Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kolmas poika tulossa :( :)

Vierailija

Juuri käytiin ultrassa ja kolmas poika on siis tulossa meidän perheeseen.



Olo on sekava ja surullinenkin, sillä tämä merkitsee sitä ettei musta ikinä tule tytön äitiä. :(



Toisaalta olen onnellinen, sillä pikkumiehellä oli kaikki kohdallaan, tosi tarkasti tutkittiin sydän, munuaiset yms. Ja ihania ovat nuo jo perheessä olevat pojat...



Kertokaa muut, joilla on kolme samaa sukupuolta olevaa lasta, kuinka selvisitte "surutyöstä"?



Teidä, että siinä vaiheessa kun vauva syntyy tämä sukupuoliasia on mulle jo itsestään selvä, että tottakai vauva on poika, eihän hän olisikaan voinut olla tyttö. Mutta näin tuoreeltaan asia vaatii käsittelyä, kun yksi näkymä elämästä pyykiytyy pois...

Sivut

Kommentit (56)

Vierailija

Mulla kaksi poikaa ja tiedän etten koskaan tule saamaan lisää lapsia enkä koskaan saamaan sitä tyttöä. Toivoimme toisen lapsen kohdalla, että hän olisi tyttö, mutta hyvin nopeasti totuin ajatukseen, että poika tulossa. Tiesimme myös etukäteen sukupuolen. Nyt vauvan ollessa puolivuotias en osaisi muuta kuvitellakaan kuin, että on poika. Mun pojat :)

Vierailija

Minä ainakin toivoin esikoisesta poikaa. Nyt toivon pelkästään lasta.



Eikö kannattaisi olla onnellinen siitä, että ylipäätänsä saa lapsen? Olen miettinyt aika paljon sitäkin, että onko ihmisellä oikeutta toivoa edes tervettä lasta. Saatikka sitten vielä tiettyä sukupuolta.



Ole onnellinen, että ylipäätänsä saat lapsen.

Vierailija

ei tosin yritettykään. Mutta kolmas poika sai alkunsa 5 päivää ennen ovulaatiota.





Lainaus:

jos ei ole viitsinyt seurata ovalaationsa ajankohtaa. Itse sain ekan pojan seksistä ovulaatiopäivänä, toisen tytön seksistä viitisen päivää ennen ovulaatiota, ja kolmannen pojan seksistä ovulaatiopäivänä/päivää ennen. Onnistumisprosentti 80.



Mulle tosin olisi kelvannut sekin, että kaikki olisivat olleet poikia.

Vierailija

Ääneen ei kannata kovin sitä huudella mutta nyt kun kolmas poikamme on jo 3.5 vuotias niin olen sittenkin todella iloinen siitä, että meillä on kolme poikaa. Kaikki ovat luonteeltaan aivan erialaiset mutta kaikilla kolmella on ne samat poikajutut. Kuinka ulkopuoliseksi tuntisikaan itsensä se perheen ainoa tyttö?? Alkushokki kesti mulla noin vuoden, nyt en oikeasti haluaisikaan edes tyttöä!!

Vierailija

vaikeasta aiheesta. Sinulla on täysi oikeus suruun ja surutyöhön, se ei todellakaan ole tulevalta lapseltasi pois... päinvastoin on fiksua käsitellä tällaiset asiat etukäteen.

Itse sain juuri kolmannen lapsen, meillä on nyt kaksi poikaa ja yksi tyttö. Pienin siis tyttö. Totta kai olin ultrassa jo suunniltani onnesta, kuultuani että saan tytön, mutta samalla surumielinen siitä, että en saa enää poikaa (tämä vauva meillä on viimeinen). Järjetöntä tiedän kyllä, mutta minkä sitä tunteilleen mahtaa.

Vierailija

Mulla on myös kolme poikaa. Valitettavasti nainen toivoo aina tyttöä eikä kukaan, jolla on yksikin tyttö, voi tietää, miltä tuntuu tieto siitä, ettei koskaan voi viedä sitä kaikkea äiti-tytär-sukujatkumoa eteenpäin. Itse selvitin kolmennan lapsen sukupuolen etukäteen, jotta voisin tehdä surutyön valmiiksi. Kylläpä itkinkin! Toki yritin muille vitsailla asiasta, mutta kaikkiaan pari vuotta meni, ennen kuin hyväksyin asian täysin. Nyt kyllä, kun kuopus on 5v, olen erittäin ylpeä katraastani. Kaikki ovat upeita miehiä enkä kaipaa mitään tyttöhömppää meille ollenkaan. On ihanaa kulkea poikien kanssa ulkona, ulkomailla, missä vaan, ja aina saa ihailevia katseita osakseen (ainakin silloin, kun pojat käyttäytyvät eivätkä ole juuri ojasta nousseita... :).

Tietenkin lapsen terveys on tärkeää, vaikka monien sairauksien kanssa pystyykin elämään. Kuinka monesti mietin esim. sitä, että mikä tahansa vamma tai sairaus olisi ollut parempi, jos lapsi vaan olisi ollut tyttö. Nämä asiat eivät ole yksiselitteisiä eikä toisen epäonni tee toisen tuskaa yhtään pienemmäksi. Ei siis pidä potea huonoa omaatuntoa ajatuksistaan!



Toivotan sulle onnea ja iloa raskaudestasi ja ylpeyttä pojistasi. Jonain päivänä nautit heistä täydestä sydämestäsi, mutta siihen asti tarvitset kaiken tuen esim. mieheltäsi. Ja ajattele kuitenkin, kuinka kätevää on saada siirtää esim. luistimet, sukset, takit jne pojalta seuraavalle! Eikä tartte hankkia koko repertuaaria bratzeja eikä barbeja, muutama riittää...

Vierailija

Mutta täällä pyöriessäni olen törmännyt tohon että, surraan kun on vaan sitä kun on vaan tyttöjä/poikia. Onko se oikeesti niin tärkeää että tosiaan pitää olla kumpiakin? Tuleeko joku loppuelämän suru kun ei oo kun toista sukupuolta? jos niin on, niin sitten mä olen todella onnekas.

Vierailija

niin sain kyllästymiseen asti kuulla, myös näitä, toivottavasti se on poika-kommentteja. Itse en toivonut erityisesti poikaa. Itse asiassa tyttö olisi tuntunut helpommalta vaihtoehdolta. Kolmas lapsi oli sitten poika ja syntymän jälkeen tuli sitten näitä onneksi vauva oli poika -kommentteja. Alettiin niihin sitten miehen kanssa vastailla että itse asiassa toivottiin kyllä tyttöä, kun ärsytti niin nuo kommentit. Oikeesti mulle ei ollut mitään väliä kumpaa sukupuolta kolmas lapsi olisi.

Vierailija

Meillä on kaksi tyttöä ja kolmannen lapsen sukupuolesta ei ole tietoa. Minä tykkän tosi paljon ihanista tytöistäni ja toki miehenikin mutta hän toivoo kovasti poikaa. Tosin kun nimiä mietittiin hän sanoi kyllä että turha miettiä pojalle nimeä kun tyttö se on taas. Jos saamme neljännen lapsen niin sekin on tervetullut joten voihan se olla että siihen porukkaan tulisi jo yksi poikanenkin. Itse en koe sitä poikaa tarpeelliseksi mutta ymmärrän hyvin että mieheni toivoo sitä poikaa ja toivon mieheni vuoksi että meille vielä tulisi se poikakin.



Vaikka itse olen alunperin kannattanut "sukupuoletonta" kasvatusta siten että tytöilläkin on autoja yms. eikä kannusteta vain hoivaleikkeihin mutta kyllä nyt on näkyvillä niin stereotyyppiset tyttöjen piirteet. Ovat prinsessoja ja pikkuäitejä ja puhuvat että sitten kun he ovat äitejä yms. Varmaan pojilla on myös omat pikkumiehen piirteensä hyvin varhain myös. Jotenkin ekan kohdalla sillä ei ollut merkitystä kunhan oli vauva, mutta tässä on tajunnut että sukupuoli on aika iso asia kuitenkin kun katselee noita lasten touhuja.

Vierailija

Minulla tai siis meillä on KUUSI poikaa, ja jokaisessa raskaudessa olen salaa toivonut tyttöä. Lapsia ei ole sukupuolen takia tehty, olen halunnut suurperheen. Nyt hieman houkuttaisi ajatus seitsemästä veljeksestä, en vaan oikein tiedä jaksaisinko tai uskaltaisinko. Kuopus on erityislapsi.



Mutta nyt kun isot ovat murrosikäisiä huomaan miten erilaisessa maailmassa elämme. isän kanssa voi lähteä leffaan jne, mutta eipä meillä hirveästi ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Olisi ihana lähtweä tyttären kanssa ostoksille, eikä väkisin raahata poikaa vaatekauppaan=)



Kyllä minä kehtaan sanoa, että surettaa kun ei sitä tyttöä ole. Ei se rakkauttani näihin poikiin vähennä.Enkä tietenkään yhtään poikaani tyttöön vaihtaisi

Vierailija

ettäkö mikä tahansa vamma tai sairaus olisi parempi kuin poikavauva. Jaa. Sairaan tytön äitinä en ymmärrä tätä ajatuksen juoksua. Itse asiassa se tuntuu tosi pahalle. Mutta ajatushan se vain onkin, on sitä itsekin tullut ajateltua vaikka mitä, kuten miksi sairaan tyttöni piti joutua syntymään, eikö parempi olisi ollut toisin jne. Tyttö tietysti on maailman rakkain.



Ap:lle haluaisin sanoa että kun sinulla on kolme poikaa, niin perheeseenne liittyy varmasti vielä tyttöjäkin jossain vaiheessa - tämäkin suhde voi olla antoisa, sellainen jota tytön äiti ei tule välttämättä tuntemaan.



Itse en saa enää lapsia - en tyttöjä enkä poikia, ja siinä on surutyötä, enkä ole kyllä osannut surra sitä sukupuolen takia... Kukin tavallaan.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat