut minun pelkäävän. Äiti oli muutenkin hyvin suojeleva, ehkä liiankin. Olin pelokas lapsi ja yläkertamme oli oikeasti pelottava :D Kaikki kaverinikin pelkäsivät mennä sinne.



Terveisin: Edellisen piiitkän viestin kirjoittaja

Kaikkein pahinta on, jos rangaistuksilla säädetään sitä, mitä mieltä lapsi saa olla tai yritetään muuttaa sitä, millainen hän on tai haluaa olla. Tai tyrkyttää omaa maailmankuvaa tai kuvaa siitä, millainen lapsen pitää olla. Esimerkiksi sukupuolirooleja tyrkyttämällä. Jos poika itkee niin annetaan remmistä, koska hän on "heikko". Onneksi en ollut poika, olisin ollut kusessa, koska itkin joka päivä :D Olin vähän outo lapsi... Muitakin esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Fyysinen rangaistus on huono siksi, että useimmat antavat sitä myös tarpeettomissa asioissa vain, koska haluavat lapsensa olevan tietynlainen. Se tekee lapsesta vain epävarman ja eksyneen sen suhteen, kuka hän on tai saisi olla.



Joku tuolla edellä sanoi, että heillä heiteltiin lapsia tavaroilla ja läimittiin, jos pinna paloi. Isäni oli juuri sellainen. Hänen kaikki rangaistuksensa tulivat siitä, että hän suuttui siihen, millainen olin ja pinna paloi, vaikka en juuri mitään tehnytkään. Tässä edellä kyseinen kirjoittaja sanoi myös, että heillä se loppui kun lapsi oli tarpeeksi iso puolustautumaan. Voiko säälittävämpää olla! Satuttaa viatonta lasta, koska se on pieni ja sitä on helppo satuttaa ja raukkamaisesti lopettaa, kun lapsi on tarpeeksi iso antamaan takaisin!!! Siis ihan oikeasti onko raukkamaisempaa kuultu :D

ja olen syntynyt vasta vuoden 1984 jälkeen jolloin siis muutettiin fyysinen kuritus laittomaksi.



En muista saaneeni halauksia, enkä muista koskaan vanhempieni sanoneen rakastavansa minua. Sukulaisten valokuvakansiot olen käynyt läpi siinä toivossa että löytäisin kuvan jossa minua halataan mutta turhaan.



En hyväksy missään nimessä. Muutin heti 18v täytettyäni kotoa pois, ja välit vanhempiini eivät ole hyvät.



Omille lapsilleni sanon joka päivä että rakastan heitä, halaan ja suukotan, enkä ikinä lyö tai salli kenenkään muunkaan lyövän lapsiani.

Ja vanhemmillani lapset eivät ole olleet hoidossa kertaakaan. Eivät ole kyllä pyytäneetkään.

Olin alle kouluikäinen kun sain remmiä. Kiukuttelin ja en mielestäni saanut housuja ja henkseleitä päälleni. Isä hermostui kiukuttelusta ja hän otti housuni ja kuulin kilahdusken kun hän avasi vyönsä soljen ja sitten tuli remmiä. Selkäsaunan jälkeen sain housut jalkaani ilman kiukuttelua.

Itse 90-luvun alkupuolen lapsi, ja sain tosi pahasti selkään. En aina edes syystä.. Tai syy oli jokin, esimerkiksi ketsuppia liikaa lautaselle. Selkäsaunat olivat hiuksista ilmaan, kaulasta seinälle, ihan kädellä lyömistä, hiuksista raahaamista.. Tai sellaista ettei kyse ollut vain pienestä luunapista tai tukistamisesta.. :( Sitä kesti 15vuotta, loppui kun muutin pois. Uhkauksia senkin jälkeen..

Tukistettu, piiskattu. Kerran piti jopa itse hakea risu jolla piiskattiin. Muistan pakokauhun, kun huomasin että piiskaa tiedossa.

Olin lapsena hyvin arka lapsi ja pelkäsin olla kotona isän kanssa, koska piiskaa saattoi saada siitä ettei osannut jotain läksyä ja rupesin itkemään. Usein isällä oli piiska pelotteena pöydällä.

Isän kanssa nyt ok välit mutta tästä johtuen olen huono näyttämään tunteitani. Kotona ei pidetty sylissä ja ei todellakaan puhuttu tunteista. V

 

On piiskattu ja tukistettu ja kuritettu muutenkin lasta sen kummemmin ajattelematta. En tosiaan hyväksy. Itselle aiheutti pitkäksi ajaksi pahoja pelkotiloja ja ahdistusta isompanakin. Mikäli joku haluaa tappaaa lapsensa luottamuksen ja rakkauden, niin piiskaamalla se onnistuu.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat