Huono omatunto opinnoista

Vierailija

Olen neljännen vuoden yliopisto-opiskelija ja lähetin eilen kandidaatintutkintopaperit tiedekuntaan. Olen aina opiskellut tavoiteajassa ja saanut hyviä tuloksia. Olen gradua ja maisteritutkinnon sivuaineopintoja vaille maisteri.





Yhtä asiaa jäin silti miettimään. Tein nyt alkavana syksynä yhden sivuaineeni perusopintokokonaisuutta jo kolmatta vuotta, enkä millään meinannut saada valmista. Tein 21/25 op, eli yhdestä kurssista jäi kokonaisuus kiinni. Olin käynyt sen kurssin, mutta saanut hylätyn. Olisin voinut uusia sen kurssin, ja siten koota perusopinnot kyseisestä aineesta, mutta päätin toisin. Jätin sen perusopintokokonaisuuden vaillinaiseksi ja kokosin tutkintoni.



Syy miksi en uusinut sitä koetta on se, että jokainen hetki tuon sivuaineen kurssien kanssa oli vastenmielistä, uuvuttavaa ja vaikeaa. Itkin usein, koska en vain tuntenut riittäväni mitenkään vaatimuksiin. Toki perusopintokokonaisuus olisi näyttänyt paremmalta papereissani, mutta olisiko se ollut sen arvoista? Jos olisin uusinut kurssin, siihen olisi mennyt vähintään 1,5kk ja tolkuttomasti työtä, yöttömiä öitä ja pelkoa läpipääsemisestä. Kurssin uusiminen olisi myös syönyt aikaa graduni teolta, jonka tekeminen lähti vasta äskettäin hyvin käyntiin.



Tätä perusopintokokonaisuutta tuskin tullaan koskaan vaatimaan tulevissa työpaikoissani, se vain lähinnä "kuuluu sivistykseen". Tunnen vuoronperään katumusta siitä, että "luovutin", mutta onnea siitä, että olen vihdoinkin kandi kaikkien vaikeuksien jälkeen. Eikö minun kannatakin olla tyytyväinen saavutukseeni ja jatkaa eteenpäin, sen sijaan että itkisin tuota yhtä kurssia koko loppuelämäni ja potisin huonoa omatuntoa siitä?

Kommentit (2)

Vierailija

Sanoisin, että ole tyytyväinen itseesi, koska olet kandi! Yhden kurssin takia ei kannata menettää puoleksitoista kuukaudeksi yöuniaan, ellei tuo kurssi edes ole tärkeä. Olet kovin ankara itsellesi! Voit aivan rauhassa olla tyytyväinen itseesi. Onnittelut vielä kandiksipääsyn johdosta!



T: Tuleva sairaanhoitaja -88

Vierailija

Minulla yliopistovuosi nro 9 menossa. Syy siihen on opiskeluaikana syntyneet 4 ihanaa lasta. Alkuopinnot meneivät loistavasti, kunnes toisen lapsen synnyttyä tahti alkoi hiljentyä. Nyt kaikki muut paketissa paitsi....gradu, jonka aloitus suunniteltu ensi syksylle. Sekin välillä pelottaa, mutta pyrin ryhdistäytymään ajatuksissani aina välillä. Tsemppiä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat