Onko TOSIAAN mahdollista "pidättää" vauvaa useita tunteja?

Vierailija

Kuulostaa järjettömältä ja mahdottomalta tehtävältä;(

Kommentit (10)

Vierailija

Vaikka olen ollut täysin auki ja vauva alhaalla, niin ei ole tuntunut tarvetta ponnistaa. Siitä sitten on ollut "pakko" punnata vauva ulos. Ponnistaminen on sattunut VALTAVASTI, nyt neljännellä kertaa sattui puudutus sopivasti että ei ollut ihan sietämätöntä. Ja yli puoli tuntia ponnistukset joka kerta.

Vierailija

Kroppa hoitaa tehtävänsä vaikka äiti olisi tajuton...



Jos vauvan syntymän pystyisi estämään pidättämällä ponnistusta niin ei kai syöksysynnytyksiäkään olisi?

Vierailija

Äiti väsyy, lapsi väsyy, pahimmassa tapauksessa lapsi on puristuksissa ja kärsii hapenpuutetta. Mutta onhan joskus pakko olla ponnistamatta jonkin aikaa jos kätilön tarvitsee korjata lapsen asentoa tms. Vaikeeta se kyllä on kun on ponnistustarve.

Vierailija

itse synnytin toisen lapseni ponnistamatta käytännössä ollenkaan. epiduraalipuudutus teki sen etten tuntenut supistuksia, joten en tiennyt milloin olisin ponnistanut. lapsi oli ulkona kymmenessä minuutissa.

Vierailija

tuskat olivat aivan kamalat siihen saakka, kunnes kätilö sanoi, että voi alkaa ponnistamaan, nyt olet kokonaan auki. Siinä vaiheessa kipu katosi, olisin halunnut alkaa nukkumaan. Mutta kyllä se vauva sitten tuli kuitenkin rutistettua ulos. Kätilö vaan vieressä sanoi aina, kun piti ponnistaa.

Vierailija

Näin kerran dokumentin jossa oli raskaana oleva joutunut onnettomuuteen ja vaipunut koomaan. Vauva ei kuitenkaan kuollut, synnytys käynnistyi normaalisti ja syntyi alakautta ilman leikkausta vaikka äiti ei ollut vielä herännyt. Aika hurjan näköinen video siitä oli, kouristeli sängyssä. Synnytyksen jälkeen alkoi palailla koomasta ja toipui kai aika lailla täysin ja vielä huimaa vauhtia.

Vierailija

juu, itse "kieltäydyin" synnysttämästä. Minua etoo sairaalat, hoitaja, lääkärit jne. aikaisempien kokomusten vuoksi. Pistin jalat ristiin, olin paniikissa ja kertakaikkiaan kieltäydyin synnyttämästä. Olivat jo valmiina leikkaamaan kun hommasta ei tullut yhtään mitään (minuun ei saannut kukaan, ei edes miehini, kontaktia, olin aivan paniikissa). Lapsi syntyi lopulta alateitse, en vaan muista miten:)

Vierailija

Jos ei kivunlievitystä, niin minulla ainakin on aina ollut jo ennen kuin paikat kokonaan auki ponnistuspakkoa ja se on se synnytksen kamalin osa. Eenää siinä vaiheessa kun paikat auki en ole kyennyt pidättäämään vauvaa, vaikka olisin halunut. Koska se ponnistusvaihe sattuu. En ymmärrä sitäkään, että pitää ponnistaa, kun elimistö itse ponnistaa. Sitä voi vaan kuunnella elimistöään ja antaa mennä. Pisin ponnistusvaihe oli esikoisen kanssa 10 min ja silloin vauva oli vielä laskeutumatta.



Toiset taas ponnistaa ja ponnistaa ihan hulluna, vaikka edes ponnistuta. Tuleeko kaikille ponnistuspakkoa ?

Vierailija

Itse jouduin "pidättämään" puolitoista tuntia kun ponnistamisen tarve oli valtava mutta paikat eivät olleet kuulemma riittävän valmiit. Se tuntui jotakuinkin samalta kuin olisi hirveä ripuli joka on pakko pitää sisällään. Keskityin pidättämiseen kaikin voimin, en puhunut kenenkään kanssa enkä varmaan edes avannut silmiä.

Vierailija

Halusin pitää hänet itselläni viimeiseen asti. En ponnistanut vaikka kätilö niin käski. Lopulta hän sanoi, että kyllä se vauva sieltä tulee, halusin tai en, supistukset tekevät tehtävänsä.



Oman kokemuksen pohjalta sanoisin, että tiettyyn pisteeseen asti voi pidättää, mutta kyllä se supistuksen voima on niin valtava, vauva syntyy, halusi sitä tai ei.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat