Katraan keskimmäinen on ihannekumppani

Keskeltä

Kommentit (5)

keskimmäinen

Itse olen lapsista keskimmäinen, ja olen huomannut tämän saman. Esikoinen ja kuopus pitävät yhtä, keskimmäinen joustaa! Kesmimmäisenä olona on etunsa, mutta ainakin minun oloni on usein hieman syrjitty ja näin se varmaan tulee olemaankin. Tsemppiä meille keski tähdille !!;)

Tuuli

Olen myös keskimmäinen lapsi ja allekirjoitan edellisen viestin ajatuksen. Sopeutuvuus on ollut usein selviytymiskeino ja pakon sanelemaa ja vaarana tosiaan on, että omat tarpeet ja rajat hämärtyvät. Keskimmäisillä on usein itsetunto-ongelmia ja he tuntevat olevansa perheessä se "ylimääräinen". Näin ainakin minä olen valitettavasti kokenut. No, ehkäpä sitten olen tästä johtuen miehelleni "ihannekumppani":-) Haluaisin suunnata sanani niille mahdollisille useamman lapsen vanhemmalle, jotka tätä lukevat: antakaa huomiota kaikille lapsille, myös sille "näkymättömälle" keskimmäiselle! Hän kaipaa sitä varmasti, vaikkei sitä ehkä osaa ilmaista. Tai jos ilmaisee kiukuttelemalla, niin tunnistakaa se huomion tarpeeksi ja lohduttakaa ja halatkaa moittimisen sijasta. Kertokaa, että hänkin on tärkeä, vaikkei hän osaa vielä samoja asioita kuin esikoinen tai ei toisaalta ole enää yhtä suloinen ja avuton kuin kuopus.

hl

Ainokaisen kanssa ei ole helppoa, eikä tekstissä mainittu varhaiskypsyys todellakaan pidä paikkaansa. Ainokainen on usein vanhenpiensa lellikki, joka aikuisenakin käyttäytyy samalla tavoin kuin lapsena.

ll

hl.
Hassua, jos tällaisen piirteen ainokaisista olet löytänyt sillä tunnen useita ainokaisia ja en ketään omaan napaan tuijottajia. Yleensä lellittyjä ovat olleet kuopukset.

Meillä on suvussa useita ainokaisia ja ovat mielestäni suhteessa moraalisesti järkevämpiä, kuin keskimääräinen aikuinen. Monet suojeluammateissa.

Sen tosin voin vahvistaa, että monet eivät olet tottuneet jakamaan huomioita muiden kanssa. Sitä ei ole lapsena tarvinnut tehdä. Lellitty heitä ei kuitenkaan ole, monet jopa saaneet nykyaikanakin tarkat rajat.

Keskeltä

Olen usein ihmetellyt näitä ainokais-juttuja. Niistä puhuvat kai sellaiset, jotka eivät asiasta oikeasti tiedä mitään. Ja jos saavat tietää, haluavat silti pitää omat ennakkoasenteensa ja tulkita kaikki niin päin. Puolisoni ja paras ystäväni ovat ainokaisia, enkä ymmärrä tuota puhetta siitä, etteivät he osaa esim. jakaa huomiota jne. Päinvastoin! Tuntemani ovat taka-alalla katsovia, vaatimattomia. Tunnen taas monta päällepäsmäriä, jotka eivät todellakaan ole ainoita lapsia. Mistä te voitte tietää, että ainokaisen elämässä ei olisi ollut muitakin, joiden kanssa harjoitella huomionjakamista ja muuta? Monikaan ei ole vain vanhempien kanssa kolmin. Toiset päiväkodissa, perhepäivähoidossa, kotona hoitolasten kanssa, serkkujen kanssa, ystävien ja kavereiden kanssa. Ainoa lapsi hakeutuu herkemmin vapaa-ajallakin muiden seuraan, missä saa samaa harjoitusta ties mistä. Jos vain asuinympäristö sen suo naapurustoineen, harrastuksineen ym. On yökyläilyt, kaverien kodit, serkkujen seurat. Myös ihania kuopuksia tunnen, toisia huomioivia, lojaaleja, empaattisia. Esikoisista taas valitettavasti on löytynyt näitä ainokaisten parjatuiksi piirteiksi kuvattuja piirteitä hyvinkin paljon.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat