Monikulttuurisuus - Saksa - Berliini

Vierailija

Berlin-Neuköllnin pormestari kertoo, miksi hänen mielestään monikulttuuri on kärsinyt haaksirikon



Katkera totuus sosiaaliturvastamme



Bild 18.9.2012



Arkipäivää Berlin-Neuköllnin (320.000 asukasta) Jobcenterin edustalla. Työttömyys: 18,3%, näistä 30% on maakanmuuttajataustaisia.



Esipuheessaan hän tuo selvästi esiin: "Tämä asiasisältö ei koske kaikkia maahanmuuttajia, kaikkia muslimeja, kaikkia Hartz-IV tuensaajia ja kaikkia nuoria."



Keskusteluissa yllätyn yhä uudelleen siitä, millä itsestään selvyydellä ihmiset lähtevät siitä, että yhteiskunnan luonnollinen tehtävä on elättää heidät ja toteuttaa heidän perhe- ja elämänsuunnitelmansa.



Erityisesti yksinhuoltajien keskuudessa tämä käsitys on varsin yleinen. Jälkikasvun hankkiminen ja kasvattaminen on seikka, jolla henkilö katsoo palvelleensa yhteiskuntaa riittävästi ja tämä toimii samalla järkähtämättömänä oikeutuksena, jonka nojalla voidaan närkästyen torjua kaikki kritiikki moraalittomana.



Huomattava osuus (Jobcenterien) asiakkaista ovat sellaisia, jotka eivät ole työmarkkinaläheisiä (arbeitsmarktnah), kuten työnvälityskielellä niin kauniisti ilmaistaan.



Aiemmin heitä kutsuttiin "henkilöiksi, joilla on useita välitysesteitä" (Menschen mit multiplen Vermittlungshemmnissen). Koska tämä kuvaus osoittautui liian diskriminoivaksi, käytetään nykyään käsitettä "kompleksinen profiilitila" (komplexen Profillage). Saksaksi se tarkoittaa ylivelkaantumista, päihdeongelmaa, epäsosiaalista käytöstä.



Eräs ryhmä ovat henkilöt, jotka pitävät tietoisesti sosiaaliturvajärjestelmää lypsylehmänä, toisin sanoen, he käyttävät sitä yleisenä elämänperustana. Sosiaaliturvalla rahoitetaan elämisen perustarpeet, kuten vuokra, ruoka ja juoma, energia ja sairaskulut. Huveja varten ovat sitten lisäansiot.



No se, mitä virkakielessä kutsutaan "sosiaaliturvan väärinkäytöksi", sitä on aina ollut ilman maahanmuuttoakin.



Kun ihmisiä, kuten turvapaikanhakijoita, totutetaan vuosikymmenien ajan sosiaaliturvajärjestelmään ja kielletään työnteko, niin ei kannata silloin valittaa, jos he saavuttavat täydellisen ammattitaidon ja hallitsevat lakipykälät paremmin, kuin monet virkailijat Jobcenterissä.



Julkiset rahansiirrot eivät mitenkään voi olla monien perheiden ainoa tulonlähde. Se olisi johtanut siihen, että Neuköllnissä olisi paljon vapaita parkkipaikkoja, mitä muuten ei tähän mennessä ole havaittu ja tämä olisi myös räikeässä ristiriidassa lasten viihde-elektroniikan tai niiden kulkuvälineiden suhteen, joilla lapset tuodaan kouluun.



Yhä uudelleen nousee esiin se, kuinka vanhemmat sosiaalisista tulonsiirroista huolimatta voivat ryhtyä moniin liiketoimiin tai kuinka nuoret työttömät miehet voivat hankkia 100.000 euron hintaluokan autoja.



Pimeä työ on levinnyt täällä laajalti. Kyse ei ole pikku puijauksista ja petkutuksista, joilla epävarmassa elämäntilanteessa olevat ihmiset yrittävät hankkia muutaman setelin viranomaisten ohi. Ei, se on täällä systeemi.



Veroja valtiolle pidetään täysin tarpeettomina (inhimillisesti ymmärrettävää), mutta tätä myös toteutetaan ammattimaisen suunnitelmallisesti. Näistä piireistä puuttuu käsitys yhteiskunnan solidaarisuusjärjestelmästä tai periaatteesta "Anna keisarille, mitä keisarille kuuluu".



Tiheikkö on läpitunkematon. Ensinnäkin Jobcenterillämme on käytössä neljä(!) kenttätyöntekijää tätä likipitäen naurettavaa 80.000 asiakkaan armadaa varten ja siten se välittää todella hupaisan uhkakuvan heille. Toisekseen kotoisat suhdeverkostot estävät ulkopuolisia näkemästä tilannetta.



Tässä on kyse oikeusjärjestyksemme ulkopuolella olevasta vaikutuspiiristä. Kyse on yhteisöistä, jotka pitävät tiukasti kiinni arvoista ja normeista - eivät kuitenkaan niistä meidän. Ja heillä on aivan oma käsitys siitä, mitä kohtaan henkilön tulee olla solidaarinen. Se ei ole valtioyhteisö, vaan perhe. Vain ja ainoastaan sen intresseillä on merkitystä.



Saksalaiset normit pätevät vain niin kauan, kun niistä on hyötyä ja/tai ne tuovat tuloja. Muuten ne menettävät nopeasti merkityksensä. Niiden tilalle astuvat rituaaliset käytännöt ja traditionaaliset käyttäytymismallit, joilla on suunnaton kaikkia sitova vaikutus. Niistä poikkeavat elämäntavat leimataan nopeasti huonoiksi, siivottomiksi ja vääräuskoisiksi. Sanonta "He elävät kuin saksalaiset" ei ole kohteliaisuus.



Viestit, joita annamme tällä saralla, ovat liian heikkoja ja likipitäen absurdeja. Kun liittokansleri vetoaa maahanmuuttajiin, että nämä kunnioittaisivat Saksan lakeja, muistuttaa se jo alistumista. Samoin koen äskettäisen avio-oikeusreformin: vuonna 2009 poistettiin pelkkiä kirkollisia avioliittoja koskeva kielto.



"Näin muslimien moniavioliitolle" - neljä aviovaimoa sallitaan - "ja pakkoavioliitoille avataan portit Saksassa", kritisoi täysin oikein turkkilainen naisoikeusaktivisti ja asianajaja Seyran Ate.



Tällaiset vain Allahin edessä solmitut "kevyt-avioliitot", joita ei sallita edes Turkissa, johtavat siihen, että naisista tulee täysin oikeudettomia ja he eivät voi saada yhtäkään elatus- tai perintövaatimusta toteutumaan. Tasa-arvopolitiikan kannalta tämä on valtava askel takaisin kivikauteen.



Perustelu tälle oli: "Kokemus on osoittanut, että muita Saksassa edustettuina olevia uskontoyhteisöjä (kuin katolinen ja evankelisluterilainen kirkko) ei toistuvista Saksan eri viranomaisten huomautuksista huolimatta voitu saada toimimaan avioliiton solmimiskäytännöissään lain § 67, 67 mukaan (= kirkollinen vihkiminen on sallittu vasta viranomaisten vahvistaman avioliiton solmimisen jälkeen).



Siis saksaksi: Evankelisluterilaiset ja katoliset toimivat lain mukaan, mutta muut, kuten muslimit eivät piitanneet säännöstä tippaakaan, joten se joutaa menemään.



Mielestäni pahempaa konkurssijulistusta ei voi antaa. Jos esimerkkiä sovellettaisiin kouluihin, niin voisimme tehdä monelle häirikölle elämän Saksassa helpommaksi ja mukavammaksi: Säännöt, joita kukaan ei noudata, heitämme yksinkertaisesti menemään.



Sen, kuinka nopeasti ja alamaisesti yhteiskuntamme perääntyy, osoittaa myös eräs toinen merkittävä esimerkki: Berliinin nuorisovankilassa eivät vangit saa enää periaatteessa ruokaa, joka sisältää sianlihaa. Peruste määräykselle: "70% vangeista on maahanmuuttajataustaisia. He eivät voi uskonnollisista syistä syödä sianlihaa.



Selvä juttu, on toki loogista. Suurin vankiryhmä määrää myös ruokalistan. Kuitenkin mietin, mitä tapahtuisi päinvastaisessa tilanteessa. Laitettaisiinko silloin myös 30%:lle muslimeja maksamakkaraa ja wieninleike lautasella. En oikein jaksa uskoa. Jotakin olisi silloinkin pielessä.



Tässä asiassa on Rotterdamin ylipormestarilla Ahmed Aboutalebilla selvät näkemykset: "En keskustele kenenkään kanssa tämän maan laeista. Ketä ne eivät miellytä, voi vapaasti etsiä maan, jossa lait miellyttävät häntä paremmin."



Alkuperäinen juttu saksaksi: http://www.bild.de/politik/inland/heinz-buschkowsky/die-bittere-wahrheit...

Kommentit (2)

Vierailija

Suomessa ei onneksi käytetä sosiaaliturvaa väärin ja kotiuduttu yhteiskuntaan



http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=136...





Somaliäideistä suuri osa yksin lastensa kanssa

Yksinhuoltajuus on maahanmuuttajien joukossa yleisempää kuin kantaväestöön kuuluvilla. Erityisesti somaliväestön kohdalla yksinhuoltajia on huomattavasti enemmän. Miltei joka toinen somalinainen on Suomessa yksinhuoltaja.

http://yle.fi/uutiset/somaliaideista_suuri_osa_yksin_lastensa_kanssa/592...



Somaliyksinhuoltajista 40 prosenttia on edelleen naimisissa. Tarkkaa syytä tällekään ilmiölle ei tiedetä, mutta yhtenä selittävänä tekijänä pidetään moniavioisuutta....

Vierailija

Katkera totuus väkivallasta ja rikollisuudesta



Bild 20.09.2012



Heinz Buschkowsky, Berliinin ongelma-alue Neuköllnin pormestari, kertoo kirjassaan, miksi hänen mielestään monikulttuuri on haaksirikkoutunut.



Hän on suorapuheinen mies … - mutta tekee myös selväksi, että hänen esimerkkinsä ovat vain otoksia: "Kun olemme huolestuneita liikenneturvallisuudesta, niin laskemme onnettomuuksia, emmekä iloitse niistä ajoneuvoista, jotka ovat ylittäneet risteyksen ilman onnettomuuksia.



Ongelma-alueeksi joskus kehittyneen maahanmuuttaja-alueen asukkaat kokevat subjektiivisesti itsensä vääryyttä kärsineiksi, syrjityiksi ja syrjäytetyiksi.



Tästä on enää lyhyt askel rikollisuuteen: Otan itselleni sen, mitä minulle kuuluu, mutta mitä ei anneta, koska olen ulkomaalainen. Yhteiskunta kutsuu näitä tekoja nimillä murto, varkaus, päällekäyminen tai ryöstö.



Jos tekijä on maahanmuuttaja tai ulkomaalainen, niin uhri liittää tämän seikan kärsimyksiinsä. Tämä johtaa siihen, että tekijä etnistetään melkein aina. Venäläiset hyökkäsivät kimppuuni, arabit löivät minua ja turkkilaiset puukottivat minua. Tämä on myrkkyä integraatiolle.



Jaan käsityksen, että meidän laillinen työkalupakkimme on täysin riittävä rikollisuudenvastaiseen taisteluun. Kuitenkin vain silloin, jos me käytämme sitä ja hyödynnämme sen tarjoamat mahdollisuudet.



Kun katson lähimenneisyyden väkivallantekojen kirjoa Berliinissä ja erityisesti Neuköllnissä, niin minusta näyttää, että teot ovat muuttuneet yhä brutaaleimmiksi, tekijät yhä eläimellisimmiksi ja silti meidän oikeutemme epäröi yhä enemmän toimissaan.



Siellä, missä ensimmäinen vankilatuomio on oikeastaan astumista aikuisten maailmaa, siellä kasvattavilla ja pedagogisilla panostuksilla tuskin on mahdollisuutta menestyä.



Useissa tuntemissamme ongelmaperheissä tarkoittaa sana "einfahren" nousua perheen täysivaltaiseksi jäseneksi. Vankilaan joutuvan lähtöä juhlitaan kotona ja tuomion jälkeen hänet vastaanotetaan juhlien.



Poliisimme arvioi, että Neuköllnin kaltaisilla ongelma-alueilla noin 80% saksalaisista 12-18 -vuotiaista nuorista on jo ainakin kerran joutunut väkivaltateon uhriksi.



Valmius väkivaltaan ei ole mikään etninen erityispiirre. Kuitenkin kaikki, myös muissa maissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että osatekijät, kuten omat väkivaltakokemukset ja uskonnollinen ego-doping ovat vahvoja altistavia tekijöitä. Rikollisuuteen sortumisen riskitekijät "nuori, miespuolinen, maahanmuuttaja" olen jo aiemmin maininnut.



Eräs väkivaltarikollisten tunnusmerkki on selvä: koulutusasteen laskiessa myös kyky väkivallattomaan konfliktinratkaisuun häviää. Siis, mitä vähäisempi on henkinen kapasiteetti, sitä suuremmat ovat muskelit. 2/3-osalla kaikista nuorisovangeista ei ole koulun päästötodistusta ja 90%:lle ei ole minkäänlaista ammattikoulutusta.



Hänelle, joka varhaislapsuudesta lähtien näkee ja kokee väkivaltaa, on väkivalta legitiimi väline omien vaatimusten toteuttamiseksi.



Puuttuminen on silloin tärkeää. Kun nuoret ihmiset suistuvat raiteiltaan ja pitävät rikollispiirejä itselleen täysin normaalina elämäntapana, niin silloin juurettomien välillä ei ole enää eroja. Venäläinen taparikollinen ei poikkea millään tavoin turkkilaisesta, saksalaisesta tai arabi taparikollisesta.



Yhdellä on lyhyt tukka ja maihinnousukengät ja hän on samoin laiminlyöty, kuin se, jonka pää on kalju ja jolla on yllään hupullinen collegepusero. Syntyvyystilastoja katsoessa ilmenee vain eräs pulma: Laiminlyöty ei ole yhtä kuin impotentti.



Perheet, joissa isät eivät käy töissä, puhuvat heikosti saksaa tai eivät ollenkaan, mutta sanovat muuten aina viimeisen sanan ja haluavat päättää kaiken ja toimeenpanevat tämän tarvittaessa nyrkein tai muuten hakkaamalla, ne ovat mielestäni perheitä, joissa koulun päästötodistus merkitsee vähemmän, kuin niin sanottu perheen kunnia.



Väkivalta johtaa yhä uudelleen väkivaltaan. Kysymykseen, saako mies lyödä vaimoaan, jos tämä on pettänyt häntä, vastasi 4% kantasaksalaisista nuorista "kyllä", turkkilaisten keskuudessa luku oli 24%.



Kun nuoria miehiä pienestä pitäen opetetaan käyttäytymään itsetietoisesti, olemaan taistelunhaluisia ja vahvoja, sekä tietämään, että heidän omat killuttimensa ovat heidän tärkein vartalonosansa, niin ei ole syytä ihmetellä, jos he omaksuvat tätä vastaavan Pascha-asenteen [Pascha: Euroopan suurin bordelli Kölnissä]. Tämä väkivallan legitimoiva machokulttuuri johtaa tietysti kynnyksen laskuun väkivallan käytölle myös muita ihmisiä kohtaan.



Kysyttäessä, mitä katutappelu heille tarkoittaa, vastaavat nuoret: "Kun joku loukkaa perhettäni tai kunniaani." Nämä hajanaiset käsitykset kunniasta, perheestä, loukatuksi tulemisesta tai vääryyden kärsimisestä ovat näille nuorille jo yksistään oikeutus puukottaa jotakin ihmistä, potkaista tai tallata häntä päähän ja siten hyväksyä tämän kuolema vähäpätöisenä seurauksena.



Rikollisuuteen johtavat riskitekijät maahanmuuttajayhteisöissä voidaan koota yhteen seuraavasti: puutteellinen koulutus, omat väkivaltakokemukset, machokulttuurin kasvatustyyli, jatkuva rahapula yhdistettynä uskonnolliseen itsensä ylentämiseen.



Kun kaikki nämä tekijät yhdistyvät ja kun meidän yhteiskuntamme arvojärjestelmä - kuvattuna käsitteillä kuten kuri, ahkeruus, järjestys, toisten huomioonottaminen, suvaitsevaisuus ja ennen kaikkea kunnioitus - ei löydä mitään sijaa näiden nuorten persoonan kehityksessä, niin silloin ura yhteiskunnan laitapuolella on hyvin todennäköinen.



On yksinkertaisesti niin, että on syntynyt väestökerroksia, joilla ei ole mitään intressiä integroitua yhteiskuntaan. He eivät hyväksy valtion edustajia ja instituutioita missään muodossa ja he eivät tule myös jatkossakaan näin tekemään.



Eräs esimerkki: Parkkisakon takia eräs arabitaustainen mies hyökkäsi fyysisesti Ordnungsamt'in työntekijän kimppuun. Seuranneessa asian oikeuskäsittelyssä hän uhkasi työntekijää uudelleen: Hän julisti, että antaa tuhota koko työntekijän perheen, jos tämä aiheuttaa hänelle ongelmia ja hän saa tuomion.



Hän vannoi tämän Allahin, Koraanin ja vanhimman poikansa nimeen. Mies tuli Saksaan 20 vuotta sitten turvapaikanhakijana ja on tehnyt huomattavan määrä rikoksia. Hän saa julkista tukea ja ajaa Mercedeksellä.



Henkilö, joka on hakenut suojaa maastamme itseensä kohdistuvan uhan takia, uhkaa täällä vuorostaan muita kuolemalla. Me ruokimme häntä ja hän polkee jalkoihinsa meidän lakimme - eikä vain pelkästään sitä.



Voisin jatkaa sivukaupalla näitä kertomuksia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat