Yksinäisyyden monet kasvot... Kaupunkilaiset ja maatilan emännät yms.

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

On töitä jotka vaihtuu, saattaapa siinä vaihtua paikkakuntakin. On kumppani joka vaihtuu, jonka myötä voi vaihtua paikkakunta. Paikkakunnan vaihdonmyötä toinen tulee perässä perhe-elämän tai muun tähden. Otetaan tässä nyt naiset esille ja aloitetaan tarinallani. Olen elämäni töppien vuoksi muuttanut paikkakunnalta toiselle. Paikkakunnat ovat jokakerta ollut vieraita viraineen ihmisineen. Tutut ja tärkeät ystävät on jäänyt vanhaan kotipaikkaan. En tajunnut tuota silloin mitä muuttoni tekevät kaverisuhteille. Työpaikanvaihtumisen myötä jäi tutut kolleegat. Aluksi puhelin pirisi tiheeän Nykyään.... Ei koskaan. Viimeisin muuttoni on reilun kahdenvuosen päässä ja asustelen täällä vielä ja varmasti hamaan tulevaan. Meillä on lypsytila ja kaksi lasta. Nuorin alle vuoden toinen aiemmasta liitosta. Lypsytila ja pieni vauva. Mies jolla töitä riittää.

Vapaa-aika. Mitä se on?

Vieraspaikkakunta maalla, josta matkaa on jokapaikkaan. Mieheni työskentelee kotonamme, muttemme näe kuin illalla. Pienen tyttären tähden työskentelyni on hankalaa. Lypsyllä ei voi olla kuin hetken tms. kun pitää tulla sisälle ruokkiin jälkikasvu.

Mitä muuta sisällä odottaa kuin lapsen ruoka? Hiljaisuus. Minä ja lapset. Mies saapuu illalla pimeän tultua siihen, että nukuttaa pienokaisen. Aamulla navettaan ja sieltä kiireellä poika herättään kouluun. Aamukahvit vielä yhdessä ja sitten alkaa taas yksinäisyys.

Lapsi ei korvaa aikuista seuraa niinkuin ei aikuinenkaan lapselle, lapsen seuraa. Ruoanlaittoa ja syöntiä. Siitä alkaa odotus iltaan. Iltanavetanjälkeen teen tapani mukaan lämmitettävän leivän miehelleni valmiiksi. Sämpylän voimin odottamaan seuraavanillan sämpylää.



Suomessa ja muualla maailmassa on paljon yksinäisiä miehiä ja naisia. Naiset ovat kotona ja huolehtivat perheen vaatteet , lapset, ruoan. Sosiaalinen elämä voi olla monella hukassa. Ollaan miehen kotiseudulla eikä ketään tunneta. Lapsen kanssa voi käydä puistoissa tai vaikka perhekerhossa, mutta harvemmin niistä löytyy hyvää ja pysyvää ystävätärtä. Ne on sellaisia joidenkanssa puhutaan lapsista. Vertaillaan kehitystä, kerrotaan synnytykset, allergiat jne... Mutta ei siinä puhuta mitään henkilökohtaista. Eikä sitä toista nähdä muualla kuin siellä. Jo sielläkään. Yksinäisiä naisia jotka odottavat mihensä saapumista.

Mies saapuu töistä... Mitä sitten? Mies on väsynyt ja tahtoo hetken rauhaa. Nainen on pitkästynyt ja haluaisi tehdä jotain porukalla tai kaksin. Kaksin? Miten se olisi mahdollista... Mihin pienokainen? Mll:n hoitaja maksaa 10€/tunti. Huh huh... Toisen palkoilla ei paljoa niiden palveluja käytetä. Illat sitten meneekin siinä. Nainen voi käydä vaikka lenkillä jättäen lapsen isänsä kanssa. Entäpä maatilanemännät? Lapsen isä on iltalypsyllä. Aamu ja iltalypsyt on tehtävä viikonloppuisinkin. Eikä siellä voi olla lapsen kanssa. Lapsi siis kulkeutuu mukana ja tekemiset valitaan sen mukaan. Illat ja lämpimät voileivät...Niihinkö elämä kiteytyy? Mitä muu aika on? Velvollisuutta? Yksinäisyyttä.

Sämpylän tekoon siis ja ilta/yötä odottamaan. Kyllä se väsynyt mies sieltä tulee. En tiedä mitä seuraa hänestä siinäkunnossa on, mutta on ainakin lähellä ja läsnä, sen hetken.



Yksinäinen voi olla vaikka ympärillä olisi paljon ihmisiä.Jos ei ole samanhenkisiä tai muuten ovat sulkeutuneita ihmisiä, on yksin jne. Määrällinen ja laadullinen puute aiheuttaa yksinäisyyttä. Yksinäisyys vaivaa niin vanhuksia kuin nuoriakin. Se ei katso ikää eikä sivilisäätyä. Mutta kuinka moni elää elämäänsä niinkuin elää, tahtomattaan? Muuttanut uuteen paikkaan toisen vuoksi ja jättänyt kaikki tutut/tutun taakse. Aloittaa uudestaan. Joiltakin se luonnistuu, joiltakin ei. Ensin pitää ansaita paikkansa uusissa piireissä. Sinnikkäästi yrittäen; se voi onnistua. Avoimesta luonteesta olisi apua. Mitä jos ei ole avointa luonnetta? Se on vaikeaa.



Kertokaa Te upeat naiset omasta arjestanne. Purnuttakaa tänne niin säästetään sen ainoan ystävän ja rakkaan, miehen, korvia :)



Ja muutenkin kertokaa omasta arjesta. Olettehan te elämänne päähahmo ja arkenne sankari.

Kommentit (1)

Vierailija

Ilmeisestikkin olen ainoa yksinäinen nainen. Ehkei muilla ole purnattavaa asiaan ja ovat aisan kanssa tottuneet elämään. Itselläni se on välissä kovin vaikeaa. Ennen sosiaalinen ihminen joka kävi töissä. Oli työkaverit jne. Nykyään yksinäinen ja ihmisiin pettynyt. Ihmisiä kun on niin hyviä mutta myös pahoja. Olen onnekas elämäntyylistäni tällähetkellä. Kaikki mitä teemme, teemmee itsellemme. Perheelle.



Ihmisten pahuuudesta. Aiempia parisuhteita muistellaakseni; olen nykyään todella onnekas! Enne tuli nyrkistä, revittiin hiuksista ja hajotettiin kaikki. Silmälasit yms. Ihmisarvo oli...oliko sitä? Kaikki mitä tein tai sanoin oli väärin tai flirttailevaa jollekkin muulle kuin silloiselle miehelleni. Elämä oli painajaismaista. Autovietiin sekä puhelinvietiin ettei vain voi soittaa kenellekkään hänen poissa ollessa. Silloin kaverini kaikkosi. He eivät tienneet missä elin. Kunnes karkasin, enkä enään palannut...



Nyt on tilanne onnekas. Minulla on rakas mies joka kunnioittaa, arvostaa, kuuntelee, välittää... Rakastaa täysillä minua virheineni ja puutteineni. En ole enään alistettu hiiri joka pelkää. Olen vahva nainen joka on saanut siivet selkään. Kaikki tämä johtuneen rakkaudesta ja tuesta yms. jonka olen löytänyt ja saanut nykyiseltä mieheltäni. Olen siis onnekas että hänet löysin ja tässä olen ja ollaan. Mutta ilman entisiä kokemuksiani, en tiedä olisinkö näin sitkeä ja vahva. Ne kasvatti ihmisenä vaikkakin kasvatusmetodia oli raju ja väärä.



Mutta toisinaan kaipaa seuraa... Muutakin kuin lapset ja mieheni. Kestän tämän yksinäisyyden kyllä, mutta ajattelin että kyllä kait meitä riittää. Väärässä taisin olla....





Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat