Älä sano näin lapsettomalle: 10 vinkkiä

N26

Kommentit (10)

näinkin voi onnistaa

monesti lapsettomat yrittävät nimen omaan hampaat irvessä silloin on aika pieni mahdollisuus koska fiiliskin on kateissa .myös se että pariskunnassa yksilöinä ei ole mitään biologista vikaa mutta yhteen sopivuus biologisesti ei toimi . teoriaani puollustaa se seikka että tunnen monia pariskuntia jotka yhdessä ollessaan eivät saa lasta mutta kumpikin eron jälkeen uudessa suhteessa omilla teillään saavat perheen lisäystä miltei välittömästi .vaimoni kanssa yritettiin ensin vähä liikaakin sit annettiin asian olla ku ei onnistunu niin alkoi heti natsaa ja tuli 5 lasta noin vuoden ikä eroilla

yhden kuolleenkin äiti

Lapsettomuus on raskasta. Silti en tajua niitä, jotka ajattelevat lapsettomuuden oikeuttavan mihin tahansa huonoon käytökseen. Yksi lapseton tuttuni ei suostunut tapaamaan minua lainkaan, kun olin raskaana. Ei edes tervehtinyt. Ei ollut oikea ystävä se! Tuskaillaan ulkomaisen adoptioprosessin pituutta samaan aikaan, kun sadat huostaanotetut lapset odottavat pysyvää sijoitusta tukiperheeseen laitoksissa. Sympatiat lapsettomille, mutta joidenkin kohdalla on kyse enemmänkin "miksei asiat mene just niin kuin mä tahdon" -kriisistä.

empatia

luulisi sinun varsinkin ymmärtävän mitä suru voi ihmiselle tehdä! omaa lastaan turhaan odottava saattaa hävetä itsekkin omaa käytöstään, kun sattuu niin kovaa, ettei pysty enää kohtaamaan niitä, joita tämä onni kohtaa.

outolintu

Jos ei loistavia geenejään pysty oitis paikalla siirtämään seuraavaan sukupolveen, voisi olla paikallaan ryhtyä adoptioprosessiin ihan saman tien. On paljon meitä, jotka eivät päässeet supermalleiksi (fysiologisista syistä), rock-tähdiksi (fysiologisista ja psykologisista syistä) tai nobelisteiksi (älyllisistä syistä), ja kyllä mekin täällä yritämme elää. Jonkinlaista nöyryyttä elämän edessä, hei. Näillä mennään.

lapsellinen

Suurin osa noista kommenteista on varmaan aina ihan hyvää tarkoittaen sanottu! Ihan älytöntä ettei kohta uskalla sanoa mitään, kun kaikki on niin loukkaavaa mukamas! se, että kehoittaa nauttimaan yhteisestä ajasta on ihan järkevä kommentti, eikä pitäis mitenkään loukata. Olisin ite ollut kiitollinen näin jälkeenpäin ajateltuna siitä jos joku olisi kertonut itselleni miten kannattaa ottaa kaikki irti kahdenkeskisestä ajasta etukäteen. Muita ihmisiä ei kohdella näin silkkihansikkain kuin lapsettomia. Musta se on omituista. On muitakin inhottavia ongelmia ihmisillä, mutta lapsettomuus on sellainen asia, että mitään ei saa tehdä/ sanoa ne joilla on lapsia, ettei vaan loukkaa. Jo koko olemassaoloa ja omaa hedelmällisyyttä pitäis jotenkin peitellä ja pyydellä anteeksi. Ymmärrän että sattuu, ymmärrän että ongelma voi musertaa täysin ja tunnen suurta myötätuntoa lapsettomia kohtaan ja toivon että saisitte kokea vanhemmuuden riemut vielä! mutta kannattaa ymmärtää että tohon on vaikea muiden suhtautua, kun kaikki mitä tekee on loukkaavaa.

Teini (melkein 17v)

On itsekästä haluta lasta, jos sitä ei ole tarkoitettu lapsettomalle ihmisille. Ihan turhaa kuluttaa yhteiskunnan varoja lapsettomuushoitoihin. Jos saa tietää olevansa lapseton, ei muutakun adoptiojonoon. Ihan turhaa huomionhakemista ja ''minä minä'' -meininkiä.

Lapsellinen lapseton

Minulla on omakohtaista kokemusta niin lapsettoman kuin lapsen saaneen saappaissa seisomisesta. Sain varhaisaikuisuudessani kuulla, etten todennäköisesti voisi koskaan tulla raskaaksi. Siltä vahvasti näytti.

Lapsettomana pahimmilta kommenteilta tuntuivat juuri ne hyväätarkoittavat "Ole onnellinen siitä, ettei sulla ole lapsia! Et voi kuvitellekaan, mikä huoli niistä on", "Nauti elämästä, ei siihen lapsia tarvita!" ja "Ilman lapsia sä saat tehdä mitä vaan" -tyyppiset heitot. Lisäksi lapsettomana en saanut tietenkään ottaa mitään kantaa lastenkasvatuskysymyksiin, sillä eihän mulla ollut omakohtaista kokemusta lasten kasvattamisesta ja sen haastavuudesta.

Lapsettomana teki ajoittain kipeää seurata muiden raskaaksi tuloa ja vauvamasuja, mutten koskaan erityisesti vältellyt tilanteita, joissa kohtaisin raskaana olevia. Niin ikään olin mielelläni lasten kanssa, vaikka toisaalta tilanteet korostivat minulle, mistä kaikesta ihanasta jäisin paitsi ilman omia lapsia. Välillä olin jopa katkera, etenkin, kun kohtasin vahingossa raskaaksi tulleita tai päihteitä käyttäviä äitejä, mutten katsonut aiheelliseksi tuoda katkeruuttani julki - eihän kukaan hankkiudu raskaaksi tai hanki lapsia kiusallaan, tuottaakseen lapsettomalle pahaa mieltä. Monia muita syitä hankkia lapsia kyllä on...

Henkilökohtaisena loukkauksena otin sen, kun pitkästä aikaa tavattuamme onnellisesti raskaana oleva, lapsettomuudestani tietävä ystäväni valitteli kaksi vuorokautta putkeen kaikkia mahdollisia raskaudesta johtuvia kolotuksiaan. Mietin, että olisin valmis ottamaan vastaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat raskauteen liittyvät vaivat, jos vain tulisin raskaaksi ja voisin saada oman lapsen. En voinut uskoa todeksi, että tämä ystäväni tuli vieraakseni upouuteen asuntooni vain puhuakseen yksinomaan raskaudestaan ja siihen liittyvästä 9 kk jatkuvasta kärsimyksestä...

Lopulta, 12 vuoden turhan haaveilun jälkeen, jo luovuttuani toivosta, tulin raskaaksi ja vieläpä sain terveen lapsen. Minua ovatkin hämmentäneet tilanteet tahtomattaan lapsettomien, lapsia hartaasti toivovien ystävieni kanssa. Hassua, mutta jollain tavalla koen pettäneeni heidät.

Tähän liittyy se, etten missään nimessä halua erityisesti hehkuttaa lapsettoman läsnäollessa sitä onnea ja autuutta, jonka lapsi vanhemmalleen tuo. Toisaalta en kuitenkaan haluaisi vähätelläkään "lapsellisuuden" iloja, jos en lasten myötä tulevia harmejakaan. Näiden ristipaineiden puristuksessa yritän olla mahdollisimman normaali, kun kohtaan lapsettomia ystäviäni.

Harmillisinta on, että raskaaksi tultuani ja lapsen saatuani menetin kaksi lapsetonta ystävääni. Heille on liian raskasta kohdata raskaana olevia tai vastattain äideiksi tulleita naisia. En voi kuin antaa heille tilaa ja väistyä syrjään, sillä tiedän kyllä, miten lapsettomuus voi sattua.

leijonamieli

Suvun jatkaminen ja lapsen saaminen on alkukantaista ja sisäänrakennettua ihmiselle, kuten muillekin eläimille. Lapsen hankintahan on näin ollen aina itsekkyyttä niiltä yksilöiltä, jotka haluavan geenejään siirtää seuraavaan sukupolveen, miksi itsekkyydeksi katsottaisiin pelkästään tahattomasti lapsettomien lapsihaaveet???

Adoptiojonoon ei niin vaan mennä ja sadat huostaanotetut lapset tukiperheissä eivät ole tukiperheen omia lapsia, tukiperhevanhemmat ovat vain tukivanhempia ja lasta koskevat päätökset tehdään jossain ihan muualla kuin tukiperheissä. Tukiperhevanhemmat saavat monasti lapsen oman vanhemman/vanhempien vihat päälleen ja saavat todeta, että niin kauan kuin oikealle vanhemmalle on tarjolla joitain oikeuksia vanhempana, niin lapsi on hyvä olla olemassa, vanhempien velvollisuudet eivät tälläisiä "vanhempia" kiinnosta. Oikeissa vanhemmissa on paljon huumeidenkäyttäjiä ja alkoholisteja. Miksi heidän on ollut tarkoitus saada lapsia, mikäli tähän asiaan on jonkinlainen tarkoitus olemassa? Tälläiset vanhemmat kun eivät kykene huolehtimaan itsestäänkään, monasti lapsi huostaanotetaan jo synnytyslaitoksella. Näitä vanhempia minä en halua ymmärtää.

On kamalaa lukea joitakin aikaisempia kommentteja lapsettomuudesta. Täysin ymmärtämättömiä, empaattomia mielipiteitä. Toivon sinulle, melkein 17-vuotias teini, ettet koskaan tule kokemaan lapsettomuutta omakohtaisesti, sillä silloin tulet muistamaan ikuisesti, mitä mieltä siitä asiasta todellisuudessa olet ja löydät edestäsi tänne kirjoittamasi asian.

Minä en ole lapsellisille ystävilleni kateellinen, en siskolleni, enkä tuttavilleni joilla on lapsia. Heillä on omat vaikeutensa, eikä se lapsiperheen elämä todellakaan niin helppoa ole. Täytyisi ymmärtää, että elämäntilanteita on niin monenlaisia ja pienen ihmisen ongelmat vaihtuvat tilanteiden mukaan. Kaikki on suhteellista.

Lapsettomuuden mukana tuomia tuskaisuuden tunteita voi olla todella vaikeaa ymmärtää, jos ei ole itse sitä tuskaa kokenut. Yritän pitää tuon mielessä, kun luen teidän joidenkin kommentteja, siten ehkä paremmin ymmärrän kärttyisiä kommenttejanne.

Ymmärrän lapsettomien tunteita oikein hyvin, itse asian kanssa eläneenä. Jokaisen lapsettoman on ponnisteltava ja pinnisteltävä itsensä ja muun maailman kanssa ja sellaisten tuntemusten kanssa, joita ei itsekään olisi uskonut tuntevansa. Silti mielessä pitäen, ettei oma lapsettomuus ole kenenkään vika, sille ei välttämättä ikinä voida mitään ja sen asian kanssa on vaan pakko oppia elämään.

Jossain vaiheessa kipu helpottaa, vaikkei koskaan poistukkaan.

Ihmiset, koitetaan ymmärtää toisiamme, erilaisista elämäntilanteista huolimatta!

N26

Muuten kattavasta listasta puuttuu se, mitä tarjotaan aina viimeiseksi oljenkorreksi: "Ainahan voitte adoptoida!" Kuinka moni näin sanova tietää kuinka vaikeaa adoptiolapsen saaminen on. Kriteerit adoptiovanhemmille ovat äärimmäisen tiukat ja esim. hoidettavissa oleva perussairaus voi estää adoption. Samoin taloudellinen tilanne, nuoruudessa sairastettu tai synnynnäinen sairaus, ikä yms.. Ne ovat kaikki sellaisia tekijöitä, jotka eivät estä biologisten lasten hankkimista niiltä, jolle lasten saaminen on mahdollista. Voipa olla, että aika moni lapsi jäisi Suomenmaassa syntymättä, jos vanhemmiksi aikovat joutuivat käymään samanlaisen prässäyksen kuin adoptioneuvonnassa olevat henkilöt.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat