Kysely: Joka viides nuori on yrittänyt vahingoittaa itseään

nuoriaikuinen

Kommentit (5)

nuoriaikuinen

tupakointi ja alkoholin käyttö on kyllä monella nuorella ja aikuisellakin vahvasti yhteydessä itsetuhoisuuteen. Kaikki ei kuitenkaan tee noita ihan vaan muodon vuoksi ja mitä lopettamiseen tulee niin siinä vaiheessa kun on nikotiini- tai alkoholiaddiktio niin ei se lopettaminen ihan noin vain onnistu.

elämän tarkoitus

Itse olen tuntenut samoja tuntemuksia ja olen siis vasta parikymppinen, joten nuo tuntemuksen on vielä hyvin muistissa. Sanoisin että ongelma on seuraavanlainen; peruskoulu. Itse olin masentunut enkä tuntenut tekeväni mitään merkityksellistä opiskelemalla samoja asioita joita lukemattomat ennen minua ovat tehneet. Halusin tehdä jotain käytännönläheistä enkä päntätä muistiin jotain mitä en todennäköisesti tarvitse elämässä. Kun lopulta pääsin työharjoitteluun seitsemäntoista vuotiaana, niin tajusin heti pitäväni siitä. Sain tehdä jotain missä minä todella sain tehdä ja oppia tekemisen lomassa. Minuun myös luotettiin ja siitä tuli hyvä olo. Tunsin olevani tärkeä, vaikka työ oli niinkin yksinkertaista kuin asiakaspalvelu. Peruskoulu on jotenkin niin kaukana oikeasta elämästä että johan sekin masentaa.

Silmä käteen

Joka toinen nuori vahingoittaa itseään koko ajan ostarien nurkilla rööki suussa ja muut lailliset riippuvuutta aiheuttaviksi tarkoitetut (energijuomat) coolit jutskat käsissä.
Se ei häiritse ketään.

Moi

Polttaminen ja energiajuoman juominen on nuorten villitystä ja se hölmöily loppuu suurimmalla osalla (ei välttämättä kaikilla) aikanaan tai ainakin tajuaa, että olis syytä lopettaa ja saa ehkä lopetettuakin. Mutta entäs vaikka viiltely tai yleensä itsensä kiduttaminen, loppuuko se noin vaan ilman apua?

somebody

Mulla oli vähän sama juttu. Mulla oli aika huonoja numeroita peruskoulussa. Tunnilla olin aina hiljaa ellei ollut pakko puhua (joka oli hirveetä..)ja tehtävät kopioin kaveriltani. Välitunnit onneksi tasapainoitti ja se että minulla oli ystäviä. Mutta sitten kun sai valita alaa, opinto-ohjaaja yritti saada lukioon minua, mutta kieltäydyin (en jaksanut jatkaa samaa "perus opetusta" joka oli kaiken lisäksi vielä vaikeampaa..). Valitsin oman alani ja pääsin haluamaani kouluun, nyt huomattavasti kiinnostaa elämä erilailla, numerot ovat parantuneet aika huomattavasti ja olen saanut lisää itseluottamusta juuri harjoittelun vuoksi. Mutta harmikseni en tuntenut koulusta ketään, mutta onneksi uskalsin tutustua nykyisiin luokkatovereihini ja meillä on välillä hirmusen hauskaa. Valitsin lisäksi taidepainotteisen luokan perus luokan sijaan ja siksi teemme enemmän käytännössä asioita kuin opiskelisimme teoriaa... :) Olen menettänyt ala-asteella minu läheiseni, ehkä se saattaa vaikuttaa aisiaan. En vieläkään elä ihan täysillä, mutta uusi kouluni antaa toivoa siihen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat