Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Lennetäänkö Mikä-Mikä-maahan...

Vierailija

Olen jo 17-vuotias tyttö, käyn lukiota, autokoulun aloitan ensi viikolla sekä asun kotona isän ja kolmen pikkuveikan kanssa, jotka kaikki ovat jo murrosikäisiä. Elämäni on mielestäni todella hyvällä mallilla enkä oikeastaan voisi toivoakaan mitään enempää...

Kuitenkin hetki sitten hampaita pestessä purskahdin lohduttomaan itkuun tajutessani olevani kohta "aikuinen". Mihin kaikki nämä vuodet ovat vierineet? Mihin katosi ne ajat, kun veikkojen kanssa vielä leikittiin innoissamme kikattaen pikkuautoilla olohuoneen pörrömatolla? Miksei meidän pihalla enää ole keinua ja miksi kaikki vanhat, rakkaat lelut nytkin vain homehtuvat säkeissä pimeässä, kylmässä varastossa...?

Rakastin yli kaiken aina saada uusia leluja jouluna, nykyään saan jouluisin lankakeriä, koulutarvikkeita ja vaatteita. En sillä, ettenkö pitäisi niistäkin paljon, mutten kehtaa enää kertoa haluavani joulupakettiin sitä jotain tiettyä vaaleanpunahiuksista nukkea tai vaikka sitä jotain lelukoiraa, jolla tulee mukana kaikenlaisia vaihdettavia asuja. Edes koristeeksi somistamaan huonettani...

Joskus saatan kysyä veikkoja ulos pomputtelemaan superpalloja tiiliseinää vasten tai iltapimeällä valopiiloa talon ympäristölle taskulamppujen kanssa. Mutta tiedän jo etukäteen vastausten olevan ehdoton "Ei!". Kai he vain eivät tykkää olla kanssani.

Tiedän kuulostavani varmaan todella typerälle kertoessani kaiken tämän, mutta tuli vain ihan hirveä tarve avautua, ja tällä kertaa näin netissä nimettömänä se tuntui hyvälle.

Olen aina ollut todella vastuuntuntoinen ja mummon sanoin "vanhempien unelmatytär", mutta tunnen itseni todella tyhmäksi, lapselliseksi ja taantuneeksi itkiessäni tälläistä pikkujuttua, kun maailmassa todellakin on paljon suurempiakin ongelmia.

Haluan vain taas olla lapsi, ja ajatuskin harmaasta, yksinäisestä aikuisuudesta esim. ilman isää, äitiä ja veikkoja nostaa krokotiilinkyyneleet silmilleni, kuten juuri nyt myöskin.

Mulla vain on niin ikävä kaikkea

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat