Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko minulla asenneongelma kun loukkaannun miehen neuvomisista?

Vierailija

Miehelläni on tapana neuvoa minua noin 5-10 kertaa päivässä eri asioissa, joissa ei ole mitään väliä miten ne tekee, tapoja on erilaisia.



Mies on neuvonut mm. miten pitäisi leikata paprikaa, oikein, miten pitäisi mopata lattiaa oikein, millä tavalla pitäisi suihkuverho asetella suihkussa käynnin jälkeen, yms. yms. Tuntuu että mies ihan koko ajan sivusilmällä vahtii mitä teen ja miten, että pääsee huomauttamaan sarkastisesti tai niin kuin tänään, hymyilemällä vinosti kun tein jonkun asian eri tavalla kuin hän olisi tehnyt.



Minusta tuo on lievää henkistä väkivaltaa, minä en osaa enää olla rennosti mieheni seurassa kun mietin mitä taas teen hänestä väärällä tavalla.



Mies ei mielestään tarkoita pahaa, mutta minua tuo loukkaa. Kun ei mieskään osaa kaikkea, minä hoidan suurimman osan kotitöistä ja kannan arjen pyörityksestä muutenkin vastuun suurimmaksi osaksi, mies on mielestäni huomattavasti laiskempi ja saamattomampi kuin minä, mutta silti minä en koskaan neuvo häntä yhdentekevissä asioissa, tai huomauttele.



Miehen mielestä minussa on vika, olen liian herkkänahkainen, ettei mitään uskalla sanoa.



Näinkö on oikeasti, olisiko viisainta vaan kuunnella hymyillen miehen neuvomista ja ohjeistusta, ja myös tehdä niin kuin hän kehottaa, ihan vain siksi että sopu säilyisi?



Usein kyllä teenkin, on ollut aika iso homma painaa mieleen monen monia asioita joita kotona pitää tehdä juuri tietyllä tavalla ettei tule huomauttelua. Mutta usein kyllä hermostunkin.



Olisi kiva kuulla miltä asia kuulostaa ulkopuolisen korvin? Tuo on meidän suhteemme suurin ongelma.

Kommentit (6)

Vierailija

Tuo on sellainen juttu johon on ulkopuolisen vaikea sanoa yhtään mitään kun on kuullut vain toisen osapuolen näkemyksen. Miestäsi voi ihan oikeasti rassata kun teet jotain "väärin", eikä neuvominen ole tarkoitettu vittuiluksi. Vastaavasti on täysin ymmärrettävää että jatkuva neuvominen ei ole mielestäsi kohtuullista.



Eihän tuohon auta kuin keskustelu, tarvittaessa kolmannen osapuolen fasilitoimana.

Vierailija

Lainaus:

Miehelläni on tapana neuvoa minua noin 5-10 kertaa päivässä eri asioissa, joissa ei ole mitään väliä miten ne tekee, tapoja on erilaisia.



Mies on neuvonut mm. miten pitäisi leikata paprikaa, oikein, miten pitäisi mopata lattiaa oikein, millä tavalla pitäisi suihkuverho asetella suihkussa käynnin jälkeen, yms. yms. Tuntuu että mies ihan koko ajan sivusilmällä vahtii mitä teen ja miten, että pääsee huomauttamaan sarkastisesti tai niin kuin tänään, hymyilemällä vinosti kun tein jonkun asian eri tavalla kuin hän olisi tehnyt.



Minusta tuo on lievää henkistä väkivaltaa, minä en osaa enää olla rennosti mieheni seurassa kun mietin mitä taas teen hänestä väärällä tavalla.



Mies ei mielestään tarkoita pahaa, mutta minua tuo loukkaa. Kun ei mieskään osaa kaikkea, minä hoidan suurimman osan kotitöistä ja kannan arjen pyörityksestä muutenkin vastuun suurimmaksi osaksi, mies on mielestäni huomattavasti laiskempi ja saamattomampi kuin minä, mutta silti minä en koskaan neuvo häntä yhdentekevissä asioissa, tai huomauttele.



Miehen mielestä minussa on vika, olen liian herkkänahkainen, ettei mitään uskalla sanoa.



Näinkö on oikeasti, olisiko viisainta vaan kuunnella hymyillen miehen neuvomista ja ohjeistusta, ja myös tehdä niin kuin hän kehottaa, ihan vain siksi että sopu säilyisi?



Usein kyllä teenkin, on ollut aika iso homma painaa mieleen monen monia asioita joita kotona pitää tehdä juuri tietyllä tavalla ettei tule huomauttelua. Mutta usein kyllä hermostunkin.



Olisi kiva kuulla miltä asia kuulostaa ulkopuolisen korvin? Tuo on meidän suhteemme suurin ongelma.


Kylläpä kuulostaaki tutulta,seurustelin vuoden verra yhe akan kanssa joka oli juurikin tuommoinen kuin kirjoituksessas mainittit..hermoheikoks siinä kyll tuli- ku ei oikeen mitään muka osannu tehä semmosel tavalla, ettei sitte ois akkaollu turpa mutrussa..aikani kattelin ja koitin olla joviaali..onneks se piina päätty sitte toss jokune kuukausi sitte. AAAAH !! Ei ikinä enää sen luontosta akkaa - jos merkkejä ilmenee ni ulko ovesta pääsee myös poispäin.. ;)!!!

Vierailija

auttaisiko jos juttelisitte ihan kahden kesken asiat selviksi. Itselläni oli miseheni kanssa melkoisia ongelmia kuten se, että hän laittoi aina ihan järkyttävät nahkabootsit jalkaan aina kun menimme asioille ja loukkaantui, jos asiasta mainitsin. Ensin laitoin kännykät äänettömälle ja varmistin, ettei mikään voisi häiritä meitä, sitten sanoin miehelle että tulisi olkkariin niin juteltaisiin. Ensin kerroin etten tahallani aio vittuilla, ja koko keskustelu menikin sitten tosi asiallisesti. Näin me saatiin välit selviksi. Auttaisiko sama teitä?

Vierailija

Ei loukkaantumisesi ole tietenkään mikään asenneongelma. Tuollainen naputus syö ketä tahansa ja sen takia se pitää saada loppumaan. Vaikkei miehesi todellakaan välttämättä ilkeyttään noin toimikaan. Miehes kuulostaa vähän pedanttiselta ja "ylirationaaliselta". (häntä voi oikeasti häiritä, ettei asiat tapahdu hänen mielestään järkevimmällä tavalla). Tai sitten jäänyt outo opettaja-moodi päälle. Hän voi muuten olla työpaikalla hyvä mies; tinkimätön ja tarkka. Mutta uskoisi mieheskin hyötyvän, jos ymmärtäisi kompromisseja ihmisten kesken. Varmaan se opettaa sinua niin kauan, kun et sano et lopettaa.



Jos et usko keskusteluun, niin toinen mahdollisuus on sanoa suoremmin itse tilanteessa - ystävällisesti mutta tiukasti. (ei se mies siihen kuole) Kummassakin tapauksessa pitää olla luja ja olla asialliset sanat valmiina miehesi järkeilyyn ("Mutta kun etkö ymmärrä, et se on paras tapa ja järkevintä..." or whatever).



Heitä ensimmäiseksi kaikki syyllisyydentunteet hemmettiin ja pidä puoles - ehkä se miehesi viimein oppii, että maailma ei ole eikä tarvitse olla täydellinen paikka viimeistä nippeliä myöten. Ehkä oppii vähän löysäämään itsekin.

Uusimmat

Suosituimmat