Anoppi haukkui joulukortin

Vierailija

Kovasti olen vuosien mittaan yrittänyt opetella kärsivällistä asennetta, mutta tänään tuli jo oikeasti paha mieli.



Emme yleensä ole lähettäneet anopille joulukorttia, koska tapaamme jouluna. Anopille nämä asiat ovat kuitenkin hyvin tärkeitä - ja häneltä tulee aina kortti, vaikka kuinka olemme yrittäneet kauniisti sanoa, että voisi sen sitten joulunakin käteen antaa.



No, tänä vuonna sitten askarrellessa todettiin, että laitetaan kortti nyt anopillekin, kun todennäköisesti ilahtuisi siitä kovasti. Vaan mitä vielä! Tänään soitin muissa joululahja-asioissa ja sain kuulla, että korttimme oli aivan hirveä. Miten olimme sellaisen voineet edes lähettää? Ja ei kai muille sukulaisille nyt ole mennyt samanlaista, niin rumaa korttia? (Kortin sävyt olivat ruskeaa ja kermaa, meidän molempien mielestä varsin tyylikkäät; ongelma vain on siinä, että anopille pitäisi olla punaisia tonttuja, possuja ja enkeleitä, että kortti olisi "kaunis".)



Arvatkaa, laitammeko korttia ensi vuonna? Entä löytyykö kohtalotovereita - onko kenelläkään yhtä kökköjä sukulaisia, jotka haukkuisivat kortit / lahjat päin näköä?

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Siis onhan päivänselvää, että anoppisi on huonokäytöksinen ja lapsellinen. Miksi ihmeessä otat mitään päänvaivaa sellaisen ihmisen sanomisista?

Vierailija

Lainaus:

Siis onhan päivänselvää, että anoppisi on huonokäytöksinen ja lapsellinen. Miksi ihmeessä otat mitään päänvaivaa sellaisen ihmisen sanomisista?




Tätähän pitikin kommentoimani; olet oikeassa siinä, ettei ko. tyyppisiä sanomisia olisi tarpeen huomioida. Nyt vain malja läikkyi yli, kun sanominen tuli täysin puun takaa asiasta, joka oli jo valmiiksi ekstraa ja tarkoitettu ilahduttamaan henkilöä, jolle tällaiset asiat ovat elämää suurempia. Pieni vaiva meille, iso ilo hänelle oli ajatus. Tulikin suuri show, josta ensimmäistä kertaa moneen vuoteen oikeasti otin itseeni.

Ensimmäisessä viestissä en kieltämättä jaksanut kirjoittaa koko tarinaa siitä, miten monenlaista on tähän mennessä saatu itsetunnon horjumatta niellä. :/



ap

Vierailija

Varmasti kurjaa jos saa tuollaisesta haukut päälleen. En ymmärrä ollenkaan tuollaisia aikuisia ihmisiä jotka haukkuvat toisia ja toisten antamia juttuja. En itse edes tunne yhtään aikuista joka niin tekisi. Ehkä meillä sitten on fiksu suku ja ystävät :)



Parempi kun et anna anopille jatkossa yhtään mitään. Jos siitä tulee sanomista niin kerro et ei tunnu mukavalta kun mikään ei kelpaa.

Vierailija

Lainaus:


No, tänä vuonna sitten askarrellessa todettiin, että laitetaan kortti nyt anopillekin, kun todennäköisesti ilahtuisi siitä kovasti. --- meidän molempien mielestä




kun puhut Anopille lähetetystä kortista niin sen toisen täytyy varmaan olla sun mies. Askarteletteko te miehen kanssa useinkin kahdestaan? Jotain joulukortteja?

Vierailija

Yritän kovin... Mutta voin sanoa, että ottaa koville, kun toinen sanoo noin rumasti päin naamaa. Itse en koskaan kehtaisi haukkua saamaani lahjaa sen antajalle, saati itse askarreltua korttia!

Vierailija

Veljeni appiukko haukkui vanhempieni antaman kortin ja siinä olevan runon. Kortti oli kiinni häälahjassa ja tämä mies siis haukkui vanhempani pystyyn oman poikansa häiden jatkoilla.



Sama mies on haukkunut synttärikortin, jonka olen antanut hänen lapsenlapselleen, kun hän täytti 5 vuotta. Ei ollut kuulemma lapselle sopiva synttärikortti vaan "ystäväkortti". Kortti oli kaupasta ostettu eläinaiheinen kortti, mielestäni 5-vuotiaalle pojalle oikein sopiva.



En oikein voi käsittää, että jotkut jaksavat nipottaa tällaisista. Turhaan pahoittavat kortin lähettäjän tai antajan mielen.

Vierailija

Lainaus:


kun puhut Anopille lähetetystä kortista niin sen toisen täytyy varmaan olla sun mies. Askarteletteko te miehen kanssa useinkin kahdestaan? Jotain joulukortteja?




"Me molemmat" tarkoittaa tietystikin minua ja miestäni. Vähän mielikuvitusta peliin hei, vaikket oman miehesi kanssa viihtyisikään.



Olemme opiskeleva pari, jolla on paljon ystäviä ja sukulaisia. Eli kyllä, jos lähetämme ylipäätään mitään kenellekään, teemme sen itse; ei ole varaa hankkia monen euron joulukortteja viidellekymmenelle, mutta oma silmä ei anna myöten ostaa 10 sentin ällötyksiä. Meidän askartelu ei tarkoita kultahileen sirottelua tai muuta ihkuttelua, vaan esim. tässä tapauksessa saksien, liiman ja kynän käyttöä, parin tunnin yhdessä istuttua hetkistä ja postimerkkien liimailua kuoreen. On aika luontevaa tehdä se yhdessä, kun kortit lähetetään molempien sukulaisille. Samalla jutellaan, suunnitellaan joulua, mietitään yhteisien tuttujen kuulumisia. Mies monesti myös hoitaa puuttuiven osoitteiden metsästyksen netistä reaaliajassa.



Meidän roolit eivät muutenkaan ole sukupuolittuneet siten, että vaimo askartelisi ja mies rassaisi autoa (jota ei ole;). Miehen miehisyys ei kärsi siitä, että hän liimaa kirjekuoria kiinni kanssani. Itse asiassa hän tekee sen mielellään.



Joulukortit ym. vastaavat eivät ole meille mitenkään big deal. Ne nyt vain yleensä aina jossain vaiheessa värkätään ja laitetaan matkaan, sillä saamme niitä itse runsain mitoin ja tuntuisi tylsältä olla muistamatta meitä muistavia.



Itsetuntonikaan ei ole huonoimmasta päästä, kuten joku toinen ystävällinen vastaaja ehti ehdottaa, ei suinkaan. Nyt vain oli pakko avautua anonyymisti, sillä mielenterveysongelmaisen lähisukulaisen (=anoppi) kanssa toimeen tuleminen vaatii tosielämässä kaikki rahkeet. Jos pokka pettää hetkeksikin (kuten tämän korttiasian kanssa pääsi käymään - sanoin nimittäin suoraan, että arvostelu oli epäkohteliasta, yleensä yritän muistaa, että pitäisi hymistellä ja antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos), seuraa vain suurempi show. Niin nytkin - anoppihan keksi, etten nyt sitten pidä hänestä, ja messuaa, ettei tule meille jouluksi, kuten alunperin on sovittu. Ei sillä, että häntä niin suuresti kaipaisin, mutta joulun jälkeinen itsesääli- ja syyllistämisvaihe on kahta suurempi, jos hän todella päätyy viettämään joulunsa yksin.



ap

Vierailija

mun sukulaiset lähettää meille joulukortteja, vaikka näkevätkin meitä joulunpyhien aikaan ja voisivat antaa ne käteen.

On ne moukkia.

Vierailija

Lainaus:


En oikein voi käsittää, että jotkut jaksavat nipottaa tällaisista. Turhaan pahoittavat kortin lähettäjän tai antajan mielen.




Tämä on oikeastaan pointtini. Kortin lähtökohtainen tarkoitus on ilahduttaa, mutta harva sitä sydänverellään kirjoittaa - joulukorttia ainakaan (eri asia syvän henkilökohtaiset kortit ystävälle, puolisolle jne.;). Sitten joku jaksaa nostaa asiasta oikein metelin - ja hyvä tarkoitus kääntyy päälaelleen.



Tietenkään kyse ei yleensä ole "vain kortista", vaan metelin nostajan elämänasenteesta tai muista taustatekijöistä. Kortti-parka vain joutuu välikäteen.



ap

Vierailija

Mielestäsi ihmisillä on oikeus kaikenlaisiin mielipiteisiinsä. Ja kun he sen ilmaisevat ja toinen vastaa samalla mitalla, onko sinusta sitten ensimmäisellä totuudenkertojalla oikeus suuttua ja edelleen esittää näitä omasta mielestään ainoita oikeita totuuksiaan?

Ovatko mielestäsi hyvät tavat itsensä ilmaisemisen tukahduttamista? Jos anoppi olisi nätisti kiittänyt kortista ja pitänyt mielipiteensa omana tietonaan, kävisimmekö nyt tätäkään keskustelua? Olisiko ap:llä edelleen joulufiilis korkealla ja ajattelisi kerrankin tehneensä jotakin oikein?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat