Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuuntelijaa kaipaava

Vierailija

Tuntuu sille että ystävät ovat hylänneet :(

Tämä vuosi on ollut suoraan sanoen yhtä helvettiä.

Kaikkea paskaa on satanut niskaan ja nyt kun kiperästi kaipaisin tukea ja jonkun jolle voisin puhua niin kaikki ystävät katoaa ympäriltä.



Pää leviää kohta tästä kaikesta kun ei ole ketään kelle voisi puhua.

En tiedä mitä tällä aloituksella hain mutta sainpahan edes johonkin kirjoittaa.

Faceen en tätä voi kirjoittaa kun sitten kaikki "ystävät" olisivat kirjoittelemassa että ei sua kukaan ole hylännyt.

Mutta miksei he eivät käy tai, soita tai edes laita tekstaria?

Itse en aina viitsi olla se joka soittaa kun tuntuu etteivät he välitä...

Kommentit (2)

Vierailija

Osaan hyvin eläytyä kirjoitukseesi. Minulle kävi lapseni syntymän jälkeen vähän samalla tavalla. Paras ystäväni, johon luotin täysin, alkoi pitää yhä vähemmän ja vähemmän yhteyttä (vaikka hän oli suostunut lapseni kummiksi). Yhteydenpito oli täysin minun varassani. Sairastuin vielä jonkinasteiseen synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja olisin todella kaivannut tukea ja kuuntelijaa. Ystävälläni ei tuntunut olevan koskaan aikaa ja lopulta ymmärsin, että kyse on siitä, ettei hän vain halua pitää yhteyttä. Nostin asiaa pitkään mietittyäni kissan pöydälle ja kipeiden keskustelujen jälkeen kävi ilmi, että asia todellakin oli niin, ettei hän halua olla kanssani tekemisissä. Lapsellani on nyt kummi, jonka kanssa hän ei tule olemaan missään tekemisissä ja itselläni iso aukko luottamuksessa ihmisiin. Et siis ole yksin tämän raskaan asian kanssa. Tsemppiä ja jaksamista!

Vierailija

Olen aina ollut vähemmän sosiaalisempi kuin muut ystäväni. En kykene luottamaan enää ihmisiin menneisyyteni takia. Ainut lohtuni on ollut kirjoittaa asioista. Olen kuvitellut kirjoittavani ikään kuin Jumalalle, jollekkin joka ymmärtää. Olen vasta 15 vuotias ja kuten moni varmaa ajatteleekin: olen tavallinen teini, mihin kukin sitten uskookaan, olen aina tuntenut olevani vanhempien ihmisten tasolla. En ymmärrä miten minulle on käynyt näin, mutta en luo uusia ystävyyssuhteita, ja melkein vihaan ikäisiäni heidän ajattelemattomuutensa takia. Toisinaan kaipaisin puhekaveria, sitä etsiessä unelmani on olla ei mikään ja tuijottaa tyhjää. Pärjäile!

Uusimmat

Suosituimmat