Taas raivari kassajonossa? Neljä vinkkiä aikuiselle

Mami

Kommentit (13)

Mami

Kyllähän sitä hyviä ohjeita maailmaan mahtuu, jotkut voivat jopa toimiakin.
Minulla on kolme lasta ja kaikki ovat olleet täysin erilaisia. Itkupotkuraivareita kassajonossa on ollut harvakseen, mutta kyllä niitä jokaisen kohdalla on jokunen saatu kokea. Toisinaan on auttanut puhe, toisinaan ei.
En ole kyllä koskaan jättänyt ostoksia kesken lapsen kiukuttelun takia. Siinä on saanut sitten kärryssä huutaa, tai olen nostanut kiukuttelevan lapsen lattialta kainaloon. Aina on ruoat kassissa kaupasta lähdetty. On siinä saattanut tädeiltä vähän paheksuvia katseita saada, mutta so what, kasvattakoon he omat lapsensa kuten parhaaksi näkevät, minä kasvatan omani.
Ja se on tosiasia, että kaikilla ei ole mahdollisuutta mennä kauppaan ilman sitä lasta. Mielelläni minäkin aina hoidin ostokset ilman lapsia, mutta aina se vain ei ole mahdollista.

Itse kun näen kiukuttelevia lapsia kaupassa niin en ajattele siinä olevan mitään ihmeellistä - eniten säälin niitä vanhempia (ja heidän lapsiaan), jotka ostavat vaikka kuunkin taivaalta, että pikku piltti vaan pysyy hiljaisena, eikä kukaan vaan katso kieroon.

Ihan tosi

Mitä sitten tehdään, jos lapsi ei tyynny. Keskustele ja muuta. Mihin meidän yhteiskunta menee. Kuka on perheessä, joka määrää? Lapsi! Kyllä lapsen pitää ymmärtää, miten kaupassa käyttäydytään. Minä en ota lasta mukaan kauppareissulle, jos lapsi on toistuvasti käyttäytynyt ei sovitusti. Hyviä neuvvoja tulee asiantuntijoilta.

Kokemusta

Jopas oli höpöhöpö artikkeli. Raivoava lapsi kainaloon ja ulos kaupasta ja sillä siisti. Keskustelun aika on lapsen tyynnyttyä. Aikuinen on auktoriteetti, ja on lapsellekin parempi oppia heti, että on olemassa asioita, joita yksiselitteisesti ei vain tehdä. Kaupparaivarit ovat yksi sellainen asia.

äiti

Jos "Kokemusta" todellakin toteuttaa kertomansalaista kasvatuspsykologiaa, niin Suomen rikosseuraamuslaitoksen ovet ne vaan vuosien päästä paukkuu.

Ajatteletko yhtään lastasi? Ei hän ole aikuinen?
Hän vasta opettelee tätä maailmaa, ei ole vielä valmis, kuten toivoisit.

Miksi teit lapsen, jos sinulla ei ole aikaa nähdä maailmaa hänen kantiltaan? Pelkäätkö, että artikkelin kaltaisella kasvatuksella lapsi alkaisi määräämään? KYllä jokainen lapsi rajoja koettelee ja ansaitsee joskus rauhoittumistauon, mutta vanhempi joka toimii sinun tavoin kaivaa vain itselleen kuoppaa...

Miksi ei toimisi?!?

Hyvinkasvatettu lapsiko ei ota raivareita?! Älä naurata! :D Sillon on jotain pahasti pielessä jos ei uhmaikäinen uskalla kokeilla rajojaan. :D :D :D

Ja kyllä muuten tuo keino toimii. Lapsen on oikeus näyttää tunteita, vaikka kassajonossa, ja silloin kun lapsi saa raivarit, on vanhemman velvollisuus ottaa lapsi vakavasti ja kuunnella.
Kyllä ne aikuiset ihmisetkin alkavat kiukuttelemaan kassajonossa, esim. liian pitkästä jonottamisesta. Siinä on jo jotain pielessä. Ei siinä lapsessa.

JepJep

ottaa raivareita, mutta mistä aiheesta? Jos on ihan pieni muksu, niin kannattaako lasta ottaa mukaan pahimpaan perjantain ruuhkaan? Typerä vanhempi, joka niin tekee.

Jos kyse on jo vanhemmasta lapsesta, niin todellakin on kasvatuksessa vikaa, jos ottaa raivareita kaupan kassalla.

villi

Minua piti pienenä tukistaa sillä mikään muu ei ole yhtä tehokas ja pitkävaikutteinen lääke. Ei sitä tarvitse montaa kertaa tehdä ku lapsi oppii ettei niin saa toimia.

Kaupparaivarit selätetty maala...

Keskustele, analysoi, ole psykiatri. Ihan älyttömyyksiin menee välillä nämä nykyajan "neuvot" vanhemmille. Järki käteen.

Kyllä vanhemman on oltava auktoriteetti, lapselle tuo turvaa se, että aikuinen tietää ja opastaa. Ei pienten lasten kanssa voi neuvotella loputtomiin.

Milläköhän perusteella lapsesta tulee rikollinen, jos hänet kannetaan itkupotkuraivari -kohtauksessaan ulos kaupasta "äiti"? Kuten itsekin totesit, lapsi ei ole aikuinen ja vanhemman velvollisuus on opettaa lapselle, mikä on hyväksyttävää ja ei hyväksyttävää käytöstä. Ilman auktoriteettiasemaa se on aika mahdotonta. Aina ei puhe auta.

Milläköhän tavalla maailmaa pitäisi nähdä hänen kantiltaan kun joka kauppareissulla ei saakkaan kivaa lelua, jätskiä, karkkia? Siinä kai ne yleisimmät syyt näille raivareille on.

Itse aikoinani lähdin muksun kanssa kaupasta ulos, jos siellä ei käyttäydytty. Aikalailla kerrasta meni oppi perille ja oikein tasapainoinen ja järkevä ihminen hänestä on kasvanut.

Timp

Olen perheeni kolmesta lapsesta nuorimmainen. Olen nykyään opettaja ja tarha- ja kouluikäisenä olin jos en nyt erittäin fiksu, niin en keskiarvoa tyhmempikään.

Koska olen nuorin, niin minun vanhemmillani on kokemusta kasvatuksesta ja vaikka olen nuorin en saanut kaikessa periksi. Siitä huolimatta olen ollut lapsista se kaikkein ongelmallisin. Ala-asteella olin jatkuvasti jälki-istunnossa ja olin lähellä joutua tarkkailuluokalle. Kauppaan minua ei uskallettu ottaa ja joskus jos otettiin, niin minun käytökseni oli sellaista, että hetkeen ei taas tarvinnut minua kauppaan mukaan ottaa.

Joten sinulle joka väität, että hyvin kasvatettu lapsi ei ota raivaireita, niin ei pidä paikkaansa. Minun vanhempani olivat vastuullisia, välittäviä ja rajoja pitäviä vanhempia. Siitä osoituksena on kaksi erittäin fiksua lasta ja minäkään en ole kovin kieroon kasvanut. Oma lapsuuteni käytös on helpottanut minua ymmärtämään ja työskentelemään lasten kanssa, joilla on samanlaisia piirteitä kuin minulla oli ja tiedän, että heitä ja vanhempiaan on turha tuomita.

PS: siitä olen samaa mieltä, että uhmaikäistä tai muuten vain huonosti käyttäytyvää lasta ei kannata sinne kauppaan väkisin viedä ja rangaistava on jos siellä ei osaa käyttäytyä.

Nuoriäiti

Kyllähän hyvin kasvatettu lapsikin | 2011-09-06 13:15:41
JepJep
ottaa raivareita, mutta mistä aiheesta? Jos on ihan pieni muksu, niin kannattaako lasta ottaa mukaan pahimpaan perjantain ruuhkaan? Typerä vanhempi, joka niin tekee.

Meillä kaikilla ei ole mahdollisuutta mennä ilman lasta sinne kauppaan. Jos vaan 2-vuotias pärjäisi yksinään kotona niin mielellään menisin yksin ostoksille. =)

Välillä tuntuu että on ihan sama sille mitä siellä kaupassa tekee raivokohtauksen sattuessa. Yleisin on että yritän puhua lapselle, kertoa että "joka kerta ei voi ostaa kaikkia leluja ja se harmittaa ihan varmasti..." Näillä saa hämättyä huomion muualle leluhyllystä. Jos ei rauhoitu niin huutaa sitten siinä kainalossa/rattaissa kaupasta ulos asti.

Paras vaihtoehto on ottaa lapsi mukaan ostosten tekoon, toimii ainakin meillä. Neiti saa omat pienet ostoskärryt ja saa ottaa hyllystä kärryynsä itse vaikka jugurttipurkin.

P.s.
Jos katsot kieroon sellaista vanhempaa jonka lapsi huutaa naama punaisena rattaissa valjaissa kun ei saa toteuttaa tahtoaan, niin mieti samalla miksi näin on. Ei aina voi valita jääkö yksin lapsen kanssa ja sattuuko olemaan sukulaisia ja ystäviä lasta hoitamaan.

sivusta seurannut

Tämä aihe kirvoittaa aina monenlaisia mielipiteitä. Pehmeä vs. kova kasvatus. Yksi asia on kuitenkin varma. Paasattiin täällä puolesta tai vastaan kuinka paljon tahansa, vanhemmat tekevät ja tulevat aina tekemään erilaisia ratkaisuja! Ja ovat lapsetkin erilaisia. Ja erilaisilla lapsilla on erilaisia päiviä. Tsempit kaikille valitsemallanne tiellä.

arska Vaan

Joku ehdotti että lapsi kainaloon ja ulos kaupasta.

Sittenhän jäis ostokset tekemättä. Minä jatkan ostoksia ja muksu ulisee siinä sivussa. Ei paljon haittaa jos tyhmät tuijottaa. Lapsikin oppii että hommat hoidetaan ja pikkuasioiden takia ei keskeytetä.

Nämä lapsen kanssa keskustelut toki siinä alkuun vaan sitten jos ei auta niin syliin vaan ja jatketaan kiertämistä kunnes on tavarat kärryssä.

Tietty vähän vaikeeta joskus, mut ku mekin saatiin toinen lapsi ni isompi alko jo oppia olemaan ihmisiksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat