Onko lääkärillä mahdollisuus kirjoittaa mielialalääkkeitä?

Vierailija

.

Sivut

Kommentit (38)

Vierailija

Kävin joskus masennuksen vuoksi terveyskeskuslääkärillä ja hän kirjoitta minulle reseptin neljään unilääketablettiin. Siis sain neljä unilääketablettia...

Ei sen enempää apua herunut.

Vierailija

varmasti tuo psykologin työ on väsyttävää ja vaativaa; läheltä seuranneena tiedän sen ja itsekin sosiaalialalla työssä. Joten en sano etteikö psykologi tmv. saisi olla väsynyt mutta sitä väsyneenä ja ehkäpä masentuneena katsoo maailmaa ja ihmisiä ihan toisenlaisin silmin kuin tavallisesti ja tuollaiset pienet jututkin saattavat näyttääkin hirvittävän suurilta.



ap

Vierailija

Millä tavoin kuulostan mielestäsi vaativalta? Ehkä sitä sitten olen mutta mielestäni joidenkin kanssa vaan tulee toimeen paremmin kuin toisten. Esimerkiksi kun kävin siellä mielenterveystoimistolla juttelemassa, koin saavani sen yhden juttutuokion aikana paljon enemmän kuin yhteensä kaikilla käyntikerroilla tuolla neuvolapsykologilla. En vaan voinut jatkaa käyntejä mtt:lla koska minulle oli varattu aika np:lta ja jonot sinne on ihan mielettömät, parikin vuotta.



En itse koe itseäni vaativaksi mutta jokainenhan toki näkee asiat omalla tavallaan. Totta on että että voisin puhua enemmänkin psykologilla mutta kun en vaan pääse samalla linjalle vaikka haluaisinkin.



ap

Vierailija

Kunnon yksityinen terapeutti olisi hyvä. Ja kunnon tiivis terapia, parisen kertaa viikossa. Tosin sinulla ei välttämättä ole siihen aikaa. Ja _ihan oikea_ terapia maksaa rutosti, vaikka sinä todennäköisesti saisit Kelalta kolme vuotta kuntoutusrahaa, koska olet lasten äiti ja tarvitset kaiken tuen, jotta lapsesikin voivat hyvin.



Nuo julkisen puolen "terapeutit" ovat ylityöllistettyjä ja heiltä ei saa tiivistä pitkäkestoista apua. Oma terapeuttini ottaa vastaan yksityisenä vain kymmenkuntaa potilasta, keskittyminen minunkin ongelmaani on aivan toista luokkaa kuin noilla kaikenmaailman terveyskeskushöpötyksillä, joilla käy kymmeniä ihmisiä kerran kahdessa viikossa/kuukaudessa tms. tahtia.



Sinun ongelmasi kuulostavat sellaisilta, että tarvitsisit ihan kunnollista pitkäkestoista paneutumista. Pitkäkestoisessa seurannassa saisit myös tiivistä seurantaa tilastasi, varsinkin jos terapeutti olisi psykiatri, joka tietää sairauksista ja lääkkeistä enemmän kuin psykologi.



Ehkä sinua ei kiinnosta sitoutua niin tiiviiseen ja pitkäkestoiseen touhuun, mutta omalta kohdaltani suosittelen! Elämäni paras ratkaisu. Ihan oikea sairauteni löytyi, jos olisin luottanut pelkkiin terveyskeskuslääkäreihin, en olisi saanut tätä diagnoosia ikinä varmaan ja minua pyöriteltäisiin vääriltä lääkkeiltä toisille.



Kannustan sinua uhraamaan omia voimavarojasi ja aikaasi ja rahaasi perusteelliseen hoitoon. Ymmärrän kyllä jos aikasi ja varasi eivät anna myöten. Ja kyllähän se sitoutuminen vaatii hiukan masokistista persoonaa..

Vierailija

tai sitten varaat ajan yksityiselle psykiatrille, joka aina parempi vaihtoehto. Sieltä ohjaavat sinut saamaan tarvitsemaasi apua ja antavat lääkkeitä tarvittaessa.



Toimi ja hae apua rohkeasti, psykiatri ainakin ymmärtää paremmin mistä on kysymys.

Vierailija

Se on uudentyyppinen ns. SSRI-masennuslääke, joka vaikuttaa aivojen serotoniinipitoisuuksiin normalisoivasti. Lääkkeen vaikutus alkaa vasta viikkojen kuluttua ja alussa oireet voivat jopa pahentua, mikä pitää ottaa huomioon ja olla kärsivällinen. Huomasin elämän kirkastuvan n. 3 tai 4 viikon käytön jälkeen ja sen jälkeen olo on ollut varsin ok. Ajatukset seljenneet, ärtyneisyys ja ahdistuneisuus vähentyneet selvästi, toiveikkaita ajatuksia tulevaisuudesta, helpompi ajatella järkevästi eikä ajelehtia tunteen mukaan. Mitään negatiivista latistumista en ole huomannut. Sivuvaikutuksia oli silloin kun lääke aloitettiin ja kun annos nostettiin hoitotasolle, silloin oli vähän samalla lailla huono olo kuin alkuraskaudessa. SSRI-lääkkeisiin ei kehity riippuvuutta, ne eivät ole mitään "rauhoittavia" jotka vaikuttaisivat persoonallisuuteen tai tekisivät uniseksi tms.



Lääkkeet ovat ikäänkuin kipsi murtuneen jalan ympärillä, vievät pahimman tuskan ja rauhoittavat tilanteen niin, että kykenet käymään läpi vaikeita asioitasi ilman suunnatonta ahdistusta. Minulle lääkitys mahdollistaa työssäkäymisen ja normaalin perhe-elämän. Lääkitystä kannattaa kuulemma jatkaa melko pitkään, pari vuottakin, jotta masennus/ahdistuneisuus ei uusisi niin helposti.



Kannattaa yrittää päästä psykiatrian poliklinikalle. Meidän kunnassamme sinne pääsyn edellytyksenä on, että ihminen on ollut puoli vuotta mtt:n asiakkaana ja osoittanut siten halunsa sitoutua hoitoon ja terapiaan. Työikäiset voivat saada Kelalta maksusitoumuksen pitempäänkin terapiaan, ja se että olen pienten lasten äiti puoltaisi päätöstä, jos sitä hakisin - varmaan näin myös sinunkin kohdallasi. Mutta mtt:ssa käyminen ainakin minulle oli todella hyvä kokemus ja antoi voimaa selvitä pahimman yli.

Vierailija

Ja numero 38 ei sitten syytä sinua mielisairaaksi, vaikka siltä ehkä kuulostikin. Ajattelin vain sanoa, ennenkuin joku älähtää, että mitä sinä täällä diagnosoit. Kunnon terapeutille voi mennä vaikka ei olisi sairauttakaan.

Vierailija

Olin noin 1,5 vuotta sitten tosi huonossa jamassa. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, paniikkihäiriöön, ahdistuneisuushäiriöön... Ekat mielialalääkkeet auttoivat aika pian masennukseen (ei oikein ahdistukseen) mutta lopetin ne pian. Siitä alkoi alamäki, useita eri lääkekokeiluja (siihen kannattaa varautua ettei eka ole aina se paras, voi olla haittaavia sivuvaikutuksia) ja tilani vain huononi.. Pelkäsin sairaasti sekoamista, ja pakkoajatukset hallitsivat elämääni. Olo oli kauhea, sellaista en toivoisi kellekään. Puolen vuoden päästä sairastumisestani alkoi näkyä valoa, kun minulla kokeiltiin imetyksen lopettamisen jälkeen Seroquelia (ketiapiini, ns. psykoosilääke). Sitä käytetään paljon muuhunkin kuin skitsofreniaan, mm. ahdistuneisuuteen ja unettomuuteen. Toki pelkät mielialalääkkeetkin voivat joillakin auttaa! Minulla menee lisäksi paroksetiini-mielialalääke, sitä käytetään eniten pakko-oireisiin. Tehoaa hyvin myös masennukseen.



Lääkityksillä kannattaa aloittaa, mutta keskuteluapuakaan ei kannata unohtaa sitten kun on paremmassa jamassa.



Mieliala- ja psykoosilääkkeet vaikuttavat mm. serotoniini- ja dopamiini -aineenvaihduntaan. Eli siis meillä nyt vaan on häikkää siellä aivokemioissa. 2-6 viikon päästä tulee mielialalääkkeiden vaikutukset esille. Olo usein pahentuu ensimmäisinä päivinä, kun aloittaa lääkitykset, mutta kohenee siitä kyllä sitten aika pian. Myös rauhoittavat auttoivat minua erittäin paljon aikoinaan, mutta niissä on mm. se riippuvuusriski.



Googleta esim. masennus, pakko-oireyhtymä, ahdistuneisuushäiriö, mielialalääkkeet, SSRI-lääkkeet..



En ole mikään lääkäri, mutta paljon kokenut ja lukenut ;) Minulta voit kysyä mitä vaan, katsotaan osaanko vastata.



Nyt on kiire nukkumaan, olisi paljon kerrottavaa ja kirjoitettavaa, mutta tulen huomenna jatkamaan.



Tsemppiä, usko tai älä niin saatat olla jo esim. kuukauden päästä hyvässä kunnossa!!!!!!!



Ps. Menethän lääkäriin pian!

Vierailija

Pelkästään jo se että tiedän etten ole yksi tämän asian kanssa, auttaa hieman oloa. Tätä on vaan jatkunut jo vuoden "vahvana", kolme vuotta lievempänä. Tämän vuoden alussa hain ensimmäisen kerran keskusteluapua mutta niistä ei ole oikein ollut hyötyä. Mtt:lla kyllä koin että pääsin yhteisymmärrykseen naisen kanssa jonka kanssa juttelin mutta heillä siellä pitkät jonot ja ohjasivat tuonne neuvolapsykologille.



Olisin niin onnellinen jos joku päivä heräisin ja huomaisin että minulla on HYVÄ olla. Nykyään tämä on tällaista tarpomista; kodin ja lapset hoidan, miehen kanssa asiat ok, mielensisäinen elämä vaan mullinmallin. En uskalla nauttia edes pienistä asioista kun pelkään että jos annan itselleni luvan olla onnellinen, romahdankin. Seuraan tätä ketjua joten kirjoittele ihmeessä lisää; minäkin vastailen kun nettiin ehdin. Hyvää yötä. :)



ap

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat