Tuuppasin pojan pään tyynyyn, osuikin sängynpäätyyn kovasti..

Vierailija

Nanosekunnissa nousi kuhmu takaraivoon tuonne aika ylös, miten h*lvetissä mä voinkaan olla näin huolimaton ja tyhmä?! Poika 2v. Itki kuin tulessa makaava viitisen minuuttia ja rauhoittui syliin ku painoin päätä kylmällä. Sängynpääty kovaa puutaki vielä..



Ja että näin nyt tuuppia pientä, niin paha mieli.. Itkien pyytelin pieneltä anteeksi, ettei ollut tarkoitus. Voiko tuosta koitua jotain, ja miksi se kuhmu nousi niin nopeesti?



Surkea äiti-ihminen

Kommentit (5)

Vierailija

Kunhan et ota tavaksi. Huolimaton huitaisukin on yleensä ensimmäinen askel suhdeväkivaltaan ja sitä kautta perheväkivaltaan. Iskut muuttuvat "huolimattomista" kovemmiksi ja sitä kautta sattuvimmiksi. Ja lopulta ollaan alistamassa väkivallalla vain, koska pystyy siihen.



Eli et ota tavaksi muutenkaan fyysistä pakottamista. Paikallaan saa pitää, mutta retuuttaminen, töniminen, tuuppiminen ja suoranainen pakottaminen riuhtoen ovat huonoja juttuja.



Tietyn tasoinen jämäkkyys on tietysti hyvästä (joskus on vain pakko pitää kädestä kiinni tai ottaa kainaloon ja kantaa suorinta tietä pois kaupasta jne.), mutta silloin mennään pieleen jos tahtoa ei saa läpi ilman fyysistä pakottamista.

Vierailija

Maailman söpöin mutta niiin itsepäinen! Uhma alkoi pari kuukautta sitten ja olen huomannut että jos itse pysyn rauhallisena niin lapsikin rauhoittuu. Jossain vaiheessa. Meidän perheeseen kuuluu myös pieni vauva joten hermot ovat välillä melko kireällä univelan takia. Mutta tuuppia EI SAA, olla kovakourainen EI SAA! Huutaa ei saa. Vaikka olisit kuinka väsynyt. Teit yhden virheen, älä tee sitä uudestaan. Yritä tehdä nukkumaanmenosta mukavan ja rauhallisen. Jos lapsi nousee seisomaan sänkyynsä 20 kertaa, laitat hänet nätisti makuulle 20 kertaa ja sanot rauhallisesti esim. "Nyt nukutaan, laita pää tyynylle, tutti suuhun ja simmut kiinnni". Tämä on toiminut meillä, nyt tyttö osaa nukahtaa itse, käyn välillä katsomassa ja silittämässä mutta en puhu turhia enkä komentele tai tiuski. Joskus siihen menee 40 minuuttia. Ei voi mitään. Lapsilla on erilainen temperamentti mutta kaikki nukahtavat jossain vaiheessa! Jos pysyt positiivisena ja rauhallisena se tarttuu lapseen:) Kaikki äidit ovat välillä ihan poikki mutta lapset ovat pieniä niin lyhyen ajan, yritetään nauttia siitä ajasta täysillä:)

Vierailija

Kaikille sattuu joskus tuollaista, uskoisin.

Minullekin on sattunut, esim. lapsi riuhtoi itsensä sylistä irti kun raahasin kotiin ja pää osui lattiaan. Siitä tulee kamala olo, kun jotain käy.

Mutta kuten joku jo sanoi, älä ota tavaksi. Näistähän me opimme ja seuraavalla kerralla ehkä käytämme mita keinoja.

Vierailija

En todellakaan aio ottaa tavakseni. Tuli niin paha mieli tuosta, yleensä lapsi nukahtaa itsekseen sänkyyn ihan rauhassa, yleensä myös pysyn rauhallisena tilanteessa, etenkin juuri nukkumaanmenon aikaan.



Yöllä en silmääni ummistanut, herättelin poikaa varalta pari kertaa. Pari kertaa heräsi yöllä, "pipi" hän sanoi ja jatkoi unia.



Omatunto soimaa todella pahasti edelleen, olen kuitenkin jälleen viisaampi. Ensimmäinen ja taatusti viimeinen kerta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat