Nyt tuli moka. Ideoita?

Vierailija

Kaksi vuotta sitten olin valmis eroamaan (avoliitosta) ja jatkamaan yksinhuoltajana (poikamme silloin 1,5v.) todella raskaiden parisuhderiitojen, odotus- ja vauvanhoitoaikojen päätteeksi. Mieheni kuitenkin vihdoin kosi (sanoi että olisi "oikein" olla lapsensa äidin kanssa naimisissa, suostuin tähän sillä näin siinä mahdollisuuden parisuhteen ja perheemme kehittämiseen. Uskoin että mies olisi tosissaan sitoutumassa minuun ja lapseen. Häiden jälkeen minulla alkoi vauvakuume ja hinku saada toinen lapsi (ikäkin painoi päälle ja olimme sopineet kahdesta lapsesta ihan suhteemme alussa). En ollut alkanut käyttää ehkäisyä ensimmäisen raskauden jälkeen joten toivoin raskautuvani helpostikin, mutta näimpä ei käynytkään (harrastimme seksiä muutenkin harvoin). Mieheni kävi kuitenkin paljon ulkona ja matkusteli usein, minä aina kotona lapsen kanssa. Koin että naimisiin meno ei ollut rauhoittanut/vakavoittanut/sitouttanut häntä perheenisäksi niinkuin olin toivonut. Yhtenä heikkona hetkenä tapasin erään entisen miestuttavani ja päädyimme sänkyyn. Tämä tapahtui muutama päivä ennen menkkoja (olisi pitänyt ottaa se jälkiehkäisyilleri!!!) joten en ajatellut siitä sen nempää. Myöhemmin kuusta jatkoin yrityksiä mieheni kanssa. Kun oli viimein raskaana, jossain ultrassa mittatulokset viittasivat että olinkin hedelmöittynyt aikaan jolloin tapasin tätä miestuttavaani. Tiesin heti että näin asia oli, lapsi olisi hänen. Nyt kun lapsi on 10kk niin ei asiasta ole epäilystäkään. Aviomiehelleni en uskalla kertoa (vielä), mutta imetyshormoonityhmyyksissäni kerroin tälle miestuttavalleni, joka järkyttyi täysin eikä halua olla enää missään yhteydessä (ihmetteli vain että "mutta sähän käytät pillereitä?"). Olin kertonut hänelle että avioitumisesta huolimatta liittomme/perheelämämme ei toiminut, mutta että silti toivoin toista lasta ikäsyistä.

Nyt olen käännekohdassa jossa rakentavat kommentit/neuvot voisivat auttaa. Ei olisi ehkä pitänyt avioitua ensimmäisen lapseni isän kansa lainkaan, sillä ero näyttää hyvin todennäköiseltä. En halua pitää nykyistä miestäni loputtomasti siinä uskossa että hän on myös toisen lapsemme isä (huomio: mieheni ei todellakaan elätä minua ja lapsia vaan parheemme peruskulut maksamme puoliksi + minä maksan yksin kaikki lasten ruoka, vaippa ja vaatemenot). En myös halua että toinen lapseni kasvaa ties miten isoksi luullen että nykyinen mieheni on hänen isänsä. En halua toisen lapseni isältä elatusmaksuja ym taloudellista tukea, vaan mahdollisesti sitä että haluaisi tavata edes joskus (oma suhteeni isääni oli tällainen, vanhempieni eron jälkeen kun olin 5v. tapasimme ehkä kerran vuodessa). Tilanne on ikävä, mutta rakastan lapsiani, en halua nykyiselle miehellenikään mitään pahaa, en vain jaksa olla hyvä vanhempi jos hän vain viettää enemmän tai vähemmän poikamieselämää, mutta yksinhuoltajaksi kahden lapsen kanssa jääminenkin askarruttaa.

Kommentit (4)

Vierailija

Aikamoisen sopan olet saanut keitetyksi. Sanoisin, että itse kertoisin totuuden ja samalla ehdottaisin avioeroa. Tämä tilanne satuttaa kaikkia osapuolia joka tapauksessa. En vain ymmärrä, miksi päästit tämän näin pitkälle.

Vierailija

Yksin olet vahvempi kuin, että olet huonossa suhteessa! Ja olet ihan oikeassa siinä asiassa, ettet halua lapsesi luulevan henkilöä isäkseen, jos hän se ei olekaan.



Voimia...

Vierailija

Aikamoinen kakku.

1) Pitäisi erota huonosta suhteesta

2) Tulipa hedelmöitettyä lapsi vieraan miehen kanssa

3) Tulipa möläytettyä asia biologiselle isälle

4) Lapsi kasvaa luulossa, että lähi-isä on biologinen isä

5) Lähi-isä ei tiedä asiasta vielä mitään.



Hengitä. Hätä ei ole tämännäköinen.

1) Mene vessaan, peilin eteen. Sano itsellesi ääneen "minä - rakastan - minua". Kaikki lähtee nyt siitä, että SINÄ olet vahva ja SINÄ selviät kyllä!



2) Valitse aika ja paikka huolellisesti ja kerro aviomiehellesi totuus. Turhia tunteilematta. Että näin kävi ja vauva on nyt toisen miehen ja että seuraavaksi edessä on DNA-testit.



3) Käykää DNA-testeissä.



4) Valmistaudu ottamaan kaikki tuuba miehen puolelta vastaan. Jos mies on tulistuvaa sorttia, varaudu muuttamaan evakkoon sukulaisten/tuttavien luo tai selvitä mahdollisten turvatalojen yhteystiedot



5) Vasta, kun lapsen biologinen isyys on vahvistettu, keskustelkaa aviomiehesi kanssa jatkosta. Jos mies haluaa kasvattaa lapsen omanaan ja saatte liiton toimimaan, niin mikäs siinä. Tietenkin lapselle ei saa valehdella - biologisesta isästä on kerrottava joskus. Mutta se ei ketään ojaan kaada, että lapsi pitäisi aviomiestäsi isänään, koska isä on juurikin se, joka vaihtaa vaippoja ja hellii ja hoivaa



6) Harkitkaa pariterapiaa. Jos jatko kiinnostaa yhdessä mutta resurssit ei riitä, mars perheneuvolaan juttusille.



7) Etsi tämä biologinen isä käsiisi uudestaan ja mene tapaamaan häntä kahden. Syö pillereitä ja varaa laukkuun kondomeja, ettei historia toista jälleen itseään ;) Selitä hänelle hänen oikeudet ja velvollisuudet - tärkeintä olisi hoitaa isyyden tunnustus ja dna-testi hänen kanssaan, että isyys voidaan vahvistaa. Hänen ei tarvitse maksaa elareita jos ei halua, koska sinä teit hänelle p*skasti pitämällä lapsen kysymättä häneltä lainkaan. Mutta lapsella on oikeus tietää isänsä. Joten se dna-testi olkoon "lahja lapselle" ja vaikka isukki olisi nyt haluton yhteistyöhön, voi parinkymmenen vuoden kuluttua mieli olla muuttunut. Ja nyt aikuisista viis: lapsen on saatava tietää juuristaan, aidoista juuristaan.



Siitä se sitten lähtee. Muutakaan et oikein voi. Tätä asiaa on turha vitkuttaa ja vetkuttaa ja on turha miettiä että haluanko olla kahden yh kun vahinko on jo tapahtunut. Yksinhuoltajia on ollut kautta aikain ja hyvin ovat selvinneet tähänkin saakka. Ennemmin yksin yh:na kuin kaksin huonossa parisuhteessa. Eikö?



Tsemppiä!

Vierailija

Kiitos kommenteista ja sinulle "Hommiin siitä!" erityiskiitos noin selkeästä ja jäsennellystä 'toimintasuunnitelmasta'. Suraan nyt sitä niin saatan asiat oikealle tolalle.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat