Miten mä ojennan naapurin mukulan vanhempia....?

Vierailija

Nelivuotias naapurintyttö ulkoilee yksin pihalla (rivari). Ei pärjää yksin, siis pitäisi keinuttaa, auttaa, leikittää, puhaltaa pipeihin, solmia kengännauhat jne. Siis on niin tarvitsevainen, että mun omille (kolme mukulaa) ei meinaa jäädä suun vuoroa!!!



Lykkäävät mimmin aina pihalle kun me olemme siellä.... Ja puhuvat aina kuinka iso (iso onkin, suorastaan valtava) ja taitava on...



Miten tämän asian hoitaisi tahdikkaasti. Jos lähdemme puistoon pakoon, tämä käy äkkiä kysymässä saako hänkin mennä, ja yllättäen saa luvan... Miten ne aattelee että mä pärjään sen kanssa, en jaksa edes nostaa sitä.

Kommentit (4)

Vierailija

Täytyy ottaa asia puheeksi vanhempien kaa - toivoen ettei sitten oo välit pilalla.



Tyttö on mukava, ja jaksaisin kyllä kuunnella, mutta tunnen oloni hätäseksi ja stressaan, omissakin (pieniä, vanhin 5 v ) on vahtimista... + että ulkoilut ois tarkotus olla se meidän päivän "seesteinen hetki" kun lapset saa vapaasti juosta ja hyppiä ja äiti kiinnittää enemmän huomiota nuorimmaiseen, kun isommat jo pärjää hyvin itte ulkoleikeissä.



Omat muksut on ihan omatoimisia, 3-v ottaa ite vauhtia keinussa ihan ok, ja kiipeilet tms sujuu ihan mukavasti.



Ja kyllä mun väliin tulee ihan sääli tyttöä kun vanhemmat ei koskaan tule pihalle mukaan, ehkä ovat väsyneitä, kiireisiä, sairaita...?

Vierailija

Yleensä vain totean, että käypäs pyytämässä että äitisi sitoo nauhat tms.



Jos oikea hätä, toki autan. Ja juttelen kyllä tytölle, mutta komennan kuten omiakin, että nyt on jonkun toisen vuoro kertoa juttunsa.



Vanhemmille olen todennut, että hoidan ensisijaisesti omat lapseni ja olisi kiva kun hekin olisivat joskus paikalla, kun tyttö selvästi kaipaa aikuisen apua ja tukea. Ihan hyvin ottivat, vaikka emme varsinaisia ystäviä olekaan.

Vierailija

lapselle että mene äitisi luo, hän auttaa! Minä en jouda auttamaan.

JA sanot myös että kuuntelet omia lapsia nyt ja hän voi mennä äidille kertomaan. ET ilmeisesti jaksa kuunnella lapsen juttuja?



Meillä neuvolasta kysyttiin että joko olen päästänyt 4v yksin ulos leikkimään. Siihen sanoin etten ole päästänyt, niin sanoi että pitäsi alkaa harjoittelemaan pikku hiljaa sitäkin, että 4v pärjää jo vähän aikaa pihalla yksin, tietysti alkuun sillain että äiti on koko ajan valppaana ja seurailee lasta. Ehdotti että esim 15minsaa kerralla pitäisin tyttöä ulkona. JA jos karkailee niin selvät rajat ja säännöt kehiin.



No tein kuten hän neuvoi, hyvin meni. Mutta eipä tuo tyttö siellä yksin viihdy kun ei ole leikkikaveria ja sisaruksia en vielä uskalla sinne päästää. Siis ulkoillaan yhdessä.

Vierailija

Poika on jotain 4v , eikä äitinsä ole koskaan pihalla hänen kanssaan. Sitten muut aikuiset joutuu häntä kiikuttamaan, auttamaan just kengän nauhojen kanssa ja leikittämään.

Meidän onkin nykyisin tehtävä niin, että ulos lähtiessä katsomme ettei poika ole näköpiirissä ja livahdamme pihalta pois ja mennään puistoon. Muuten saisin kaitsea vain sitä tai tulisi puistoon mukaan. Eikä muuten edes käy lupaa kysymässä, ilmoittaa vaan meille että hän lähtee mukaan. Ei usko kun sanon ettet voi lähteä ilman että käyt äidiltä kysymässä. Minkäs teet kun lapsi vain lähtee mukaan?? Onko se mun tehtävä sitten pitää silmällä sitä puistossa?

Äidin mukaan poika osaa hyvin olla ulkona ilman häntä, eikä sitä tarvitse ottaa mukaan puistoon jos en halua. Joo köytän sen sitten lipputankoon vai mitä teen?

Ärsyttävää!!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat