Luin Torey Haydenin Tiikerin lapsi-kirjan. Vaikutti minuun tosi rankasti,

Vierailija

itkin koko kirjan alusta loppuun. Tuntuu niin uskomattoman pahalta, että tuollaisia noin pahasti kaltoinkohdeltuja lapsia on tälläkin hetkellä jossain. Haluaisin jotenkin auttaa, mutta en tiedä miten, jotenkin pelastaa kaikki kärsivät lapset. Ahdistaa :-(((



Itsekin ihmettelen näin voimakasta tunnereaktiota, en yleensä näin rankasti mene tunteeseen mistään kirjasta. Ihan kuin olisin herännyt että tällaista julmuutta on ja siitä kärsivät puolustuskyvyttömät lapset :-((



Onko kukaan muu lukenut kysesitä kirjaa? Vaikuttiko se näin voimakkaasti?

Kommentit (10)

Vierailija

joka kuitenkin jätti hänet juuri kun lapsi sai edes jostain rakkautta. Olin tosi vihainen kirjoittajalle, miksei hän vaikka adoptoinut lasta. Taas itkettää...taidan olla vähän yliherkkä. ap

Vierailija

Hayden on terapeutti, ei hoitamiensa lasten varavanhempi. Ei kukaan lasten parissa työskentelevä voi tietenkään adoptoida jokaista hoitamaansa lasta, vaikka he olisivatkin joutuneet kokemaan vaikka mitä. Terapeutti ei voi olla oma vanhempi, eikä niin kuulukaan olla. Jos tekee työtä tuolla tavalla psykologian alalla, on osattava erottaa työ omasta elämästä. Siihen vaaditaan tietynlaista kovuutta ja lujuutta.

Vierailija

vähän paijasi. Olisikin löytynyt, niin olisi tuntunut niin paljon paremmalta. Kirja oli oli minusta realistinen ja siksi niin rankkaa luettavaa. Eikä tarinassa ollut onnellista loppua, lapsi sai jollain tavalla elämästä kiinni mutta kantaa hirveitä asioita mukanaan koko elämänsä.



Minusta Hayden on mahtava, sydemellään työtään tekevä ihminen. Ja kyllä kai hän nyt on kouluttanut itseään koko työuransa ajan eikä jämähtänyt 70-luvun oppeihin. Hän kai edelleen toimii terapeuttina, on syntynyt v. 51. Tietääkö kukaan?









Lainaus:

näitä kirjoja markkinoidaan tositarinoina ja ratsastetaan sillä, että Hayden on psykologi ja erityisopettaja eli jonkin sortin asiantuntija. Tarinat on kuitenkin aika vahvasti väritettyjä ja valikoiden kerrottuja ja kaikki yksityiskohdat on muutettu sekä siksi että ihmisiä ei saa tunnistaa että siksi että toiset palvelee tarinaa paremmin kuin toiset. Haydenin koulutus ja asiantuntijuus on peräisin jostain 1970-luvulta ja nykypsykologia on luopunut esimerkiksi siitä, että autismin aiheuttaa henkinen kaltoinkohtelu ja aika monesta muustakin Haydenin kirjoissaan kuvaamista asioista ja sivujuonteista. Toki kaltoinkohdeltujakin lapsia on, mutta Haydenin kirjoissa KAIKKI ongelmaiset lapset on kaltoinkohdeltuja ja ongelma ratkeaa kun lapset viedään uuten ympäristöön ja siellä vähän paijataan. Oikeasti esim ympäristön vaihdoksesta on yhtä usein haittaa kuin hyötyä.



Mun mielestä ne kirjat on yksinkertaisesti kylmää rahastusta oikeiden lasten oikeilla ongelmilla ja niistä on pahimmillaan vahinkoa, koska ne levittävät sellaisia luuloja ja asenteita, jotka ovat osoittautuneet lasten kuntoutuksessa hyödyttömisksi ja pahimmillaan lapsille vahingollisiksi.



Kyllä lapsia rakastaa pitää ja jotkut lapset OVAT kaltoin kohdeltuja. Mutta siinä ei ole vielä vastausta kovinkaan moneen lasten ongelmaan. Ei oikeastaan yhteenkään, sillä eihän sekään ole mikään ratkaisu lapsen ongelmaan, että todetaan että sun äitis nyt on hirviö mutta tässä on terapeuttitäti joka kiinnostuu susta virka-aikana....

Vierailija

lukenut Haydenin kaikki tähän mennessä suomennetut kirjat ja samoja tunteita on minullakin ilmennyt. Kai sitä on elänyt itse niin suojatua elämää, että tuollainen hätkähdyttää ja avaa silmät. Olenkin viime vuosina miettinyt useaan otteesee alan vaihdosta lastensuojelun pariin, mutta tiedä sitten kestäsinkö alaa kovin pitkään. Surullista!

Vierailija

Ennen Tiikerin lapsen lukemista olin tosin lukenut paljon alan kirjallisuutta muutenkin, ja nimenomaan tietopuolelta. Kirja toki oli omalla tavallaan järkyttävä, mutta työssäni ja opiskellessani olen kohdannut kyseisiä asioita ennenkin, joten ehkei reaktioni siksi ollut kuten sinun. Olen lukenut kaikki Haydenin kirjat viimeisintä lukuun ottamatta.



Kehotan suhtautumaan Haydenin kirjoihin pienellä varauksella. Ne ovat aika amerikkalaisia, ja todellisuus kuvataan niissä joskus vähän heppoisena: Vähän kun päätä paijataan, on kaikki taas ok ja terapeutin työ uskomattoman mielenkiintoista kaikkine upeine haasteineen. Todellisuus kun ei ole aivan tällainen meillä täällä Suomessa...

Vierailija

Tuon tytön tarina vain oli niin kertakaikkisen riipaiseva että koko ajan toivoin että terapeutti olisi ottanut hänet omakseen ja lapsi olisi säästynyt niiltä uskomattoman hirveiltä kokemuksilta. ap



Lainaus:

Hayden on terapeutti, ei hoitamiensa lasten varavanhempi. Ei kukaan lasten parissa työskentelevä voi tietenkään adoptoida jokaista hoitamaansa lasta, vaikka he olisivatkin joutuneet kokemaan vaikka mitä. Terapeutti ei voi olla oma vanhempi, eikä niin kuulukaan olla. Jos tekee työtä tuolla tavalla psykologian alalla, on osattava erottaa työ omasta elämästä. Siihen vaaditaan tietynlaista kovuutta ja lujuutta.

Vierailija

Kuusivuotias Sheila ei puhunut. Hän ei itkenyt koskaan. Hänen silmänsä olivat täynnä polttavaa vihaa.



Elämä on jakanut Sheilalle kurjat kortit. Äidin hylkäämästä ja alkoholisti-isän pahoinpitelemästä tytöstä tulee lapsi, jota aikuisetkin pelkäävät. Odottaessaan paikkaa suljettuun laitokseen Sheila joutuu vaikeasti häiriintyneiden lasten luokalle, jota Torey Hayden opettaa. Siitä alkaa pohjimmiltaan poikkeuksellisen lahjakkaan tytön kivinen tie kohti elämää, jossa hänelläkin on paikkansa.



Vähä vähältä opettajan ja oppilaan välille rakentuu vahva yhteys. Menestyksen hetkiä seuraavat usein vakavat takaiskut, mutta kaikesta selvitään. Ja vaikka yhteys välillä ulkoisesti katkeaakin, se kestää henkisesti, ja kantaa varttuvaa Sheilaa aikuisuuteen asti.

Vierailija

näitä kirjoja markkinoidaan tositarinoina ja ratsastetaan sillä, että Hayden on psykologi ja erityisopettaja eli jonkin sortin asiantuntija. Tarinat on kuitenkin aika vahvasti väritettyjä ja valikoiden kerrottuja ja kaikki yksityiskohdat on muutettu sekä siksi että ihmisiä ei saa tunnistaa että siksi että toiset palvelee tarinaa paremmin kuin toiset. Haydenin koulutus ja asiantuntijuus on peräisin jostain 1970-luvulta ja nykypsykologia on luopunut esimerkiksi siitä, että autismin aiheuttaa henkinen kaltoinkohtelu ja aika monesta muustakin Haydenin kirjoissaan kuvaamista asioista ja sivujuonteista. Toki kaltoinkohdeltujakin lapsia on, mutta Haydenin kirjoissa KAIKKI ongelmaiset lapset on kaltoinkohdeltuja ja ongelma ratkeaa kun lapset viedään uuten ympäristöön ja siellä vähän paijataan. Oikeasti esim ympäristön vaihdoksesta on yhtä usein haittaa kuin hyötyä.



Mun mielestä ne kirjat on yksinkertaisesti kylmää rahastusta oikeiden lasten oikeilla ongelmilla ja niistä on pahimmillaan vahinkoa, koska ne levittävät sellaisia luuloja ja asenteita, jotka ovat osoittautuneet lasten kuntoutuksessa hyödyttömisksi ja pahimmillaan lapsille vahingollisiksi.



Kyllä lapsia rakastaa pitää ja jotkut lapset OVAT kaltoin kohdeltuja. Mutta siinä ei ole vielä vastausta kovinkaan moneen lasten ongelmaan. Ei oikeastaan yhteenkään, sillä eihän sekään ole mikään ratkaisu lapsen ongelmaan, että todetaan että sun äitis nyt on hirviö mutta tässä on terapeuttitäti joka kiinnostuu susta virka-aikana....

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat