Sivut

Kommentit (733)

Vierailija

Itse en ole vielä synnyttänyt.

Isäni ensimmäinen kommentti minusta synnyttyäni oli: "Kenen nenä tällä lapsella on?" :D En perinyt nenääni keneltäkään, vaikka muuten olen tätini klooni... kuulemma.

Kaverini mies katseli synnytyksen jälkeen, kun kaveriani tikattiin, ja sanoi: "Ei tuosta taida enää kalua tulla." Kätilö oli mulkaissut pahasti, ja kaverini lyönyt jos olisi ylettänyt.

Tuikku

Kerroin miehelle viikolla 35, että pitäisi alkaa pakkaamaan laukkua synnytystä varten, sillä äitini synnytti kaikki 3 lasta ennen aikoja. Mies siihen tokaisi, että hänen pitää myös pakata. Hymähdin mielessä vain. No lapsivesi meni ilman supistuksia viikolla 37 ja jouduin sairaalaan 12h lapsiveden menon jälkeen, mies tuli myöhemmin samana päivänä (jäi kotiin asentamaan pinnasänkyä kun ei uskonut, että se vauva tulisi niin aikaisin).

Sairaalassa sain kunnon naurut kun mies ilmestyi juhlavasti pukeutuneena ja raahasi iso rinkan (100l) mukaan (kolminkertainen vrt. mun laukkuun, jossa oli mun tavaroiden lisäksi vauvan). En tiedä mitä kaikkea se oli pakannut laukkuun, mutta mukavat vaatteet sairaalassa oloa varten sillä ei ollut vaan joutui kotiin hakemaan..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ensimmäinem synnytys ja oli keskiyö. Makasin sängyllä aivan jäykkäpaskana kun kivut olivat niin hirveät ja jokainen tärähdyskin pahensi asiaa sekä kevytkin kosketuskin. Olin anonut epiduraalia. Miestå väsytti ja hän tuumasi että kun täällä ei kerran tapahdu mitään niin hän voi lähteä vähäksi aikaa kotiin!!
Kyllä raivo nousi kun ei tapahdu mitään.
Toinen syntyi myös koko yön kärsimisen jälkeen. Sillä kertaa ei ehtinyt mies miettiä että ei tapahdu mitään koska tuska oli hirmuisa ja olin koko ajan äänessä ja miehen piti hieroa alaselkää niin kovaa että menee luusta läpi.

Vierailija

Kiva ketju! Nämä tarinat saivat muistumaan mieleen oman kokemuksen, joka oli jo unohtunut. Esikoinen syntyi täysin yllättäen 3 viikkoa etuajassa. En ehtinyt pakata sairaalaan mitään mukaan. Listan (pitkän) olin onneksi kirjoittanut jo hyvissä ajoin valmiiksi. No, mies lähti sitten hakemaan kotoa tavaroita. Sieltä hän saapuikin veljensä (!) kanssa Ikean laatikoita kantaen. Tiedättehän niitä mustia ja valkoisia, pahvisia laatikoita, joissa on metallilla vahvistetut kulmat? Niitä hänellä ja veljellään oli molemmilla pinot sylissä. Oli kuulemma niin helppo pakata niihin :D Ja oli kuulemma vienyt avuliaana miehenä minun likaisia pikkuhousuja pestäväksi veljensä vaimolle, että on sitten puhtaita mitä käyttää. Apua!

Vierailija

Ikean pahvilaatikkomiehen vaimo vielä jatkaa :D Ponnistusvaiheessa miehen piti tukea polvesta jalkaa pystyssä kun epiduraali vei toisesta jalasta täysin tunnon ja pidon. En pystynyt liikuttamaan jalkaa senttiäkään, se ei vain liikkunut. Jalka ei pysynyt millään paikoillaan kun mies jutteli niin keskittyneesti hoitajien kanssa niitä näitä. Vähän meinasi alkaa hermoja kiristää, mutta en viitsinyt alkaa miehelle pauhata, sanoin kyllä nätisti monta kertaa ilman tulosta. Jälkeen päin kun tämä tuli puheeksi, niin mies sanoi, että oli miettinyt kuinka mielettömän hienosti hän suoriutui :D

Vierailija

Teea kirjoitti:
Synnytys oli käynnistymässä ja siirryttiin synnytyssaliin. Makoilin siinä sängyssä supistusten kourissa niin mies kysyi milloin päästään synnytyssaliin? Sanoin että ollaan jo ja synnytän tähän sänkyyn! Mies oli ihan hölmistyny, en tiedä mikä käsitys sillä oli synnytyssalista😁
Itsellä oli ennenaikainen synnytys ja sairaalassa ollessa jo kerran aiemmin vietiin synnytyssaliin, mutta sitten päätettiin kuitenkin vielä yrittää pitkittää supistuksenestolääkkein ja jalat ylöspäin maaten. En kyllä itsekään tajunnut, kuin vasta jälkeenpäin, että se pieni huone on synnytyssali. Jotenkin odotin, että se on nimensä mukaisesti isompi paikka ja täynnä erilaisia laitteita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kiva ketju! Nämä tarinat saivat muistumaan mieleen oman kokemuksen, joka oli jo unohtunut. Esikoinen syntyi täysin yllättäen 3 viikkoa etuajassa. En ehtinyt pakata sairaalaan mitään mukaan. Listan (pitkän) olin onneksi kirjoittanut jo hyvissä ajoin valmiiksi. No, mies lähti sitten hakemaan kotoa tavaroita. Sieltä hän saapuikin veljensä (!) kanssa Ikean laatikoita kantaen. Tiedättehän niitä mustia ja valkoisia, pahvisia laatikoita, joissa on metallilla vahvistetut kulmat? Niitä hänellä ja veljellään oli molemmilla pinot sylissä. Oli kuulemma niin helppo pakata niihin :D Ja oli kuulemma vienyt avuliaana miehenä minun likaisia pikkuhousuja pestäväksi veljensä vaimolle, että on sitten puhtaita mitä käyttää. Apua!
Aivan mahtava tarina!! Kommentoiko veljen vaimo jälkeenpäin pikkaripyykistä?

Vierailija

1 synnytys: Mies ilmoitti jääräpäisesti tahtovansa Mäkkäriltä hampurilaisen ja kahvin , loikkasin sitten autokaistailla ulos ja vedin rinkiä huutaen ja kiroillen. Mies huuteli aikansa että tuu nyt sisään ja joutui lopulta hakemaan minut, takana olleesta autosta tööttäiltiin ja huudettiin että vie se muijas  hullujen huoneelle, mies huusi että se synnyttää eikä oo hullu, tai on se vähän hullukin...

2 synnytys: Koetin herättää sohvalle nukahtanutta  miestä että supistaa, pitäis mennä mutta mies hoki vain että ei, ei mitään katiskoja ja hoksasin sitten että ukkohan on tulikuuma. Onneksi oli väärä hälytys, ei olisi päästetty kuumeista miestä saliin !

Ja 3 synnytys: Pidin miestä käsivarresta ja parkaisi, että purista hellemmin ! Kolmas synnytys ja kuvitteli, että voin kontrolloida puristusvoimaani  :D

Vierailija

Tässä on äitin synnytyksestä kyse, ei omasta mutta silti ajattelin kertoa. Olin itse vielä nuori ja olin mennyt yöllä vanhempieni viereen nukkumaan ja kun heräsin aamulla huomasin että äiti ei ollut siinä nukkumassa ja kävin etsimässä äitiä, kun en löytänyt häntä kävin kysymässä iskältäni(oli siis vielä nukkumassa). Iskän vastaus oli (silmät vielä uniset): Joo äiti meni sinne sairaalaan synnyttämään sun pikkuveljeä. Eli tosiaan superäiti meni yksin sairaalaan ihan kuin olisi vaan kaupassa käynyt, oli niin rento ja tavallinen aamu synnytykselle. No mut ei mitään, varmaankin kun 7 lasta synnyttänyt niin ei ollut niin uusi juttu! Kauan eläköön äidit!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tässä on äitin synnytyksestä kyse, ei omasta mutta silti ajattelin kertoa. Olin itse vielä nuori ja olin mennyt yöllä vanhempieni viereen nukkumaan ja kun heräsin aamulla huomasin että äiti ei ollut siinä nukkumassa ja kävin etsimässä äitiä, kun en löytänyt häntä kävin kysymässä iskältäni(oli siis vielä nukkumassa). Iskän vastaus oli (silmät vielä uniset): Joo äiti meni sinne sairaalaan synnyttämään sun pikkuveljeä. Eli tosiaan superäiti meni yksin sairaalaan ihan kuin olisi vaan kaupassa käynyt, oli niin rento ja tavallinen aamu synnytykselle. No mut ei mitään, varmaankin kun 7 lasta synnyttänyt niin ei ollut niin uusi juttu! Kauan eläköön äidit!

Sulla on varmasti hieno äiti, hyvin mahdollista, että superäiti, kaikkea hyvää teille molemmille ja koko perheelle. Tästä tarinasta vaan se superius ei sinänsä tullut ilmi. Kun synnytys alkaa, niin ei voi valita, synnyttääkö vai ei tai onko hyvä ajankohta sille, oli sitten rento ja tavallinen aamu tai synkkä ja myrskyinen yö. Itse asiassa todennäköisesti aamu ei ollut äidillesi ollenkaan rento tai tavallinen vaan pikemminkin kivulias ja ikimuistoinen. Rento se vaikutti olevan pikemminkin isällesi, joka pystyi nukkumaan, kun vaimo oli synnyttämässä.

Kun synnytys käynnistyi, sun äidille ei jäänyt paljon vaihtoehtoja: joko lähteä synnyttämään tai jäädä kotiin synnyttämään. Sinänsä vähän eri asia kuin kaupassa käynti, jossa joko lähdetään kauppaan tai sitten ollaan käymättä kaupassa. Isäsi ei varmaan voinut lähteä mukaan, koska häntä tarvittiin kotona vahtimassa teitä lapsia. Perheen ulkopuolista lapsenvahtia olisi voinut olla hankala saada, koska toisaalta teitä lapsia oli monta ja toisaalta synnytys oli todennäköisesti niin nopea, ettei äiti olisi halunnut odottaa vahtia. Isä olisi voinut odottaa myös kotona lapsenvahtia ja mennä sitten perässä, eli joko lapsenvahtia ei olisi saanut, äiti ei halunnut isääsi synnytykseen tai isä ei halunnut mukaan synnytykseen.  Ihan normaali tilanne, kun syntyvä lapsi ei ole esikoinen.

Hävettäävieläkin

Kätilö kysyi minulta synnytyksen jälkeen että haluanko käydä suihkussa? Rankan kokemuksen jälkeen olin pökerryksissä enkä pystynyt huimauksen vuoksi kävellä jne joten kieltäydyin (Kätilö olisi avustanut), tähän mieheni sanoi että minä voisin käydä.. Niinpä hän kävi hakemassa huoneesta hiusvahapurkin ja paineli synnytyssalin suihkuun, laittoi hiuksensa ja oli "freesi" kun työnsi minut pyörätuolilla ulos synnytyssalista. Täytyy sanoa että silloin kyllä meikäläinen meinasi hävetä silmät päästänsä..

Vierailija

Synnytys kesti 86h rajujen suoistusten alusta vauvan syntymään. Toisen tai kolmannen yön jälkeen mies valittelee mulle että hän nukkui "vähän levottomasti kun sä pyörit koko yön". Olin valvonut jo sen pari yötä niiden supistusten kanssa, sai kuulla kunniansa.
Synnytyssalissa ryysti ilokaasua, ja kun aloin huitoa että supistus alkaa nyt se maski tänne ja muuten vähän helvetin äkäseen niin tää sankari jatkaa imemistä ja nostaa mulle sormea "odotas hetki" - eleenä... Ei raukka tajunnut että ei oo muuten hetkeäkään aikaa odottaa.
Valitteli koko sairaalassaoloajan että hänen kivekset sattuu kun ei ole harrastanut seksiä moneen päivään.
Jollain muulla oli sama, eli kun hän yritti tukea mua ponnistusvaiheessa niskasta joudun ponnistusten välissä huitomaan ja karjumaan että irti sieltä kun mies ihan jännityksessä eikä ihan tajua omia voimiaan.

Vierailija

Edelliseen lisään vielä, että meillä oli käynnistysaika siis tiistaina, supistukset alkoi lauantaina. Mies lähti töihin tiistaiaamuna ja sanoi tulevansa synnärille. Perusteli tän myöhemmin että kun häntä jännitti niin kovasti.
Ai perkele että sua jännitti? No voi että sentään.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat