Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Aikuisen "valikoiva mutismi"? Onko kukaan

Vierailija

törmännyt tällaiseen lähipiirissä?



Jos on, mistä mahtaa johtua? Onko pelkkää ujoutta vai mistä syystä aikuinen ihminen ei saa sanaakaan suustaan?



Minä olen miettinyt tätä oman puolison kohdalla.



Hän on kyllä muutoinkin melkoisen ujo, pienessäkin seurueessa (jossa ei tunne hyvin muita, mutta paikalla tuttujakin) ei puhu oikeastaan yhtään sanaa oma-aloitteisesti.

Moneen tuntiin. Saattaa juhlissakin istua tuntikaupalla samassa paikassa, ottamatta keneenkään mitään kontaktia ja katselee vain jonnekin tyhjyyteen.



Kun hänelle puhutaan, ei vastaa juuri mitään, ei vastaan katseeseen, on täysin "poissa".



Minua on alkanut ihmetyttää tämä käytös. Muutoin on luonteeltaan hyvin pedantti, rakastaa järjestystä ja siisteyttä, ei pidä muutoksista vaan on enemmän tosiaan tuttujen rutiinien ihminen.



Onko tämä ihmisen epävarmuutta, äärimmäistä ujoutta vai mahdollisesti oire jostain häiriöstä?



Miten puolisoa voisi auttaa asiassa?

Kommentit (13)

Vierailija

pohdintoja ei ole tullut), että onkohan kyseessä todellakin sisäinen epävarmuus ja jokin tunnelukko, joka vain menee päälle tuollaisissa sosiaalisissa tilanteissa?



Aika usein noiden "mykkyystilanteiden" jälkeen puoliso on kovin kireänä ja alkaa useinkin jotenkin "nipottaa" täysin pienistä ja jokseenkin myös yhdentekevistä asioista, joista tekee ison ongelman.



Onkohan tuo tuollainen pienten asioiden kanssa "nyhrääminen" omalta osaltaan sen oman maailman koossa pitämistä ja rutiineihin tarttumista?



Nuo tilanteet ovat tosi vaikeita, koska sosiaalisessa kanssakäymisessä täysi vetäytyminen ja puhumattomuus antaa vaikutelman töykeästä ihmisestä ja minä joudun usein puhumaan "puolisoni puolesta", koitan katsoa häneen puhuessani ja hän vain tuijottaa täysin muualle.



AP.

Vierailija

lähellä; kuvaus on miltei kuin omasta elämästä ja käyttäytymisestä vastaavissa tilanteissa. Eli on todella vaikeaa puhua, ellei toinen johdattele ja vie keskustelua eteenpäin. Itse en juurikaan kysele enkä tee aloitteita sosiaalisissa tilanteissa.



Isommassa ryhmässä yritän tekeytyä näkymättömäksi; katselen kenkien kärkiä tai piiloudun kahvikupin taakse (mikäli tarjolla). Useamman keskustelijan ryhmässä omaa hiljaisuutta lisää vielä se, että kun vähänkin aikaa epäröi ja miettii mitä kehtaisi sanoa, niin joku nopeampi ehtiikin jo aloittamaan eikä väliin enää kehtaa enää mennä huutelemaan. Lisäksi olen hiljaisempiääninen ihminen, niin se hiljainen 'Öh...' vain nolostuttaa lisää.



Jos ryhmässä on vain hyviä kavereita/usein tavattuja lähisukulaisia, niin tämän kaltaisia ongelmia ei yleensä esiinny. Katsekontaktin ottaminen on jostain syystä kuitenkin vaikeaa.



Olen epävarma ja ujo ihminen, joten ilmiö voi johtua näistä sinänsä kait vaarattomista luonteenpiirteistä. Häiriöistä en tiedä, en ole koskaan ollut mikäänlaisessa mielenterveystutkimuksessa, poisluettuna intin "palikkatesti", mutta kaipa elämää haittaava ujouskin on näkökulmasta riippuen laskettava jonkinasteiseksi lieväksi häiriöksi.



Samoin muutoksista pitämättömyys ja osin myös järjestyksellisyys ovat itselle tuttuja luonteenpiirteitä, tosin en ole mikään himopuunaaja eikä järjestelmällisyyskään ole luonteeltaan mitään täydellisyyttä tavoitelevaa.



Valitettavasti en tiedä, miten tilannetta voi auttaa, itse kaipaisin ainkakin hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Mutta toisaalta, kukapa ei? Eikä asiasta puhumisestakaa varmaan haittaa ole, mikäli keskustelu pysyy rauhallisena eikä muutu syytteleväksi.



Itse olen johyväksynyt sen, että ei vain pysty tietyissä tilanteissa olemaan aloitteellinen. Ongelmaa olen minimoinut valitsemalla elämän ilman parisuhdetta sekä pyrkimällä välttelemään tilanteita, joissa joudun tekemisiin enemmän tai vähemmän vieraiden ihmisten kanssa ja joihin ei liity jonkin asian hoitoa.

Vierailija

En puhu useasta syystä. Yksi on se, että jos avaan suuni, tunnen menettäväni kontrollin. Jos sanon jotain, paljastan väkisin jotain itsestäni. Toiset voivat helposti osoittaa, jos kommentissani oli itse asiassa jokin asiavirhe tai muuten vain jossain vaiheessa käyttää sanomisiani minua itseäni vastaan. Olen huomannut, että juttuni/vitsini eivät muutenkaan uppoa keskivertoihmiseen, sillä jos sanonkin jotain, seurauksena on usein hiljaisuus ja/tai pöytään tuijotusta, eikä kukaan ota juttuun kantaa sen kummemmin kuin kuittaamalla vaivautuneesti "Niin...".

Tykkään ennemmin seurata keskustelua taustalta ja olla se hajuton ja mauton tyyppi, josta ei saa mitään käsitystä. Minua ei haittaa olla hajuton, mauton ja persoonaton, sillä en kaipaa toisten hyväksyntää tai ystävyyttä. Minulla on varmempi olo, kun muut pälättävät ja paljastavat itsestään asioita, mutta minusta ei tiedetä mitään.



Toinen syy puhumattomuuteen on ADD eli tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriö. Jos aloitan keskustelun, minun pitää jaksaa myös kuunnella toista ihmistä. Minä en jaksa. Ei mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, mutta ihmiset ovat mielestäni pirun tylsiä. Minä en vain luonnostani ole kiinnostunut muiden elämistä tai mielipiteistä.

Vierailija

Maailmassa on niin paljon sotia, nälkää, tauteja, saastunutta ilmaa, joille hyvin vähän voit mitään, tavallisena Maija tai Matti Meikäläisenä. Joten ihmisen ei pidä tehdä elämästään vielä hankalampaa kuin se on. Jos lapsellani olisi tuollaisia todella v-mäisiä tapoja niin sen kanssapa minun olisi pakko olla, taistella, miettiä miten tilanne korjattaisiin. Vieläpä silloinkin olisin 'kiikissä' jos vanhat vanhempani alkaisivat oireilemaan. Mutta jatkaa sellaisen partnerin kanssa, joka - vaikka tietää tämän haittaavan sinua - ei muuta tapojaan? Ehei! Kirjoitat: Ei vastaa juuri mitään, ei vastaa katseeseen, on täysin 'poissa'? Hyvänen aika sentään: Montako elämää sinulla on, kun yhden hukkaat tuollaisen kanssa ollen?

Vierailija

jos se on selektiivista mutismia,johon kaikki ns.oireet sopii todella hyvin,siinä ei auta vaatia,että muuta tapojasi,se vain pahentaa tilannetta,vaikeuttaa toimintakykyä jne...

Vierailija

selektiivinen mutismi ja autismi sotketaan usein ja sitä tekee jopa ammattilaiset...mutismissa ei vikaa ole aivoissa,toisin kuin autismissa.Autistinen ei kykenen tekemään jotain tiettyä asiaa,siski ettei osaa,mutistinen taas ei kykene tekemään jotain tiettyä asiaa,siksi että on epävarma meneekö ihan oikein ja jos/kun ei pysty kysymään miten se meni,ei pysty myöskään toimimaan

Vierailija

Hei, kerrankin törmäsin tilanteeseen joka on aivan identtinen omani kanssa. Raskainta on se, että jotenkin häpeän mieheni puolesta hänen käytöstään, yritän siinä välissä jotenkin taiteilla,, ettei vaikuttaisi vielä kummallisemmalta tai moukalta. Pahinta on se, etten viitsi kutsua meille ketään, koska jännitän ja häpeän mieheni käytöstä. En myöskään enään vastaa meille tuleviin kutsuihin myöntäväsi, samasta syystä. Olen alkanut miettimään, kuinka paljon menetän, itse olen sosiaalinen luonne ja nautin ihmisten seurassa olemisesta. Mieheni ei juuri puhu minun lapsillenkikaan eikä omillekkaan oikeastaan mitään. Sitten loukkaannun tähän mykkyyteen ja ajattelen miten lapseni kärsivät, ja otan sadannen kerran asian puheeksi -sen jälkeen saattaa pari päivää zempata siten, että yksi lause voi pivässä tulle mun teineille. Isäni vierailut ovat minulle erittäin rskaita, koska juuri hänelle haluaisin antaa hyvän kuvan miehestäni. 

Kahdstaaan ollessamma hän puhuu minulle normalisti, mutta jos kukaan muu tulee seuraamme, hänen tai minun lapsi, tai ihan kuka tahansa -hän muuttuu hetkessä. On poissaoleva, kun hänelle puhutaan saattaa katsella aivan muualle ja olla ihan omissa maailmoissa. Voi vastailla yhdellä sanalla, mutta ei kysy vuorollaan mitään. Miten tästä etiäpäin, tämä on minulle todella raskasta ja ihan joka päiväinen ongelma, koska lapsia asuu vielä kotona. Persoonallisuushäiriötä eniten epäilen. Hän lopettaa myös minulle puhumisen, heti jos joku muu liittyy seuraamme. Ajattelin aluksi, että tuo menee ohi, kun lapseni, sukulaiseni yms. tulevat tutuiksi -mutta paskan marjat :(

Vierailija

Ihan selektiiviseltä mutismista vaikuttaa...oletko varma,että hän on poissaoleva?Eli jos kysyt häneltä jälkeenpäin jotain siitä mitä puhuitte,kun muita oli kylässä,niin mitä hän vastaa?Mutistinen saattaa vaikuttaa poissaolevalta,kun ei ota minkäänlaista kontaktia,mutta useinmiten mutistit ovat erittäin herkkiä ja erittäin tilanteita seuraavia,vaikka aivan muulta saattaa vaikuttaa.Jos on mutismia niin hän ei vaan oikein voi mitään,koska siinä ei sanominen auta,että puhu jne,kun ei vaan pysty....

 

Vierailija

Hei, kerrankin törmäsin tilanteeseen joka on aivan identtinen omani kanssa. Raskainta on se, että jotenkin häpeän mieheni puolesta hänen käytöstään, yritän siinä välissä jotenkin taiteilla,, ettei vaikuttaisi vielä kummallisemmalta tai moukalta. Pahinta on se, etten viitsi kutsua meille ketään, koska jännitän ja häpeän mieheni käytöstä. En myöskään enään vastaa meille tuleviin kutsuihin myöntäväsi, samasta syystä. Olen alkanut miettimään, kuinka paljon menetän, itse olen sosiaalinen luonne ja nautin ihmisten seurassa olemisesta. Mieheni ei juuri puhu minun lapsillenkikaan eikä omillekkaan oikeastaan mitään. Sitten loukkaannun tähän mykkyyteen ja ajattelen miten lapseni kärsivät, ja otan sadannen kerran asian puheeksi -sen jälkeen saattaa pari päivää zempata siten, että yksi lause voi pivässä tulle mun teineille. Isäni vierailut ovat minulle erittäin rskaita, koska juuri hänelle haluaisin antaa hyvän kuvan miehestäni. 

Kahdstaaan ollessamma hän puhuu minulle normalisti, mutta jos kukaan muu tulee seuraamme, hänen tai minun lapsi, tai ihan kuka tahansa -hän muuttuu hetkessä. On poissaoleva, kun hänelle puhutaan saattaa katsella aivan muualle ja olla ihan omissa maailmoissa. Voi vastailla yhdellä sanalla, mutta ei kysy vuorollaan mitään. Miten tästä etiäpäin, tämä on minulle todella raskasta ja ihan joka päiväinen ongelma, koska lapsia asuu vielä kotona. Persoonallisuushäiriötä eniten epäilen. Hän lopettaa myös minulle puhumisen, heti jos joku muu liittyy seuraamme. Ajattelin aluksi, että tuo menee ohi, kun lapseni, sukulaiseni yms. tulevat tutuiksi -mutta paskan marjat :(

Jännittynyt

Hei! Vanha ketju, mutta nostan ja kysyn miten olette pärjänneet..jos vielä palstalla pyöritte? Kovasti tuntuu olevan tällaisia miespuolisia vetäytyjiä, löytyykin sellaisia pariskuntia joissa mies vetää juhlat läpi vaimon tuijottaen hiljaa tyhjyyteen? Olen itse nainen, jonka vaikea olla sosiaalinen isoissa porukoissa mutta olen tehnyt PALJON töitä asian eteen ja ymmärrän miltä vaikutan/miltä miehestäni tuntuu jos en asialle mitään tee. Onko siis kyseessä jokin persoonallisuuspiirre vai jokin sairaus, jolle jotkut eivät voi mitään..

J

Itse oon selektiivisestä mutismista kärsinyt pienestä pitäen. En sano, että se olis millään tavalla aikuisiällä loppunut, enemmänkin vain muuttanut muotoaan.

Osaan tutuissa, rutiininomaisissa sosiaalisissa tilanteissa puhua varsin normaalistikin. Ongelma muodostuukin uusien tilanteiden ja ihmisten edessä, jolloin vuorovaikuttaminen muuttuukin vain kysymyksiin vastaamiseksi. En oma-aloitteisesti yksinkertaisesti pysty sanoa mitään. Kaikki ajatukset häviää ja jos joku on mielessä, mietin sen sata kertaa päässäni läpi ja kun tiiän mitä voisin sanoa ja ettei se kuulosta oudolta, niin tilanne onkin muuttunut ja puhutaankin jostain muusta asiasta. Aikuisiällä ihmiset ajattelee, että oon vaan ujo ja hiljainen ja huonolla itsetunnolla varustettu, mutta eivät tajuakaan minkälainen matka mulla on ollut edes tähän asti! Kokonaan puhumattomuudesta (puhuin parille kaverille ja perheenjäsenille vain) "vain" ujoksi ja sos. estyneeksi. Mun mielestä tää on huikee kehitys.

Mutismihan on ahdistuneisuushäiriö, joka ilmenee sosiaalisissa tilanteissa. Sitä ei vaan PYSTY puhua. Sanoja ei vaan tule vaikka kuinka haluaisi. Sitä on todella vaikea selittää. Siitä on saanut kärsiä niin paljon, saanut vihaa niskaan ihmisiltä kun ne luulevat, että oon tahalteen vaan välinpitämätön ja töykeä, kun ennenkaikkea oon järkyttävän empaattinen ja huomioonottava ihminen sisäisesti. Olis ihanaa, ettei mutismi olis kauhee tabu. Olis ihanaa, jos kaikki sais olla semmosia kuin on ja että tääkin "häiriö" otettais yhtä normaalina asiana, kuin vaikka ad/hd ja masennus.

vdfd

Tämä käsite on tullut ihan uutena ja miettinyt mikä minua vaivaa. Mutta nyt löysin tähänkin vaivaan vastauksen. En yleensä tietoa etsiessä vastaile näihin keskusteluihin välttämättä mitenkään, mutta pystyn hyvin samaistumaan sinun tekstiin. Olen huomannut tuon "töykeänä" pidon töissä ja kaupoissa, vaikka ihmisenä olen ihan täysin muuta ja ehkä liiankin epäitsekäskin. Kerran meinasi jäädä alkoholijuomatkin kauppaan, kun myyjä epäili minun olevan humalassa. Sai hetken selitellä tulevani suoraan töistä.

Onko tähän vaivaan olemassa mitään hoitoja?

Uusimmat

Suosituimmat