Riita 1-v lapsen asumisesta ja huollosta

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kaipaisin kommentteja tilanteeseemme. Olen 1-v lapsen yksinhuoltaja, eronnut avoliitosta lapseni isän kanssa lapsen ollessa 5 kk isän väkivaltaisuuden ja alkoholiongelman vuoksi. Isän käytöksen vuoksi vain isyys aikanaan vahvistettiin enkä suostunut yhteishuoltajuuteen. Eron jälkeen isä ei ole tavannut lastaan. Meillä on turvakielto eikä ex tiedä osoitettamme. Turvatut tapaamiset esim isovanhempien luona ei kelpaa ex.lle, vaikka olen niitä ehdottanut. Asioiden pitäisi edelleen poismuutonkin jälkeen mennä niinkuin HÄN MÄÄRÄÄ. Ex asuu noin 400 km päässä meistä. Viimeisimpänä käänteenä tuli kirje ex.n asianajajalta ja ex hakee lapsen yhteishuoltajuutta, asumista isän luona ja minulle laajennettua tapaamisoikeutta oikeusteitse! Itse pidän ainoana vaihtoehtona valvottuja tapaamisia, koska isä on väkivaltainen, päihdeongelmainen eikä lapsi edes muista enää isäänsä. Tausta hieman tarkemmin vielä: lapsen isä on raskausaikana ja sen jälkeen mm potkinut minua vatsaan, kuristanut, kaatanut maahan, repinyt naamasta ja hiuksista, töninyt, läpsinyt jne. Väkivalta alkoi raskausajan alkupuolella, kun en mieheni painostuksesta suostunut raskaudenkeskeytykseen, ja tilanne vain paheni koko ajan lähtöömme asti, milloin myös tappouhkauksia alkoi tulla. Lasta hän on käsitellyt joitakin kertoja kovakouraisesti ja tiputtanut kerran humalassa sylistä sohvalle. Lapsi onneksi säästyi pahemmalta! Minun oli pakko lähteä, ellei itseni, niin pienen lapseni vuoksi. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt lähteä ensimmäisestä kerrasta. Näistä on kaksi lääkärikäyntiä ja valokuvia todisteena ja olen tehnyt asiasta rikosilmoituksen. Myös henkistä väkivaltaa oli paljon: haukkumista, alistamista, tappouhkauksia, eristämistä ystävistä ja sukulaisista jne. Ex teki kaikkensa saadaaksen minut tuntemaan itseni mitättömäksi, huonoksi. Olin hänen mielestään ruma, tyhmä, mihinkään kelpaamaton ja kuvottava. Mies myös teki minusta lastensuojeluilmoituksen, sossut kävi kylässä ja ilmoitus todettiin minun osaltani aiheettomaksi. Itse olen päihteetön, (ennen äitiyslomaani) hyvässä vakituisessa työssä käynyt lapsirakas äiti. Kotipaikkakunnallani, johon muutimme takaisin, on nyt onneksi vanhempani, entiset ystäväni ja sisareni perhe apuna ja tukena. Olen myös jutellut asiantuntijan kanssa pahoinpitelystä jääneistä traumoista. Onneksi painajaiset ja pelot eivät enää ole päivittäisiä. Miehen alkoholinkäytöstä vielä: hän joi arki-iltaisin joka päivä 3-5 annosta ja viikonloppuisin perskännit, aloittaen juomisen jo päivällä, mutta pystyen kuitenkin vielä hoitamaan työnsä arkisin. Itse en halua enkä pysty ex-miestäni tapaamaan. Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Mitä mahdollisuuksia miehen vaatimuksilla on menestyä? Millaisiin tapaamisiin olisi lapsen kannalta hyvä suostua? Itse koen asian tällä hetkellä niin, että lapsen etu on säästyä näkemästä isäänsä. Mutta samalla ajattelen myös, että jos isä saisi apua ongelmiinsa ja tapaamisten turvallisuus voitaisiin taata, lapsen olisi hyvä nähdä myös isäänsä. Kauhulla ajattelen aikaa, jolloin minun pitäisi antaa lapseni isällä viikonlopuksi sinne väkiavaltaiseen ja kännihuuruiseen huusholliin. Valitettavasti ex ei vielä NÄYTÄ alkkikselta ja pelkään, ettei oikeus usko alkoholiongelmaa todeksi. Mitä tehdä?

Kommentit (0)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat