Ura?Opiskelu? Lapset?

Vierailija

Tahtoisin kuulla vastaavissa tilanteissa olleilta ajatuksia/kokemuksia.



Ensin kuitenkin vähän minusta:

Olen tällä hetkellä sellaisessa elämänvaiheessa että mieheni kanssa lapsien tekoa on mietitty oikein kovinkin vakavasti. Ennen aiheen puheeksituloa olin jo ehtinyt innostua opiskelemaan lähtemisen ajatuksesta. Työ jota nyt teen on turvallisessa työpaikassa, mutta uraltani tahtoisin enemmän. Etenemismahdollisuuksia ei ole, eikä palkankorotuksiakaan kyseisessä puljussa saa. Koskaan. Lisäksi ura toisella alalla on siintänyt ajatuksissa.



Nyt edessäni on hankalia valintoja. Ikä alkaa olla se 30v. ja pohdinnat siitä mitä tehdä on kova.



-Lähteäkkö opiskelemaan työn ohessa aikuislinjalle? (Ainoa vaihtoehto sillä tukikuukausia edellisestä koulutuksesta ei ole jäljellä, aikuiskoulutustukeen ei täytyt tarvittavat työvuodet joten työtulot olisivat ainoat tulot) Tällöin opiskelut venyisivät helposti kolmeen-neljään vuoteen. Sitten alkaa olla jo liian vanha lastenhankintaan.



-Tehdäkkö lapsi/lapset ensin ja siirtää opiskeluhaaveita hamaan tulevaisuuteen. Kärvistellä matalapalkkaisessa työssä asuntolainojen ja lapsiperheen kulujen kanssa. Tässä vain pelkona se ettei koskaan tule mentyä opiskelemaan, sitten kun ikää jo tulee enemmän ja jumahdan nykyiselle alalleni eläkepäiviin saakka.



- Hakea kouluun & tehdä lapsi & ottaa koulusta välivuosi lapsen ensimmäisen vuoden ajaksi & sitten ottaa hoitovapaata töistä pari vuotta ja iltaopiskella koulua eteenpäin lapsiperheen tuilla. (Kun tosiaan opintotukea en tilanteeni takia saa) Sitten joskus 34v. katsoa onko toinen lapsi tullakseen vai ei. Kaksi tosiaan kun haluaisin.





(Ja tämä kaikki lähtökohtaisesti tottakai sillä ajatuksella että lapsia saamme, eihän sitä koskaan voi mennä sanomaan osuuko vaikka lapsettomuus sitten omalle kohdalle.)



Pohdintoja,pohdintoja. Eniten itseäni kiehtoisi alimmainen vaihtoehto. Opiskelu hoitovapaalla. Onko kokemuksia miten iltaopiskelu hoituu lapsen kanssa. Mieheni onneksi tekee työtä 7-15 vuorolla joten päivät olisin sitten lapsen kanssa kotona ja illat hän hoitaisi. Rankkaahan tuo olisi, mutta uusi ura haaveena, lastenhankintaakaan kun biologisista syistä ei voi ikuisuuksiin siirtää.

Kommentit (2)

Vierailija

No itse 5 lapsen isä.Emäntä hoiti lapsia kunnes nuorin 3vuotta,eli hoitotuki loppu.Lähti opiskeleen ja itse otin lopputilin töistä jotta voin kattua lähinnä kahta nuorimmaista kotona ja herätellä jo koululaisia kouluun,näillä mennään nyt jos ei iltatöitä tuu laiskana hankittua.Toki talo on jo maksettu ikä 38v.Mutta oonpahan sitä mieltä jotta jos niitä lapsia haluaa niin ne hoijetaan vaikka jäis ura ja talo maksamatta.Ihimisen ikä on niin lyhyt,ettei sitä kannata tuhulata pelekkään urraan.

Vierailija

Mielipiteet sallittuja, elämä on lyhyt ja miksei siis ottaa siltä kaikkea irti. Lapsia varten kaikki rakkaus, mutta miksi kärvistellä työssä joka ei tyydytä, siitä sitten väsyy joka kostautuu perhe-elämään. (Oma isä aina jaksoi syyttää meitä lapsia siitä että kuulemma "raatoi niska limassa paska työssään jotta meillä olisi vaatteet ja ruoka pöydässä." Eikä mitenkään opettavaiseen sävyyn. Tästä itse olen oppinut ottamaan varoittavan esimerkin.)



Jos lastenhoitokuviot onnistuu ja henkisesti jaksaa niin mikä ettei opiskelemaan. Helpompaahan se on kun on kaksi aikuista sitoutuneena tilanteeseen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat