Yksinäinen lapsi

Vierailija

hei!



Meillä ainut lapsi 10 v tyttö. Asumme hieman syrjässä muista koululaisista, lähempänä koulua, kuin uimarantaa.

Tyttö ollut 3. luokalta lähtien välitunnit yksin, vapaa-ajat yksin. Tyttö menee syksyllä 5. luokalle. Tämän luokan tytöt pitävät ns. kuppikuntaa, johon tyttäremme ei halua kuulua: kulkee omia polkujaan, kun leikkii mieluummin Legoilla edelleen, kuin LPS:llä. Tyttäremme ei meikkaa, monet luokkatoverit meikkaa. Miten saisin tyttärellemme ystävän/ystäviä?



Äitee

Kommentit (1)

Vierailija

Meillä oli juuri samanlainen tyttö. Nyt hän tosin on 17 v. Kun muut pukivat muotivaatteita (ikää silloin vähän yli 10 v) ja kokelivat meikkaamista, juttelivat muotilehdistä, pojista, musiikki-idoleista oma tyttömme vielä olisi leikkinyt barbeilla, legilla tai ulkona ehkä tutkiskellut luontoa. Hän jäi kaveriporukan ulkopuoliseksi jota kukaan ei oikein kuunnellut. Ei häntä varsinaisesti kiusattu mutta hän oli luokan outo ja nynny tyyppi. Välillä tuntui, että kun joku muu tyttö vähäksi aikaa sysättiin sivuun syystä tai toisesta varsinaisesta luokan ydinporukasta, hän tuli tyttömme luo mutta kun pääsy luokan ydinjoukkoon taas aukeni, jäi meidän tyttömme kuin nalli kalliolle.



Ja me kyllä yritimme helpottaa tyttäremme elämää, me esim kuskasimme lasta lukemattomia kertoja kaverin luo tai haimme kaveria meille, jos sellainen edes hetken aikaa oli saatavilla.



Balettiharrastus piti tytön kuitenkin jollain tavalla kiinni myös jossain sosiaalisessa yhteisössä. Hän pärjäsi siinä suht hyvin ja piti itsetuntoa koholla. Samoin kouluarvosanat olivat vain kiitettäviä.



Ensimmäinen loistojuttu oli rippileiri. Se käänsi tilanteen. Nostan hattua ja välitän ison kiitoksen kirkon nuorisotyölle. Tyttäremme valitsi rippileirin siten, että oletti leiriläisten tlevan sinne yksin. Hän meni kansanlähetyksen rippileirille. Me emme ole mitenkään uskonnollinen perhe, mutta tytär halusi tuonne juuri sen takia että pelkäsi lähiseurakunnan leirillä kaikkien olevan vanhan kaverin kanssa. Leiri oli ihana. Tytär sai varmaan ensimmäisen kerran elämässään aitoja ja välittäviä ystäviä. Jatkoleirejä oli ja ystävyyttä oli helppo pitää fb:nkin kautta yllä.



Seuraava käänne oli lukio. Tyttäremme valitsi erikoislukion joka oli matematiikkaapainotteinen. Sinnekin oppivlaat tulivat "yksin" ilman kaveria. Ja hups, oppilaat tutustuivat nopeasti ja kavereita olikin yllin kyllin. Kaikki kun tykkäsivät matemetiikasta. Myös koulu järjesti paljon vapaa-ajanvietto-ohjelmaa.



Nyt eletään normaalin nuoren elämää, pojat kiinnostavat, meikkamminen on osa päivää, murrosikä painaa päälle, välillä naurua, itkua, iloisuutta ja mökötystä, äidille tiuskimista ja ovien paiskomistakin. Koulu menee edelleen hyvin mutta myös vapaa-aika on antoisaa, siis tavallista nuoren tytön elämää.



En tiedä oliko tästä apua mutta halusin kertoa että valillä asiat sitten alkavat loksahdella paikoilleen. Monta vuotta oli aika raskasta ja itsellä oli usein paha mieli lapsen puolesta. Mutta onneksi aika usein asiat sitten selkiintyvät ja muuttuvat hyviksi. Usein tarvitaan joku isompi muutos, mahdollisuus uuteen alkuun.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat