Anoppi/mummo kurittaa..?

Vierailija

Mitä mieltä te täällä olette, kun minua niin hämmentää ja vähän kiukuttaakin.



Lapseni on 2,5-vuotias, vilkas poika - sellainen luonnonlapsi. Mieheni äiti on tiukka täti, mutta selvästi kyllä rakastaa poikaamme. Poikani on nyt muutamia kertoja ollut anopin ja hänen miesystävänsä luona yön yli eli pari päivää.

Viimeksi, kun hain hänet hoidosta kiinnitin kotona huomioita, että hänen korvassaan on pieni mustelma. Mieheni kiinnitti myöhemmin samaan asiaan huomiota ja kysyimmekin sitten, että tietääkö lapsemme mistä se on tullut. Kerta toisensa jälkeen poika vastaa "mummu teki pipin". Vissiin tiukkana tätinä antanut sitten korvatillikan. Pisti ainakin minut miettimään, että millähän muulla tavalla sitten mahtaa kurittaa..!?

Minulle tuli sikäli paha mieli, että koen kasvatus- ja rangaistuskysymysten olevan ensisijaisesti vanhempien tehtävä. Meillä on mieheni kanssa oma tyylimme ja linjamme kasvattaa poikaamme ja siihen ei kuulu fyysinen rangaistus, kuten korvatillikat tai tukkapöllyt. Me rankaisemme enemmin leikistä, tilanteesta poistamalla, lyhyellä jäähyllä ja keskustelemalla sekä tiukalla kieltämisellä. Pyrimme itse olemaan esimerkkinä ja tähän mennessä se on toiminut meidän mielestämme hyvin.



Anoppi nyt vanhan koulukunnan kasvattaja toki on sitä mieltä, että minun tulisi pitää kovempaa kuria. Mutta minä en piiskaamaan rupea, vaikka hän sitä kuinka toivoisi. Kasvatan lapseni toisin.



Mitä mieltä te olette? Onko anopin tehtävä kurittää lasta, joka kuitenkin on hyvin kiltti ja herkkä mammanpoika, vaikkakin tempperamenttinen ja määrätietoinen, vilkas ja normaali/tyypillinen poikalapsi - tarkoituksenani kertoa, ettei kyseessä siis ole mikään häirikkölapsi "jolle kuri tulee tarpeeseen".



Itse olen kyllä pahana ja harkitsen pitkään seuraavaa hoitokertaa, mikäli sellaista tulee lainkaan. Oman äitini kanssa puhuin, että jatkossa ehkä kannattaa pyytää anoppia hoitamaan lastamme meidän kotiimme, josko se sitten olisi puolueettomampi maaperä..?

Kommentit (13)

Vierailija

Antaa korvatillikoita, vaikka kuinka suututtaisi ja haluaisi kasvattaa. Varmaan kohta poika alkaa mummoa pelkäämään, jos jatkuvasti kurittaa. Onpa inhottava tilanne. Kannattaisi sanoa mummolle, että tapaamiset loppuu, jos hän ei osaa käyttäytyä.

Vierailija

Jeps, pitää kurittaa. Lapset nykyään saavat elää kuin pellossa (luonnonlapset), siitä seuraa myöhemmin vaikeuksia. Pienet lapset, pienet pulmat. Isot lapset, isot pulmat.

Vierailija

Eikös tässä juuri tullut esille, ettei ongelmia lapsen rajojen/käyttäytymisen kanssa ole. Mummolla vain on erilainen käsitys kasvatuksesta, ehkä sukupolvien välinen ero..? Mielestäni lasten hyvään tulokseen pääsee monia teitä. Kaikille lapsille ei käy kaikki keinot. Vanhemmat ensisijaisesti tietävät ja tuntevat oman lapsensa temperamentin ja luonteen, joten osaavat varmasti päättää sopivista menetelmistä. Ei mun mielestä siis ole isovanhempien tehtävä.

Jos jokin kismittää, pitäisi pystyä puhumaan, eikä ottamaan "oikeutta omiin käsiinsä". Sitä paitsi se, että kotona on oma tyyli ja omat säännöt ja parin päivän ajan mummolassa toiset säännöt..hmm..eikös se pitkän linjan kasvatus kuitenkin tuota enemmän tulosta kuin se muutaman päivä armeijameininki..?

Vierailija

ja huutamalla saadaan aikaan vain jännittynyt ja varautunut lapsi, joka ei pysty myöntämään pelkäämättä aikuisille, jos joskus tulee mokattua. Aikuiset eivät ole täydellisiä itsekkään. Jos tuntee aikuisena niin suurta vihaa pientä lasta kohtaan, että halauaa satuttaa häntä, on haettava apua itselleen.

Vierailija

Minun äidilleni/anopilleni ei ole koskaan tullut mieleenkään pöllyttää lapsiani, kun ovat olleet siellä hoidossa. On kyse tietyn henkilön omista angsteista.

Vierailija

Oleko tullut ajatelleeksi, että ruumiillinen kurittaminen on laissa kielletty? Ellen ihan heti tee poliisille ilmoitusta, niin ainakin olisi paikallaan kertoa mummolle, että seuraavalla kerralla on poliisiasia, mikäli lasta läimäytetään/tukistetaan/lyödään tai muulla tavalla ruumiillisesti kuritetaan. (eikö se korvatillikka ole sellainen että lasta lyödään avokämmenellä korvalle?) Ethän sinä aikuisena antaisi itseäsi pahoinpidellä, miten voit katsoa sivusta kun mummo kasvatuksen nimissä pahoinpitelee pientä avutonta lastasi.

Tarkoitukseni ei ole syyllistää sinua, on luonnollista luottaa mummoon, etenkin jos hän selvästi rakastaa lasta, mutta nyt kun mummon tapa näyttää tämä rakkautensa on selvinnyt, on velvollisuutesi vanhempana suojella lasta. Parasta olisi jos et enää koskaan jättäisi lasta kahdenkesken mummon kanssa, ei hän nimittäin vanhana ihmisenä koskaan tule tajuamaan sitä että tapa jolla hänet on aikanaan kasvatettu ja miten hän on kasvattanut lapsensa on väärä, julma ja lainvastainen. Tästä tulee hieman vaivaa sinulle, kun et voi enää käyttää anoppia lastenhoitajana, mutta näin myös mummon ja lapsen suhde säilyy hyvänä, kun mummo ei enää voi antaa lapselle syytä pelätä häntä, kun sinä olet aina paikalla ja läsnäolollasi estät, väärännlaisen "kasvatuksen". Jaksamista sinulle tämän vaikean asian selvittämisessä.

Vierailija

Voi pullamössösukupolvea.



Jos pieni korvatillikka on sellainen asia että lapsi ei enää pääse mummilaan, niin hankkikaa jo oma elämä.



Itselläni on 5 lasta ja jokainen on tarvittaessa saanut (harvoin tosin) pientä tukkapöllyä. Kaikista kasvanut kunnon kansalaisia ja ovat kiitelleet hyvästä kasvatuksesta, vaikka murrosiässä olikin niitä normaaleja ongelmia.



Mutta toki jos olet sitä mieltä että kullanmurusi menee rikki mummin korvatillikasta, niin älä sitten vaan laita häntä eskariin tai kouluun. Sielläkin saattaa joku tönäistä tai kiusata häntä.



Vierailija

"Poikani on nyt muutamia kertoja ollut anopin ja hänen miesystävänsä luona yön yli eli pari päivää.

Viimeksi, kun hain hänet hoidosta kiinnitin kotona huomioita, että hänen korvassaan on pieni mustelma."



En hyväksyisi lapsille hoitajaa, joka käyttää kasvatusmenetelmänä mm. korvatillikoita (= lue: väkivaltaa)! Miksi 2,5-vuotias lapsi edes pitää viedä hoitoon anoppilaan???



Onko anoppisi tietoinen, että Suomessa lapsen ruumiillinen kuritus on lailla kiellettyä - ja on ollut jo 20 vuotta! Jos anoppi haluaa kurittaa ja piiskata 2,5-vuotiasta lasta, hän ei ole sopiva hoitaja lapselle. Teette viisaasti, kun otatte puolisosi kanssa anopin heti puhutteluun. Teette erittäin selväksi anopille, että Te ette hyväksy lapsen lyömistä, korvatillikoita, tukistamista tai piiskaamista.



Jos Teillä on pakollinen meno, pyytäkää lapselle hoitaja (ei anoppi!) omaan kotiinne. Onko oma äitisi luotettava lastenhoitaja? Esimerkiksi MLL kouluttaa lastenhoitajia ja hoitaja tulee kotiin. Te vanhempina - äitinä ja isänä - vsataatte lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Anoppi ei päätä lapsenkasvatuksesta eikä perheenne asioista.

Vierailija

Korvatillikoissa ja muissa fyysisissä rangaistuksissa monesti unohdetaan katumus sekä anteeksianto. Annetaan lapselle ansion mukaan, ikäänkuin silmä silmästä. Kyllähän siinä oppii mistä rangaistaan, mutta rehelliseksi siitä ei opi, eli ottamaan vastuuta teoistansa, kun huomataan, että rangaistus tulee vain, jos jää teosta kiinni.



Kun taas lapsi opetetaan ymmärtämään miksi teko on väärin sekä pyytämään ja saamaan anteeksi, eivät pahat teot jää taakaksi kasvattamaan pelkoa ja vihaa rankaisijaa kohtaan.



Fyysinen kuritus jää turhaksi, kun kasvatuksen tavoitteet saavutetaan ilman sitä.

Vierailija

En hyväksy em. anopin toimintaa. En antaisi omaa lasta hoitoon, jos hoitaja käyttäisi ruumillista kuritusta tai pelottelisi lasta piiskaamisella. Sinun on parasta olla lapsen kanssa. Älä jätä lasta kaksin anopin kanssa. Vahdi anopin tekemisiä, jotta voit puuttua heti epäkohtiin.



"Anoppi nyt vanhan koulukunnan kasvattaja toki on sitä mieltä, että minun tulisi pitää kovempaa kuria. Mutta minä en piiskaamaan rupea, vaikka hän sitä kuinka toivoisi" Miksi anoppi puuttuu kasvatukseen? Kuvitteleeko anoppi olevansa lapsen huoltaja??? Tehkääs nyt anopille äkkiä selväksi, että hänellä ei ole mitään oikeutta sekaantua asioihinne. Pidätte taukoa kyläilyssä ja lasta ette vie anoppilaan hoitoon.

Vierailija

Kiitos mielipiteistänne. Sovimme, että mieheni ottaa asian puheeksi äitinsä kanssa, sillä hän ei hyväksy äitinsä tekoa lainkaan - sikäli, että mustelma on tullut ylipäätään "korvatillikasta", se voi hyvin olla muutakin - itikan purema tms.

Päättelimme mummon napanneen korvasta, sillä poikamme niin kertoi ja koska tiedämme, että hän on tiukka täti ja sanonut omalle äidilleni, että meillä on hänen mielestään liian löysä kuri.



Anoppi saa toki tavata poikaamme yhä, kunhan olemme selvittäneet asian ja tehneet selväksi muutaman faktan :) Kahdestaan poikaani ja mummoa tuskin jätän. Onneksi lähipiirissä on paljon luotettavia aikuisia ja hoitajia, joiden puoleen jatkossa kääntyä. Ja sinä joka kysyit miksi poikamme ylipäätään oli yön mummolassa/hoidossa - onko outoa, että lapsi saa viettää aikaa isovanhempiensa kanssa? Ja vanhemmatko eivät saa viettää kahdenkeskistä/omaa aikaa, sillä välin kun lapsi on oletettavasti hyvässä hoidossa? Anopissa toki paljon hyvääkin ja tässäkin tapauksessa poikamme olisi halunnut heille vielä jäädä, kun hakemassa kävimme. Pääasiassa siis paljon elämyksiä ja hyviä hetkiä. Liekö sitten lapsen kiukun hetkellä mummon keinot palanneet omaan lapsuuteen..? Ei hyväksyttävää, mutta kuten joku jo totesikin lapsemme tuskin tuohon särkyy. Itse opetusalalla työskentelevänä tiedän kuinka raakoja paikkoja koulut ja jopa päiväkodit tänä päivänä ovat.

Vierailija

Jos anoppisi ei ole itse ymmärtänyt kysyä teiltä kahdelta miten suhtaudutte ruumiilliseen kuritukseen, on tehtävänne puhua siitä hänelle ja kieltää se häneltä. Te olette lapsenne asianajajia, muistakaa se. Olen itse nyt mummi enkä koskaan kurittaisi ruumiillisesti lapsenlastani. Kun olin nuori äiti, kävin taistelut läpi anoppini kanssa - ne eivät kyllä koskeneet pelkkää kuritusta vaan myös kymmeniä muita kasvatukseen liittyviä asioita - ja vähitellen anoppini uskoi että hän ei määrää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat