Minulla on tunne, että suhteemme on umpikujassa.

Vierailija

Riitelemme jatkuvasti, eniten siksi, että mieheni on hyvin pikkutarkka, kun minä taas olen suuripiirteinen. Joskus olen lukenut tälläkin palstalla muiden naisten kirjoittamia tarinoita pikkutarkoista jäkättävistä miehistä, ja heidän kuvauksensa ovat vaikuttaneet hyvin tutuilta. On ehkä hieman lohdullista tietää, että en ole yksin tämän asian kanssa.

Tuntuu, että mikään tekemäni asia ei kelpaa: aina löytyy jotain huomautettavaa; jos pesen ikkunat, niistä löytyy varmasti joku likajuova, josta täytyy mainita. Imuroida en osaa, koska kolhin huonekalut. Pesukoneeseen ei voi laittaa tietynlaisia vaatekappaleita yhtä aikaa, koska ne likaavat toiset pyykin (hei haloo, eikä pesukoneen ole tarkoitus pestä kaikki pyykit, kyse ei kuitenkaan ole mistään öljyräteistä tms. todella likaisista, vaan ovat ihan tavallista pyykkiä).

JOs 2-vuotiaamme saa huutokohtauksen; syy on minussa: "Mitä olet taas sanonut/tehnyt, että lapsi taas kiukuttelee/on tuossa tilassa" on hänen vakiolauseensa. Ensimmäinen oletus on aina se, että MINÄ olen tehnyt jotain väärin, ja tärkeintä on juuri aina löytää se syyllinen. JOs teen ruokaa, löytyy siitäkin usein huomautettavaa; joko olen valinnut väärän ruoan (en huomannut ottaa sitä lihaa, jossa oli päivämäärä lähimpänä) tai sitten valitsin esim. vääränlaisen ottimen ruokaan. Kaikesta pitää huomauttaa, lista on loputon.



Jaksan tuota alituista jäkätystä ja mäkättämistä kuunnella omasta mielialasta riippuen päivän pari tai jopa viikon tai kaksikin. Jossain vaiheessa kuitenkin räjähdän todella pahasti ja lasten kuullen :-(.

Tästä seuraa vielä pahempi jakso (juuri tällä hetkellä taas meneillään), jolloin mäkätys, jäkätys ja valittaminen mieheni puolelta pahenee, eikä hän ylipäätään kommunikoi muuten kuin tiuskimalla ja haukkumalla ja kaivamalla koko ajan jotain valitettavaa. Itsekin olen oppinut pitämään mykkäkoulua viikkokaupalla. Mieheni pitää sitä temppuiluna, mutta ei tajua, että oikeasti olen niin loukkaantunut, että en edes HALUA keskustella hänen kanssaan.

Mieheni ei ymmärrä, että hänen käytöksensä on pahasta: hänellä on omasta mielestä oikeus tiuskia ja haukkua, koska siihen on aihetta: me kolme (minä ja lapset (kohta 12 ja 2) olemme hänen mielestään rasittavia ja tyhmiä, koska emme hänen opetuksistaan huolimatta ole oppineet tarpeeksi siisteiksi. Olemme olleet yhdessä nyt yli 5 vuotta, ja tiedän, että minusta ei koskaan voi tulla niin pikkutarkkaa kuin hänestä. En yksinkertaisesti ole sen luontoinen. Vanhempi Tyttäreni on mielestäni normaali nuori tyttö, vaikka ei olekaan mikään supertarkka: hän on esim. 7-vuotiaasta lähtien itse huolehtinut läksynsä ja kouluasiansa itsenäisesti, mikä minusta on hyvä saavutus jo sinänsä. Mieheni on suoraan sanottuna toisinaan todella ilkeä häntä kohtaan. Mieheni sättii ja haukkuu ja neuvoo myös vanhempiaan ja sisariaan.

Olen huomannut viimeisen vuoden aikana masentuneeni, ja uskon että asia johtuu juuri tästä. Olen monta kertaa aiemmin jo sanonut, että en jaksa aina olla se syntipukki ja ajatella, että kaikki on minun syytäni. En pysty muuttumaan sellaiseksi kuin hän haluaa (hänen mielestään en edes yritä). Osaan itsekin olla ilkeä ja sanoa pahasti, en kiellä sitä, mutta en jäkätä koko ajan (suutun ja lepyn yleensä todella nopeasti).



Mieheni osaa olla myös huomaavainen. Hän on luotettava ja ahkera tekemään kotitöitä. Hänessä on myös siis monta hyvääkin puolta, mutta tähän jäkätykseen ole täysin kyllästynyt enkä tiedä mitä tehdä. Olen 42-vuotias, ja muutenkin sellaisessa tilanteessa, että mietin, mitä tulevaisuudelta haluan.

Kommentit (3)

Vierailija

Kuulostaa että miehesi ei todella ymmärrä tai ota huomioon sinun mielipiteitäsi. Voisitko päästä perheneuvolan kautta puhumaan parisuhteestanne? Suostuisiko miehesi tulemaan kanssasi? Hän on varmaan sitä tyyppiä joka kieltäytyy, mutta ehdota että se on SINULLE tärkeää ja jos kerta mitään ongelmaa ei ole niin miksi arastelee.. Parisuhteessa kuuluu pystyä tekemään kompromisseja ja kuulostaa että teillä tilanne ei muutu miksikään ja syö voimiasi aivan liikaa. Kaikissa meissä on virheemme mutta ei todellakaan aina sinussa niitä voi olla!

Usein se joka syyttää muita, tarvitsee itsetunnon pönkitystä ja narsistisesti korostaa omaa täydellisyyttään (siis kukaanhan ei ole täydellinen). Miehesi voi olla siisti, mutta huono ymmärtämään muiden mielipiteitä.. kaikilla on jotain opittavaa!

Älä roiku huonossa suhteessa joka tukahduttaa vaan etsi keskustelu apua ja tee päätöksiä! Tsemppiä!! ja parempaa syksyn alkua!

Vierailija

Kokemuksesta tiedän että joskus on pakko uhata. Sanoa: en jaksa enää motkotustasi, harkitsen eroa. Ja jos mies ei itse näe miten mahdoton on, laita yhdessä asumisen ehdoksi avioliittoneuvojalla käynti.

Katso totuutta silmiin: jos hänelle ei sittenkään ole tärkeää se että sinä olet liitossasi onnellinen, hän ei rakasta sinua. Mieti, kannattaako viettää elämästään vaikkapa 50-60 vuotta sellaisen kanssa, joka loukkaa sinua aina vaan.

Vierailija

Jätä tommonen narisija.. on niitäkin jotka ei etsi kokoajan vikoja. Voimia sulle! Vaikkei kaikki olekaan mustavalkoista niin kyllähän tuollainen on jo masentavaa..

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat