Vierailija

Olipa pikkuinen oravanpoika

kotona Kuuselassa.

Pitkät sen korvat ja pörröinen häntä

pystynä keikkumassa.

Osasi hyppiä puusta puuhun,

kuoria käpyjen siementä suuhun.

Oksilla mukana siskot ja veikat

leikissä vilkkahassa.



Miten laulu jatkuu? Muistaako kukaan? Auttakaa, kiitos! :)

Kommentit (11)

Olipa pikkuinen oravanpoika

kotona Kuuselassa,

pitkät sen korvat ja pörröinen häntä

pystyssä keikkumassa.

Osasi hyppiä puusta puuhun,

kuoria käpyjen siementä suuhun,

oksilla mukana siskot ja veikot

leikissä vilkkahassa.



Olipa vieressä Metsolan Otson

koti ja valtakunta,

kammion seinänä kaatunut honka

ja kattona kerros lunta.

Lumessa reikä niin pyöreä juuri

oravanpojalle ihme suuri.

¿Tuostapa kurkistan ikkunasta

Metsolan Otson unta!



Huuteli huolekas oravaäiti:

¿Vaara on reiän suulla!¿

Eipä se tahtonut, tuhma lapsi,

äitinsä neuvoja kuulla.

¿Enpähän pelkää, katson kerran,

viivyn pienoisen hetken verran,

kohta jo hyppelen äitini luona

kotona oksapuulla¿.



Rapsahti hanki, havahtui Otso,

ravisti peittoansa,

kirposi katto ja kohosi kämmen

mahtava piilostansa.

Olipa kämmen se suurenläntä,

mahtui siihen pörröinen häntä,

sen sieppasi Otso ja pallona metsään

lennätti vierahansa.



Siinä nyt pikkuinen oravanpoika

lumessa itkien rämpi,

vaivoin pääsi Kuuselan pirttiin,

häveten sänkyyn kämpi:

¿Toiste en katsele karhun tupaa,

toiste en lähde ilman lupaa,

minä olen pikkuinen oravanpoika,

äiti on tietävämpi¿!

Vierailija

Olipa pikkuinen oravanpoika
kotona Kuuselassa.
Pitkät sen korvat ja pörröinen häntä
pystynä keikkumassa.
Osasi hyppiä puusta puuhun,
kuoria käpyjen siementä suuhun.
Oksilla mukana siskot ja veikat
leikissä vilkkahassa.

Miten laulu jatkuu? Muistaako kukaan? Auttakaa, kiitos! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olipa vieressä Otsolan veikon

koti ja valtakunta,

kattona kuusi ja seinänä honka, kattona kerros lunta.

Siitåpä kurkisti oravanpoika: Tuossa on karhun tupa.Tuttupa tuo, vieraissa käyn siihenpä lienee lupa"

Silloinpa heräsi otsokarhu, nousi piilostansa, kohosi katto ja nousipa kämmen

ulos vei vierahansa..Mahtuipa siihen pikkuinen häntä, oravan heitti se

pesästänsä.

Siinä nyt pikkuinen oravanpoika itkien kotiin kämpi,

vaivoilla pääsi se Kuuselan pirttiin, häveten sänkyyn rämpi.

"Toiste en lähde ilman lupaa,

toiste en katsele karhun tupaa.

Minä olen pikkuinen oravanpoika,

Äiti on viisahampi"

-olen jo yli kuudenkymmenen ja kuulin tämän pienenä, joten virheitä saattaa olla.

 

vaivoiipesästänsä.

Siinäpä pikkuinen oravanpoika itkien kotiin kämpi,

 

 

 

 

 

 

epä kurkistan, Äiti ei tiedä -ä nyt pikkuinen oravanpoika

itkien kotiin rämpi

vaivoilla se pääsi Kuuselan pirttiin sänkyhyn itkien rämpi.

"Toite en katsele karhun tupaa,

toite en lähde mä ilman lupaa.

Minä olen pikkuinen oravanpoika, Äiti on viisahampi".

Vierailija

Olipa pikkuinen oravanpoika
kotona Kuuselassa.
Pitkät sen korvat ja pörröinen häntä
pystynä keikkumassa.
Osasi hyppiä puusta puuhun,
kuoria käpyjen siementä suuhun.
Oksilla mukana siskot ja veikat
leikissä vilkkahassa.

Miten laulu jatkuu? Muistaako kukaan? Auttakaa, kiitos! :)

Vierailija

Olipa pikkuinen oravanpoika
kotona Kuuselassa.
Pitkät sen korvat ja pörröinen häntä
pystynä keikkumassa.
Osasi hyppiä puusta puuhun,
kuoria käpyjen siementä suuhun.
Oksilla mukana siskot ja veikat
leikissä vilkkahassa.

Miten laulu jatkuu? Muistaako kukaan? Auttakaa, kiitos! :)

Matias

olipa lähellä metsolan otson koti ja valtakunta.

kammion seinänä kaatunut honka, kattona kerros lunta.

lumessa reikä, pyöreä juuri, oravanpojalle ihme suuri.

tuostapa kurkistan ikkunasta metsolan otson unta.

Huuteli huolekas oravaäiti, vaara on reijän suulla!

Eipähän tahtonut, tyhmä lapsi, äidin neuvoa kuulla.

Enpähän pelkää, katson kerran, viivyn vain muutaman hetken verran.

Ravahti hanki, havahti otso, ravisti peittojansa, kirposi katto,

kohosi kämmen äkkiä piilostansa.

Sieppasi otso ja pallona metsähän lennätti vierahansa.

Siinä nyt pikkuinen oravanpoika lumessa itkien rämpi

vaivalla pääsi kuuselan pirttiin, häveten sänkyyn kämpi.

Toisten en lähde ilman lupaa, toiste en katsele karhun tupaa.

Minä olen pikkuinen oravanpoika, äiti on tietävämpi.

9090

Matias kirjoitti:
olipa lähellä metsolan otson koti ja valtakunta.

kammion seinänä kaatunut honka, kattona kerros lunta.

lumessa reikä, pyöreä juuri, oravanpojalle ihme suuri.

tuostapa kurkistan ikkunasta metsolan otson unta.

Huuteli huolekas oravaäiti, vaara on reijän suulla!

Eipähän tahtonut, tyhmä lapsi, äidin neuvoa kuulla.

Enpähän pelkää, katson kerran, viivyn vain muutaman hetken verran.

Ravahti hanki, havahti otso, ravisti peittojansa, kirposi katto,

kohosi kämmen äkkiä piilostansa.

Sieppasi otso ja pallona metsähän lennätti vierahansa.

Siinä nyt pikkuinen oravanpoika lumessa itkien rämpi

vaivalla pääsi kuuselan pirttiin, häveten sänkyyn kämpi.

Toisten en lähde ilman lupaa, toiste en katsele karhun tupaa.

Minä olen pikkuinen oravanpoika, äiti on tietävämpi.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat