10v yhteiseloa, kiinnostus 0

Vierailija

Kirjoitan tänne, jos vitutus laskis.



Niin, olen 30-v mies. Eukko muutaman vuoden nuorempi. Ei kakaroita. Asuntovelkaa ihan tarpeeks. Jäin vapaaehtoisesti työttömäksi, ajattelin että remontoin kämpän loppuun kun ei ole varaa timpuriin. Vitutti kyllä se työkin. No, rahat loppu enkä kyllä oo kovin paljon tikkuja ristiin laittanut mökin valmistumisen eteen.



Kavereita ei juuri ole, pari entistä työkaveria, ei mitään sydänystäviä. Parhaat kaverit muualla Suomessa, en jaksa edes soitella kun ei se puhelimessa tunnu samalta kuin oikeesti naamatusten. Nyt on ollut oma puhelinkin viikon kiinni, mitä suotta pitää auki.



Pentuja olen toivonut varmaan 6-7 vuotta, ykslahkeinen opiskeli aiemmin ja se oli tärkeämpää. Nyt toivois kumpikin, mutta itseäni ei suoraan sanottuna enää hetkauta ne kuukausittaiset pettymykset eikä oikein höylääminenkään kuin satunnaisesti.



Lähipiirissä lähes kaikilla on pentuja ja perheet, en voi sietää sitä lässytystä. On minulla kummilapsikin, mutta se ei juuri aiheuta tuntemuksia. Lähinnä katkeruutta.



Inhoan, tai ainakin vituttaa, lähes kaikki eukon jutut: Harrastukset, työ, musiikkimaku yms. En pysty arvostamaan enkä halua juuri kuunnella noihin liittyviä asioita, kaikista vähiten osallistua.

Tulen kyllä hyvin toimeen eukon kavereiden kanssa, ovat ihan mukavia.



Toisaalta en halua juuri puhua omista harrastuksistakaan, arvelen että kiinnostaa yhtä vähän. Omat puuhailut on kyllä ruvennut maistua puulta, tulee lähinnä maattua sohvalla ja luettua lehtiä miettien mitä söis seuraavaksi. En oo kyllä lihonut, kiitos geenien.



Muutaman kerran oon pimahtanu eukolle kun on oikein musta päivä, siinä ei oo väkivalta ollu kaukana. Olen tehnyt aika selväksi, että en halua jatkaa samanlaista nyhjäämistä. Että minut jätetään harrastusten tieltä. Silti, täällä vietän taas viikonlopun yksin. Ainut hupi on kuunnella mielimusaa just niin kovaa ja millon haluaa.



Tiedän, että kannattais mennä töihin, että olis jotain rutiinia, mutta kuvottaa koko ajatus. Varsinkaan paskalla palkalla. Saan nyt ansiosidonnaista ihan ok että pärjää. Meinasin aloittaa yritystoiminnan, mutta luuseri minussa vei voiton.



Viime aikoina olen todella monta kertaa miettinyt hamppukravattia, en kovin vakavissani mutta kuitenkin. Pääsis tästäkin paskasta. Ei oo varsinaisesti mitään tulevaisuuden näkymiä, oletan että on yhtä kurjaa luvassa.



Päällimmäinen tunne on jatkuvasti vitutus ja lisäksi käämi kärähtää erittäin herkästi.



En kysy mitään neuvoja vaan kirjoitan lähinnä itseäni varten. Toivottavasti kellään muulla ei ole yhtä harmaata.



-Matti (nimi ei muutettu)

Kommentit (2)

Vierailija

Yötä, toveri



Kunhan halusin todeta että kirjoitat oivallisesti, ja aistii tuosta muutakin kuin vitutuksen. Elämänmenoon turhautuminen ja urautumisen pitkittyminen käy huomaamatta, mut älä valitse jojoa. Vaikutat asiallisesta jampalta.



t.Harri

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat