Suositut /ei-suosiut lapset: olen huomannut

Vierailija

että suosittuja lapsia ovat rempsetä, voimakastahtoiste, itsevarmat ja voimakastahtoiset pomotyypit. Sellaiset, jotka aikuisten mielestä ei suinkaan ole niitä herttaisimpia ja mukavimpia. Sitten sellaiset hiljaiset ja kiltit, joista voisi saada lojaalin ja empaattisen ystävän, eivät välttämätää ole suosittuja. Onko kukaan muu huomannut samaa ilmiötä? Todella harmittaa näiden ujojen lasten puolesta.

Sivut

Kommentit (51)

Vierailija

joa pompotti kaikkia, jakoi kaverivuoroja (hänellä oli lista kenen kanssa on minäkin päivänä...ja listalle sai jonottaa !!!) haukkui toisia selän takana ja petti lupauksi. Silti oli luokan suosituin tyttö. Enää ei ole vaan on saanut maistaa omaa lääkettään (nyt ovat seiskalla)

Vierailija

monesti näillä empaattisilla ja "ujoilla" on 1 tai 2 oikein sydänystävää ja näillä suosituilla on kyllä lauma ympärillä, mutta ei oikein sellaista hengenheimolaista.

Vierailija

En oikeastaan tajunnut sitä silloin, mikä oli hyvä juttu. Olin hauska ja vähän rämäpäinen, eli mun seurassani ei ollut tylsää. Hiljaiset ja arat harvoin kertovat vitsejä tai keksivät uutta tekemistä, siinä suosioni syy.

Vierailija

Lainaus:

Meillä aivan sama asetelta: Vamhempi tytöistä iloinen, kaunis, empaattinen ja niin suosittu. Nuorempi taas tavallisemman näköinen, äkäinen ja epäsosiaalinen. Samat vanhemmat ja samanlainen kasvatus...ainakin omasta mielestämme.




Auts. Nyt kolahti. Minä olen sisaruksista juuri se nuorempi, jonka äidin mielestä oli tavallisemman näköinen, äkäinen ja epäsosiaalinen. Niin, ja vielä tyhmäkin. Ja tuolla vanhempian (siis eritoten äitini) asenteella minusta olisi sellainen tullutkin ja olisin sellaiseksi jäänytkin. Vielä pitkään aikuisikään kasvaneenakin ihmettelin, eivätkö kaikki pidäkään minua tyhmänä, rumana ja pöljänä. Ja vasta kuolinvuoteellaan äitini myönsi, että oli suhtautunut meidin tyttäriin epätasapuolisesti ja ollut minulle (henkisesti) julma.



Minä olin vain erilainen kuin äitini. Ja liian avoin. Ja minua oli helppo sen vuoksi kiusata.



Sisareni taas tiesi, miten kietoa äitimme pikkusormensa ympärille - hän sai kaiken, mitä vain keksi pyytää ja haluta - olihan hänellä aina "järkeviä" toiveita, minulla taasen niin tyhmiä ajatuksia ja toiveita, ettei niitä ollut syytä toteuttaa.

Aikuisena sisareni on useasti sanonut, että hänen on erittäin vaikeata muistella lapsuuttamme, kun hän on niin tietoinen epätasaisesta kohtelustamme, mutta että hänen ei silloin olisi tullut mieleenkään olla ottamatta niitä etuja vastaan, joita hänelle suorastaan tyrkytettiin.



Totta helkkarissa lapsi tulee äreämmäksi, tylymmäksi, ujommaksi, jos hän jo kotonaan kokee olevansa se hyljeksytympi.



Onneksi minulla oli muita läheisiä, jotka näkivät tilanteen myös minun kannaltani ja jotka kaikin tavoin jaksoivat tukea minua kasvamisessani.



Niin, nyt aikuisena ja pitkällisen prosessin jälkeen - ei, en ole käynyt terapiassa vaan pala palalta itse oman perheeni ystävien voimin - olen saanut rakennettua itselleni elämän, johon olen tyytyväinen. Lapsuuden aikaisia valokuvia katsellessani näen edessäni pelästyneen, sulkeutuneen tytön, mutta ruma hän ei ole ollut koskaan, eikä myöskään tyhmä.



Yrittäkää aikuiset hyväksyä myös ne erilaiset lapsenne ,jotka eivät ole omia peilikuvianne. Sitä varten olette aikuisia.

Vierailija

ei se meidänkään kuopus voi luonteelleen mitään, että on sellainen vahva itsepäinen tyyppinä.

tavallaan kivaa, kun on lapsina kaksi erilaista persoonaa.

Vierailija

Tokaluokkalaisen tyttöni luokalla on tyttö, joka on juuri kuvailemasi kaltainen. Pomottaa, kommentoi (onpas sinulla lapsellista musiikkia jne.), pompottaa toisia mielensä mukaan, pettää lupauksia jne. Ja tämä tyttö tuntuu silti olevan kaikkien suosiossa ja kaikki haluaisivat juuri hänen seuraansa. En käsitä.

Vierailija

Meidän tyttö on aika hiljainen ryhmässä, mutta kuitenkin reipas, on mielellään mukana kaikissa jutuissa, ei kiusaa ketään eikä pomota, ja kyllä silti näyttäis aika suosittu olevan kun noita synttärikutsuja tulee sellaisiinkin juhliin, joihin ei kutsuta kaikkia luokan tyttöjä. Ei ole vielä koskaan itkenyt, että kukaan ei leiki mun kaa.

Vierailija

Eihän ujo ja empaattinen ole todellakaan synonyymeja. Eikö sosiaalinen ihminen ole pomottaja. Sosiaalinenhan tarkoittaa sitä, että osaa olla ihmisten kanssa. Ujohan voi olla hyvinkin sosiaalinen ihminen, mutta vain tutussa seurassa. Se äänekäskin voi olla ihan hyvin empaattinen. Ottaa muut ihmiset huomioon, ymmärtää heidän murheitaan.



Sen sijaan pomottaja ei ole

Vierailija

meinannut kuulua kun vastasin. Nykyään kukaan ei uskoisi, että olen ollut joskus ujo. Minä olin sellainen tarkkailija, jostain kumman syystä olin kuitenkin aina suosittu. Yksi vähän ruma ja lihava 3 vuotta vanhempi yritti minua vähän kiusata, mutta hänestäkin tuli kaverini lopulta. Oma poikani on hoksaava luonne ja fyysisesti ketterä. Hän on suosittu lasten keskuudessa vaikkakin vähän ujo, välillä menee ihan sanattomaksi. Ei halua pk:ssa pahemmin esiintyä, jopa lelun esittely jää usein väliin lelupäivänä. Minä yritän häntä vähän kannustaa puhumaan vieraille, esim. kun eilen annoimme yhteisvastuukeräykseen rahaa, niin juttelli sille vanhemmalle kerääjälle vaikkakin varauksella. Jotkut lapset höpöttää ventovieraille ummet ja lammet, vaan ei meidän poika. En tiedä mikä siinä on, usein olen huomannut, että sellaiset höpöttäjät ovat lapsia, jotka eivät saa kotona huomiota aikuiselta.

Vierailija

He ovat jyrääjiä, joiden kanssa halutaan olla, jotta itsestäkin tulisi suosittu ja saavat siten oman hohtonsa olemisessa.



Meillä on tarhassa tälläinenr empseä ja suosittu lapsi. Häntä yrittävät lähestyä epävarmat lapset huomion kaipuussa. He lainaavat tälle lapselle lelunsa ja pyytävät synttäreille.

Vierailija

mutta ainakin meidän lapsi joka on ujohko eikä pidä itsestään meteliä (voimakastahtoisuutta kylläkin löytyy) on saanut hyviä ystäviä päivähoidossa. Kun vien lapsen hoitoon ystävät tulevat ovelle vastaan odottamaan että lapsemme tulee mukaan leikkimään. :)

Vierailija

no höpö höpö, siis oikeasti perhekerhoissa käy ihan järkeviä ihmisiä. Ei siellä syyllistävät katseet mitään paina. Taisi reipas lapsesi tehdä jotain muutakin....



Ollessamme perhekerhossa, joku lapsista alkoi yllättäin itkeä ja syyllinen oli heti muka minun lapseni tai näin itkevän lapsen äiti antoi katseillaan ymmärtää. Lapseni ei tehnyt mitään. Voin myös hyvin kuvitella kuinka tällaisista reippaista lapsista tulee niitä ns. pomottajia kun kaikki suhtautuvat heihin kuin ilkeilijöihin aina oli syytä tai ei. Reippaat ja sosiaaliset saavat myös helposti kateellisia peräänsä ja sekin edesauttaa "pomottaja"-imagon luontia.



Ei ole helppoa niillä reippailla sosiaalisillakaan.

[/quote]

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat