Lapsi ja metsästys

metsästäjä

Kommentit (4)

Herkkä nainen-metsästäjä

Näin jo pienenä kotona maalaistalossa teurastamista, eikä se minua järkyttänyt. Valitettavasti kotonani ei metsästety, vaikka tuskinpa tyttönä olisin päässyt mukaan...!

Minusta on surullista, jos pikkulintu lentää ikkunaan ja kuolee, enkä mielelläni myrkyttäisi muurahaisia, elleivät ne tunkisi asuinhuoneisiin puhumattakaan että näen tai koen lemmikin jäävän auton alle.

Mutta - metsästän, eikä siinä kuoleva eläin saa minua surulliseksi.

Eikö lapsi voisi oppia käsittämään ja sitä myötä kokemaan, ettei syötävien eläinten teurastaminen tai metsästäminen ole järkyttävää!?

Nelivuotiaan pojan isä

Sinkkosen vastaus on todella hyvä. Olen itse metsästystä harrastava mies ja itselläni on nelivuotias poika. En tiedä kiinnostaako metsästys häntä koskaan mutta jos ei kiinnosta, olen täysin valmis hyväksymään senkin vaihtoehdon.

Kotonani ei metsästetty mutta silti harrastus kiinnosti minua. Eno opetti tämän harrastuksen mutta se oli vasta kun itse olin jo hankiinut metsästyskortin (hieman ennen 15-vuotispäivää). Metsästys on harrastus joka joko kiinnostaa tai ei.

Muuten, kyllä minuakin liikuttaa nähdä ikkunaan lentänyt pikkulintu tai kuulla työkaverin kissan kuolemisesta auton alle. En usko että kukaan pitäisi noita iloisina asioina.

metsästäjä

Minua itseäni ei ole järkyttänyt asia vaikka kaikki minun lemmikki eläimet joita minulla on ollut, pässi, lammas, kani, sonni, lehmä mistä olen pitänyt huolen ja rapsutellut on jossain vaiheessa teurastettu ja syöty kotona ja silloinkin olen ollut alle kymmenen. Kaikki paras tapa on ollut opettaa lapsille metsästys on mielestäni, silloin kun esim peura ammutaan ottaa lapset siihen mukaan ja näyttää mistä liha tulee. Silloin kun ruhon pilkkoo niin näyttää missä mikin pala on ja valmistaa sisäfileestä hyvät pihvit.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat