Päiväkotien arkea

Vierailija

Olen päivähoidossa töissä ja minua ahdistaa. Te vanhemmat ette tiedäkään, kuinka kylmästi hoitajat voivat kohdella lapsia. Itkevä lapsi jätetään ilman lohdutusta tai häntä ei oikeasti kuunnella. Tokaistaan vain että "no, kyllä se siitä. Mene leikkimään." Lasten leikkejä ei välttämättä valvota ja keskenään lapset voivat olla tosi ilkeitä toisilleen. Kun sitten joku lapsi yrittää tulla kertomaan hoitajille, kuinka joku kiusaa, niin reaktio voi olla esim "nyt kun koko ajan tulet juoruamaan, niin tule pois sieltä leikeistä." Ja niin kiusaaja saa jatkaa. Minä niin toivon, että jokaikinen vanhempi uskaltaisi vaatia päiväkodilta tai muulta hoitopaikalta asioita. Esimerkiksi kunnollista tiedotusta ja perusteluja joillekin ratkaisuille tai kasvatusmetodeille. Vanhemmat, kun hoitajat antavat palautetta, niin kysykää aina että miten tilanne hoidettiin, mitä siinä oikeasti tapahtui ja miksi hoitaja on toiminut jollakin tavalla. Vaatikaa perustelut!!! Ja tarvittaessa antakaa palaute suoraan esimiehille!

Kommentit (8)

Vierailija

Olen ollut itse vain 2 päivää tarhassa. Olin- 3 vuotias kun menin 1- vuotiaan pikkuvelin kanssa hoitoon. Minulle tuli ikävä kun äiti lähti. Itkin lohduttomasti. Olisin toivonut lohduttajaa. Minut ohjattiin yhdelle seunustalle jossa oli leluja. Muut lapset leikkivät keskenään..Istuin yksin ja itkin.Kukaan lapsi eikä aikuinen ei tullut luokseni.

Olin tosi yksinäinen, toivoin että joku tulisi lohduttamaan. Oli tosi hylätty olo... Sitten alkoi lounasaika. En halunut syödä, itketti. Tädit olivat etäisiä ja kylmiä. Sitten yksi täti tuli luokse ja työnsi lusikkaa suuhun. En halunut maistaa. Täti otti minut tuolilta ja paiskasi kovaa maahan istumaan. Kieli jäi hapaiden väliin. Onneksi äiti tuli pian hakemaan. Äiti tajusi tilanteen eikä vienyt siihen tarhaan enää ikinä.

Olin itse kanssa töissä lastentarhassa. Siellä oli kanssa yksi 4v.tyttö, joka itki äitiä. Hoitajat eivät välittäneet itkusta. Käskivät minunkin olla "kylmä". Muistin oman kokemukseni, ja potkujen uhalla otin tytön syliin. Annoin aikaani, luin kirjaa.. Itku loppui. Joka päivä huomioin tyttöä, kun alkuun se ikävöi äitiä. Itku loppui kun vähän lohdutin. En ymmärrä mikä pedagoginen viisaus on itkettää lasta, jos sen saa rauhoittumaan rakkaudella? Miettikääpä nyt itsenne pienen lapsen asemaan, mitä te toivoisitte samassa tilanteessa? Että kaikki kävelee ohi kylmästi vai ettäjoku rakkaudella lohduttaa ja juttelee?

Ekaa lastani en uskaltanut laittaa tarhaan, kunnes 4 vuotiaana löysin pienen yksityisen tarhan.Lapsia oli koko tarhassa 8-10.Opettajat olivat ihania ja rakastivat lapsia. Päiväkoti suljettiin kun lapsi oli eskari-iässä. Täytyi löytää paikka kaupungin päiväkodista. Kysyin aina kuulumisia kuinka päivä on mennyt. Kysyin myös ryhmästä yleisesti. Aina sanottiin että tosi hienosti menee. Opettajat ja hoitajat vaihtuivat tosi usein. Aina tuli uusi innokas ope, sitten tulikin yllättävästi jokin tärkeä syy jättää ryhmä. Tyttö alkoi oppia tosi rumia sanoja ja asioita. Muutaman kuukauden kuluttua tuli ehkä viides opettaja, joka kertoi että ryhmä on todella kamala. Pitäisi pitää vanhempainilta tai jotakin. Ryhmän useat lapset eivät kunnioittaneet sääntöjä eikä aikuisia. Kirosanoja viljeltiin ja monet lapset olivat todella väkivaltaisia. Ja kiusaaminen oli normaalia. Tämä ope, joka halusi puuttua asiaan, ja kertoi vanhemmille totuuden, savustettiin ulos aika pian. Oli sanottu ettei vanhemmille pidä kertoa ryhmän tilanteesta, täytyi "suojella" ryhmän "ongelmalapsia". Meidän lapselle ei ollut mitään hyötyö siitä eskarivuodesta. Opeilla ei ollut aikaa auttaa "kilttiä" lasta, kun ne joutui painimaan ja sitomaan niitä "ongelma"-lapsia, joita olikin sitten enemmän meidän ryhmässä mitä säännöt sallivat..

Hirvittää, mun pitäis hakea ensi syksystä tarhapaikkaa 2-ja 3- vuotiaille tyttösille. Toivottavasti muilla on parempia kokemuksia..

Vierailija

voi kun tulee niin paha olo kun luen tämä. Laitoin monta vuotta sitten oma lapseni 1,5v silloin tarhaan ...tuntuu että meni hyvin kun hän ei koskaan itkenyt kun vein ja oli iloinen kun meni hakemaan. Onko kaikissa kunnallisten päiväkodeissa näin vai onko mahdollista että siellä meni hyvin? Kuulen niin usein ikäviä tarinoita päiväkodeista :( Jos vain voisin muuttaa asia en laitaisi lapseni hoitoon

Vierailija

Kunnallisissa samoin kuin yksityisissäkin päiväkodeissa on tosi paljon vaihtelua. Jopa saman kunnan sisälläkin saattaa olla hyvin eri tasoista varhaiskasvatusta. Se riippuu niin paljon päiväkodin henkilöstöstä. Joissakin paikoissa hoitajat ovat niin leipääntyneet työhönsä, että suhtautuvat lapsiin nuivasti. Vanmhempien edessä sitten mielistellään ja ollaan olevinaan. Kyselkää lapsiltanne hoitopäivästä ja hoitajista. He osaavat kertoa. Ottakaa asiat reilusti puheeksi päiväkodissa. Sillä tavalla hoitajien on pakko muuttaa käyttäytymistään.

Vierailija

Itse olen eskariopettaja isossa päiväkodissa, meillä ei ikinä ainakaan tietääkseni ole tapahtunut näin. Itkevää lasta kuunnellaan ja lohdutetaan AINA oli sitten kyse kiukusta, ikävästä tai jostain muusta. Kai se on sitten päiväkodista kiinni, mutta niinkuin joku tuossa jo sanoikin kyselkää lapsilta...lapsi kertoo totuuden. Kurja lukea että jossakin päiväkodissa toimitaan totaalisen väärin. Itse olen vienyt kaikki 3 lastani hyvillä mielin päiväkotiin, kaikki ovat olleet eri päiväkodeissa eikä koskaan ole ongelmia ollut...päinvastoin, lapset pitivät päiväkodissa olosta.

Vierailija

Lastenkasvatus vaatii tasapainoisia, lämminsydämisiä, älykkäitä ominaisuuksia. Niitä ei kaikilla ole. Lapseni ovat olleet kolmessa eri hoitopaikassa. Jokaisessa on ollut joku huono hoitaja, ja ihan itsekin olen nähnyt heidän ilkeytensä tai hermostuneisuutensa. Onneksi joka paikassa on ollut myös hyviä hoitajia ja opettajia.

Vierailija

Meillä on kyllä asiat sitten hyvin! Monenlaisia persoonia on töissä mutta perustehtävä on lapsista huolehtiminen! Positiivisella asenteella vielä, huumoria unohtamatta. Surevia lohdutetaan ja epävarmoja kannustetaan.Eipä yleistetä taas!

Vierailija

Olen ollut useissa päiväkodeissa ja omienkin lasteni kautta päiväkotielämään tutustunut. On totta, että on niitä huippupäiväkotejakin. Sellaisessakin olen ollut. Mutta valitettava tosiasia on, että päiväkodeissa (ja varmaan myös perhepäivähoidossa) on töissä niitä hoitajia, jotka eivät enää viitsi töissä nähdä vaivaa. Minullekin on sanottu, että "kyllä sinä kovetut. Tätä työtä ei tunteella tehdä." Toivon todella, että en ikinä kovetu niin kylmäksi etten pysty tunnistamaan lasten tarpeita ja tunteita ja vastaamaan niihin.



Jokaisen päivähoidon työntekijän tulisi tehdä työnsä siten, ettei työtapaa tarvitse muuttaa jos joku ulkopuolinen, esim vanhempi tai esimies, sattuisikin paikalle tulemaan.

Vierailija

Olen myös päiväkodissa töissä, enkä tunnista kyllä kuvattua arkea yleiseksi totuudeksi päiväkodeissa. Tottakai monenlaisia käytäntöjä on riippuen ihmisistä ja heidän tilanteista (olemme ihmisiä ja teemme työtä omalla persoonallamme, johon vaikuttaa koko elämän kirjo)Joka tapauksessa toiminnan on oltava ammatillista ja lasta kunnioittavaa! Lapset saavat tarvitsemaansa hellyyttä, lohdutusta ja tukea. Se mikä on tarpeeksi on suhteelista ja makuasia jossakin määrin. Mutta mielipiteet palvelusta vaihtelevat varmasti samalla tavalla kuin kaupasta saadussakin palvelussa.Itse olen olen ollut omien lasteni kohdalla tyytyväinen, kun he ovat lähteneet iloisina päiväkotiin ja tulleet iloisina päivän kokemuksista iltapäivisin kotiin = hyvinvoiva lapsi.Ja toki, olen ihan samaa mieltä, että kysellä kannattaa aina kun ihmeteltävää tulee ja palutetta myös kannattaa antaa myös niissä onnistumisissakin :)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat