4-v kilarit

Vierailija

Meillä on juuri neljä vuotta täyttänyt pikku riiviö. Poika voi olla toisinaan, kuin herran enkeli, mutta sitten voi mennä viikko putkeen uhmatessa ja raivotessa. Ja mä en nyt meinaa mitään pikku kiukuttelua, vaan kunnon kilareita. Poika on oppinut tarhasta kakkapää ja pissapää ja äiti on tyhmä, joita sitten suutuspäissään viljelee julkisillakin paikoilla. Poika potkii, nipistää ja saattaa lyödä ja hosuu kepeillä. Kilarikohtauksen ollessa päällä saattaa marssia huoneeseensa ja alkaa viskoa tavaroitaan ja laittaa huonettaan remonttiin. Lisäksi hänelle on siirtymätilanteet välillä äärimmäisen vaikeita, ja tapellen mennään yleensä mihin tahansa, lähtiessa ja sieltä takaisin tullessa. Kilarikohtaus ei välttämättä ole edes mikään kohtaus vaan voi olla, että koko päivä on enemmän tai vähemmän hankala. Ja kuten tuossa jo mainitsinkin, yleensä uhmat tulee aaltoina siten, että koko viikko voi olla todella haastava ja sitten voi mennä pari viikkoa ihan ok. Poikaa olen ihan normaalisti koittanut kasvattaa ja koskaan häntä ei ole löyty, hänen kuullesa ei kiroilla jne. Omat voimat alkaa olla aika loppu ja myönnettäköön, että oma äänen voimakkuus nousee välillä aika lailla, vaikka toki tiedän, että ei lapselle huutaminen mitään auta. Mutta, väsyneenä ja turhautuneena sitä niin helposti sortuu itsekin siihen huutamiseen. Kyllä tässä silti on pakko miettiä, että missä on menty vikaan? Onko muilla vastaavia kokemuksia vai onko oma poikani vaan kertakaikkisen uhmakas luupää?

Kommentit (5)

Vierailija

Meillä myös 4 vuotias lapsi ja sama peli käynnissä. Yhtään kiukutonta päivää ei ole ollut kuukausiin ja toden totta, käyhän se välistä voimille :) Meidän "pikku riiviö" on keksinyt myös inttää kaikessa vastaa, ja on oppinut taidon sulkea korvansa kakilta kielloilta (saattaa, joskus jopa sanoa, että "en kuuntele"). Täytyy vain lujasti uskoa, että joskus tämä helpottaa.

Vierailija

Täältä lötyy kanssa sellainen pirtti hirmu, ikää 3 ja puoli =)



Puree ja potkii, heittäytyy kaupassa lattialle ja kiljuu. Joskus mietin, että mistä nämä "kilari" geenti ovat oikein peräisin :)

Vierailija

Meidän 4v tytär erittäin haastava myös.



Jos sellaista yleistä raivoamista ja kiukkuamista niin meillä lähdetään siitä liikenteeseen että kysytään mikä harmittaa. Annetaan mahdollisuus lapselle kertoa. Yritetään sitten selvitellä asiaa. Joskus asiat selvinneet ihan noinkin helposti.



Minä itse -vaihe 3 veenä toi tullessaan aikaisemmin heräämiset meidän perheeseen. Annoin oikeasti lapsen tehdä kaiken itse. Eli siirtymiin varattiin runsaasti aikaa, koska tappelut siirtymissä meillä johtui siitä että oli kiire.





Ollaan yritetty sitäkin että huomiotta jätettiin kaikki huono käytös, (väkivaltaan toki puututtiin->sanktio) ja hyvästä sai paljon positiivista palautetta. Ei oikein toiminut meillä, tai sitten ei jaksettu jatkaa tuohon tapaan pidempään.





Kaikesta väkivallasta meillä saa sanktiota niin että varmasti tuntuu -> kaupassa veljensä läpsiminen johti siihen että ainoana porukasta tyttö jäi ilman lelua. Käyttäytyy kaupassa kuin enkeli nykyään.



Minua tai ketään muutakaan ei nimitellä. Siihen puutun heti. Kerron ettei tuollainen käy, ja jos ei ääni kellossa muutu niin siitä seuraa sanktio. (yhdellä voi olla jäähy toisella pelikielto, kotiaresti, mitä nyt kukin käyttää).



Olen ajatellut asiaa näin: -Se menee ohi, tämä kiukku ja uhma ei kestä ikuisesti. Mitä paremmin itse osaan suhtautua asiaan, varmaan heijastuu lapseenkin. Omalla esimerkillä näytän parhaiten miten tulee käyttäytyä.



Tottakai välillä menee hermo ja volyymi nousee aikuisillakin. Itse menen hetkeksi parvekkelle siinä vaiheessa rauhottumaan. Tästä syystä kai tytärkin on alkanut menemään itse huoneeseensa rauhottumaan kun ei juttelusta tai muusta ole apua, ja vielä kiukuttaa.



Meillä toi sanktio on toiminut äärettömän hyvin, tytär käyttäytyy mielestäni paljon paremmin. Hän tietää siis mitä saa tehdä ja mitä ei, ja mikä on sopivaa käytöstä.



Mun mielestä ollaan kaikki lapset kasvatettu samalla periaatteella, nää isommat ovat olleet vaan paljon "helpompia" ja tää pienin (4v) pippuri taas todella tempperamenttinen luonne. Tahtoa saa ja pitääkin olla mutta rajansa kaikella. Ihan jo senkin takia että saa päivittäiset hommat toimimaan.



Puhu ihmeessä neuvolassa. Voit saada hyviä vinkkejä.



Sen nevuon annan että vaikka kuinka olisi julkinen paikka niin puutu asiaan heti. Voi olla kiusallista mutta välttämätöntä. Muuten lapsi tajuaa että tää on se paikka missä voi sanoa mitä vain. Tän koin kantapään kautta :D













Vierailija

[quote]

Sen nevuon annan että vaikka kuinka olisi julkinen paikka niin puutu asiaan heti. Voi olla kiusallista mutta välttämätöntä. Muuten lapsi tajuaa että tää on se paikka missä voi sanoa mitä vain. Tän koin kantapään kautta :D



[quote]




Olen (vielä jonkin aikaa) lapseton, mutta haluan sanoa, että ihailen suunnattomasti vanhempia, jotka puuttuvat lapsensa käytökseen heti, oli paikka mikä tahansa. Sellainen aion ja haluan itsekin parin vuoden päästä olla!

Vierailija

[quote]

Sen nevuon annan että vaikka kuinka olisi julkinen paikka niin puutu asiaan heti. Voi olla kiusallista mutta välttämätöntä. Muuten lapsi tajuaa että tää on se paikka missä voi sanoa mitä vain. Tän koin kantapään kautta :D



[quote]




Olen (vielä jonkin aikaa) lapseton, mutta haluan sanoa, että ihailen suunnattomasti vanhempia, jotka puuttuvat lapsensa käytökseen heti, oli paikka mikä tahansa. Sellainen aion ja haluan itsekin parin vuoden päästä olla!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat