Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Nuori voi vaikuttaa

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kommentit (1)

Vierailija

Päädyin Suomentamaan tämän vetoavan puheen vuodelta 1992, kun tuntuu ettei kukaan ole viitsinyt sitä tehdä vaikka kehuvat, ainakaan en helposti löytänyt google-haulla, kuulijakunta siis oli YK:n ympäristökokouksen osanottajat, puheesta tulikin aika kuuluisa ja tyttö opittiin tuntemaan sanoilla...

Tyttö joka hiljensi maailman viideksi minuutiksi
--------------------------------------------------------------

Hei, olen Severn Suzuki ja puhun E.C.O. :n puolesta, ( Enviromental Childrens Organisation = Lasten Ympäristö Organisaatio ). Olemme ryhmä kaksitoista ja kolmetoistavuotiaita jotka yrittävät saada aikaan muutoksen, Vanessa Suttie, Morgan Geislerin, Michelle Quigg ja minä. 
Keräsimme itse rahat tullaksemme tänne 8000 kilometrin päästä kertoaksemme aikuisille että teidän täytyy muuttaa tapojanne.

Tulin tänne ilman piilotettua agendaa ja taistelen tulevaisuuteni puolesta. Tulevaisuuteni menettäminen ei ole sama kuin hävitä vaaleissa tai menettää muutamia pisteitä osakemarkkinoilla. Olen täällä puhuakseni kaikille tuleville sukupolville.

Olen täällä puhuakseni ympäri maailmaa nälkää näkevien lasten puolesta, joiden hätähuudot jäävät kuulematta. Olen täällä puhuakseni lukemattomien eläinten puolesta joita kuolee kaikkialla tällä planeetalla, koska niillä ei ole jäljellä mitään paikkaa mihin mennä. Pelkään nyt mennä ulos aurinkoon otsonikerroksessa olevien reikien takia. Pelkään hengittää ilmaa, koska en tiedä, mitä kemikaaleja siinä on. Isäni kanssa meillä oli tapana käydä kalassa kotona Vancouverissa, kunnes muutama vuosi sitten löysimme kalan täynnä syöpää. Ja nyt me kuulemme eläinten ja kasvien olevan kuolemassa sukupuuttoon joka päivä, katoavan ikuisesti. Elämässäni olen haaveillut nähdä suuria laumoja villieläimiä, viidakkoja ja sademetsiä täynnä lintuja ja perhosia, mutta nyt ihmettelen, jos niitä on edes olemassa lapsilleni nähdä.

Tarvitsiko teidän murehtia näitä asioita kun te olitte minun ikäisiäni ? Kaikki tämä tapahtuu silmiemme edessä, ja silti me käyttäydymme ikään kuin meillä olisi kaikki aika mitä haluamme, ja kaikki ratkaisut. Olen vasta lapsi ja minulla ei ole kaikkia ratkaisuja, mutta haluan teidän ymmärtävän ettei ole teilläkään. Ette tiedä miten korjata reiät otsonikerroksessa. Ette tiedä miten saada lohi takaisin ylös kuollutta jokea. Ette tiedä kuinka tuoda takaisin sukupuuttoon kuollut eläin, ja ette voi tuoda takaisin metsää joka kerran kasvoi paikalla missä nyt on autiomaa. Jos ette tiedä miten korjata, pyydän, lopettakaa rikkominen.

Täällä voitte olla omien hallitustenne valtuutettuja, liike-elämän ihmisiä, järjestäjiä, toimittajia tai poliitikkoja, mutta oikeasti olette äitejä ja isiä, veljiä ja siskoja, tätejä ja setiä, ja te kaikki olette jonkun lapsia. Olen vasta lapsi kuitenkin tiedän että olemme kaikki osa perhettä, viisi miljardia vahva, itse asiassa 30 miljoonaa lajia vahva, rajat ja hallitukset eivät sitä voi koskaan muuttaa. Olen vasta lapsi mutta kuitenkin tiedän että olemme kaikki tässä yhdessä ja meidän on toimittava yhtenä maailmana kohti yhtä tavoitetta.

Vihassani en ole sokea, ja pelossani en pelkää kertoa maailmalle miltä minusta tuntuu. Kotimaassani teemme niin paljon jätettä, ostamme ja heitämme pois, ostamme ja heitämme pois, mutta silti pohjoiset maat eivät jaa tarvitseville vaikka meillä on enemmän kuin tarpeeksi, pelkäämme jakaa ja pelkäämme päästää irti osasta varallisuuttamme. Kanadassa elämme etuoikeutettua elämää, meillä on ylenmäärin ruokaa, vettä ja suojaa, meillä on kellot, polkupyörät, tietokoneet ja televisiot, listaa voisi jatkaa kaksi päivää.

Kaksi päivää sitten täällä Brasiliassa olimme järkyttyneitä kun vietimme aikaa joidenkin kaduilla elävien lasten kanssa. Ja tämä on mitä yksi lapsi kertoi meille - "Toivon että olisin rikas, ja jos olisin, antaisin kaikille katulapsille ruokaa, vaatteita, lääkkeitä, suojaa, rakkautta ja hellyyttä." Jos katulapsi jolla ei ole mitään on halukas jakamaan, miksi me joilla on kaikki, olemme silti niin ahneita ? En voi olla ajattelematta, että nämä lapset ovat minun ikäisiäni, ja että se tekee valtava eron missä olet syntynyt, että voisin olla yksi niistä lapsista jotka elävät Rion faveloissa (slummeissa). Voisin olla nälkää näkevä lapsi Somaliassa, sodan uhri Lähi-Idässä, tai kerjäläinen Intiassa.

Olen vasta lapsi mutta kuitenkin tiedän että jos kaikki rahat joita käytetään sotiin, käytettäisiin köyhyyden lopettamiseen ja ympäristöllisten vastauksien etsimiseen, mikä ihana paikka tämä maa olisi !

Koulussa, tai vaikka lastentarhassa, voit opettaa meitä käyttäytymään maailmassa. Opetat meitä olemaan tappelematta muiden kanssa, selvittämään asiat, kunnioittamaan toisia, siivoamaan omat sotkumme, olemaan satuttamatta muita olentoja, jakamaan, olemaan ahnehtimatta. Miksi sitten te menette ulos ja teette asioita joita opetatte meitä olemaan tekemättä ? Älkää unohtako miksi osallistutte näihin konferensseihin, kenen puolesta teette sen, olemme teidän lapsianne.

Te päätätte millaisessa maailmassa me kasvamme. Vanhempien pitäisi pystyä lohduttamaan lapsiaan sanomalla, -"kaikki tulee olemaan hyvin", -"teemme parhaamme" ja -"ei se maailma siihen lopu". Mutta en usko, että voitte sanoa niin meille enää.

Olemmeko edes tärkeiden asioiden listallanne ?

Isäni aina sanoo, -"Olet mitä teet, et mitä sanot". No, se mitä te teette, saa minut itkemään yöllä. Te aikuiset sanotte että rakastatte meitä, haastan teidät, antakaa tekojenne heijastaa sanojanne.

Kiitos.

Vapaa Suomennos, P.T. 29.09 2014

 

Puheen alkuperäinen tallenne, linkki...

 

https://www.youtube.com/watch?v=-Ej3zFRxN4A

Uusimmat

Suosituimmat